Venäjän keisarin kolmikantainen neuvotteluryhmä oli Pietarissa 1808 marraskuusta – 1809 helmikuun loppuun asti toiminut, keisari Aleksanteri I:n, määräyksestä perustettu kolmikantainen neuvottelukunta, joka kokoonpanossa toimi kaksi Venäjän keisarihallinnon edustajaa, sekä yksi suomalainen edustaja, sekä Suomen lähetyskunnasta koostunut valtiosäätyjen edustajisto, jotka asetettiin ratkaisemaan Suomen sodan jälkeisen ajan uudishallintoa koskevia kysymyksiä.
Koalition muodostama neuvotteluryhmä toimi edeltävästi Suomen hallituskonseljin perustamista, hallituskomitea koostui kolmesta keisarin edustajasta, joista kaksi oli venäjän keisarin määräämiä, virassa ollut kenraali A. Araktšejev, sekä luottamustointa korvannut vt. apulaisulkoministeri A. Saltykov, sekä lähetyskunnan ylimääräinen jäsen, suomalalainen kenraali G. M. Sprengtporten, sekä viidestä Suomen Venäjän valtaamista, Turun ja Porin, Uudenmaan ja Hämeen, Kymenkartanon, Vaasan, sekä Oulun läänistä, vaalein luottamustehtävään valitut Suomen lähetyskunnan edustajat.
Esitykset Suomen hallintolaitoksista Suomen lähetyskunnan ja Sprengtportenin yhteiset esitykset koski Suomen itsehallintolaitoksia, kuten väliaikaisen Keisarillinen hallituskonseljin perustamista, senaatin alaisen talousosaston ja oikeusosaston perustamista, keskushallinnon johdon asettamista, kenraalikuvernementin viraston perustamista ja keskuspankin perustamista, sekä muita yleisiä hallintolaitosta, sekä hallinnon keskusjohtoa koskevia esityksiä.
Esitysten keskeisin kysymys koski Georg Magnus Sprengtportenin nimittämistä 19. marraskuuta (1. joulukuuta) 1808 Suomen kenraalikuvernööriksi, jolloin Sprengtporten asetettiin Suomen hallituskomitean päälliköksi, samalla korvattiin ruotsinaikainen kenraalikuvernöörin kanslia, perustamalla Suomeen kenraalikuvernöörin johtama ylin siviilikanslia, jonka päällikkönä kenraalikuvernööri toimi suoraan Venäjän hallitsijan käskynalaisena viranhaltijana.
Lähetyskunnan tehtävä ja esitysoikeus Lähetyskunnan esitykset toimitettiin kolmimiehiselle hallituskomitealle, joka tehtävä oli antaa esitykset suoraan keisarin ratkaistavaksi, hallituskomiteaan kuuluivat Suomen kenraalikuvernööriksi ja komitean päälliköksi vastikään kutsuttu G.M. Sprengtporten, sekä venäläiset sotaministeri A. Araktšejev ja ulkoministerin apulainen kreivi Aleksandr Saltykov.
Suomen kannalta merkityksellistä oli, että jo tässä ensimmäisessä virallisessa neuvottelussa venäjän keisari tunnusti Suomen erityisaseman, eikä näin vaatinut lähetystön edustajilta vastaanoton yhteydessä tavanomaista hallitsijanvakuutusta, lähetyskunnalle muodostui riippumattomassa neuvotteluasemassa vapaamuotoinen esitysoikeus.
Suomen lähetyskunta esitti 19. marraskuuta (1. joulukuuta) 1808 keisarille toimitetussa memoriaalissa kieltäytyvänsä toimimasta Suomen säätyeduskuntana, tähän pyyntöön lähetyskunta sai suotuisan vastauksen 4. (16) joulukuuta 1808, jolloin heidät vapautettiin lähetyskunnan virallisesta tehtävästä, siten että lähetyskunnan jäsenten esitysoikeus säilytettiin työn päättymiseen helmikuun 1809 loppuun saakka, sillä Oulun ja Vaasan läänistä edustajat saapuivat Pietariin vasta 5. tammikuuta, koska olivat esteellisiä lähtemään kotiseutunsa läänistä käydyn sotatilan vuoksi, viimeisten lähetyskunnan jäsenten saapuessa Pietariin oli osa varsinaisesta lähetyskunnan jäsenistä jo valmistelemassa paluumatkaansa Pietarista Suomeen.
Neuvottelukunta pienoiskuva|Muistio 19.11./1.12.1808 jossa Suomen lähetyskunta ilmoittaa keisari Aleksanteri I:lle ettei se katso voivansa ryhtyä toimiin jotka kuuluvat maan laillisesti koolle kutsutuille säädyille jättäen päätöksen niiden kolle kutsumisesta hallitsijan harkintaan (liitteitä). KA. Valtiosihteerinviraston arkisto. Akti 3/1808. (promemoria; paikkaansa pitävyys, yleismuistio, yleissuunnitelma ja valtiolliset toimenpiteet). Hallituskunta koostui hallitsijasta, kolmimiehisestä hallituskomiteasta ns. "Suomen hallituksesta," sekä Suomen lähetyskunnasta ns."Suomen säätyeduskunnasta," näiden seuraajaksi perustettiin Suomen hallituskonselji, sekä sisällytettiin toivomus Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivistä. Keisari Aleksanteri I
Hallituskomitea Kenraali Georg Magnus Sprengtporten (Suomen kenraalikuvernööriksi ja komitean päälliköksi 19. marraskuuta (1. joulukuuta) 1808. Sotaministeri Aleksei Araktšejev Apulaisulkoministeri Aleksandr Saltykov
Lähetyskunnan edustusto Suomen lähetyskunnan edustusto, Suomen säädyistä lukuun ottamatta; kenraali Ernst Gustaf von Willebrandia, rehtori Gabriel Erik Haartmania ja asessori Robert Henrik Rehbinderiä.
Tammikuussa 1809 saapuneet jäsenet: aateli, tuomari Carl Arvid Krabbe (Vaasan lääni) pappi, rovasti Nils Johansson Aejmelaeus (Vaasan lääni) pappi, rovasti Matthias Castrén (Oulun lääni) porvari, raatimies Herman Höckert (Vaasa, Vaasan lääni) porvari, raatimies Carl Magnus Engman (Oulu, Oulun lääni) talollinen, lautamies Pehr Klockars (Vaasan lääni) talollinen, Matti Pikkarainen (Oulun lääni)
Neuvottelukunnan esitykset Jäsenet saivat säätyjen valintamenettelyn yhteydessä valtuudet toimia sopimusosapuolena Pietarissa esittämilleen toiveille. Lähetyskunta ilmoitti vasta 19. marraskuuta (1. joulukuuta) 1808 keisarille toimittamassaan memoriaalissa, että lähetyskunta pidättäytyy toimimasta valtionsäädyn alaisena säätyeduskuntana, sekä kieltäytyy valtiopäivien järjestämisestä Pietarissa, he esittivät memoriaalissaan että valtiopäivät tulisi järjestää Suomessa, tähän Keisari antoi suotuisan päätöksen 11. joulukuuta 1808, kuitenkaan antamatta suomalaisille vielä vastausta, milloin Suomessa tai missä Suomen kaupungissa valtiopäivät järjestetään.
nro.komitean ja lähetystön esityksetratkaistu ohjesäännöksiesitykset 1–17esitys 11.Esitys Suomen perustuslaista: Ruotsivallan aikaisten perustuslakien (yhdistys- ja vakuutuskirjan,) oikeudet: aateliston valta- ja omistusoikeuksien pysyttäminen ennallaan, papiston valtaoikeuksien ja protestanttisen vuoden 1686 kirkkolain pysyttäminen ennallaan, porvariston valtaoikeuksien pysyttäminen ennallaan, sekä talonpoikaiston maanomistus ja erioikeudet, eli (talonpoikain vapauttava neuvotteluesitys venäläisestä maaorjuus kysymyksestä), jossa vakuutuksella taattiin talonpoikaistolle pysyttää jo voimassa oleva vuoden 1789 perintö- ja omistusoikeus.) pysyttäminen ennallaan Suomen suuriruhtinaskunnassa, (keisari hyväksyi esitykset lähetyskunnan audienssissa antamalla lupauksella).Esitys siirrettiin Porvoon valtiopäiville säätyjen vahvistettavaksi. Päätös konstituutiosta vahvistettiin keisarin allekirjoituksella 15. (27) maaliskuuta ja juhlallisesti 17. (29) maaliskuuta 1809 valtiopäivien vakuutuksen vahvistamistilaisuudessa (ruots. hylling -tilaisuus).esitykset 2–72.Esitys Suomen hallituskonseljista: Suomen hallitus tribunaalin perustamista koskeva ensiesitys annettiin Pietarissa 19. marraskuuta (1. joulukuuta) 1808, esitys siirrettiin kuitenkin Porvoon valtiopäivien konseljikomitealle, jonka tehtäväksi tuli laatia ohjesääntö (reglement), johon sisältyi 57§:een lainpykälään ja kolmeen osaan jaettu säädösesitys, keisarin hyväksytettäväksi Suomen hallituskonseljista.Suomen hallituskonseljia koskeva esitys lähetettiin ratkaistavaksi Porvoon valtiopäivien konseljikomitealle, jonka tehtäväksi tuli laatia konseljista ohjesääntö, esityksen valmistuttua esitys luovutettiin keisarille, valtiopäivien päättäjäispäivänä 7. (19) heinäkuuta 1809, josta annettiin varsinainen perustamispäätös hallitsijan toimesta Pietarhovissa 6. (18) elokuuta 1809.3.Esitys Suomen keskuspankista: Vaihtokonttorin ja Venäjän ruplarahan valuuttajärjestelmän käyttöönottoa koskevat esitykset on annettu Pietarissa 19. marraskuuta (1. joulukuuta) 1808, esitysluonnos siirrettiin kuitenkin ratkaistavaksi Porvoon valtiopäivien raha-asiainvaliokuntaan.Vaihtokonttorin eli (Suomen Pankin) ohjesäännön laatiminen annettiin Porvoon valtiopäivien raha-asianvaliokuntaan, mietintö siirtyi lopullisesti ratkaistavaksi 1809 perustetulle hallituskonseljin talousosastolle, joka ratkaisi ohjesäännön lopullisen muodon, jonka pohjalta annettu esitys perustamispäätökseksi annettiin keisarin määräyksestä Pietarhovista 30. marraskuuta (12. joulukuuta) 1811.4.Esitys Suomen valtiopäivistä: Suomen ensimmäiset valtiopäivät järjestettiin Porvoossa, päätös kaupungista annettiin Pietarissa keisarillisena julistuksena 20. maalikuuta (1. helmikuuta) 1809, keisarin määräyksessä ilmoitettiin valtiopäivät järjestettäväksi Porvoossa 10. (22) maaliskuuta 1809. Valtiopäivät päättyivät juhlallisuuksilla 19. heinäkuuta 1809.lähetyskunnalle annetun lupauksen mukaisesti keisari antoi määräyksen Porvoossa järjestettävistä valtiopäivistä, Pietarissa 20. tammikuuta (1. helmikuuta) 1809.5.Esitys kuljetusliikenteestä: Rahvaan transportit eli (tavaroiden kuljetusliikenne) Suomen sisällä, sekä Suomen ja Venäjän välillä.6.Esitys sodanaikaista vahingonkorvauksista: Venäjän sotaväen aiheuttamat vahingonkorvaukset Suomelle.7.Esitys rahaston perustamisesta: Rahaston perustaminen sotakorvauksia varten.esitykset 8–148.Esitys virastojen haltuunotosta: Ruotsin valtioalaiset virastotalot ja näiden luovuttamisesta koskeva ratkaisu (päätös: olla panematta toimeen), eli hallintorakennukset suomen haltuun, omistukseen ja käyttöön.9.Esitys sotavangeista: Ruotsalaiset sotavangit vapautetaan ja päästetään palaamaan kotiin.10.Esitys Suomen kaupunkien hallinnasta: majoituskaupungit eli (Suomen kaupungit) jätettiin maistraattien ja porvariston huostaan.11.Esitys ruokasuolasta: Ruokasuolan puutetta koskeva kysymys.12.Esitykset tulli- ja rajakysymyksistä: Suomen tullin- rajavartiolaitoksen ja maarajojen yhdistäminen Venäjän keisarikuntaan tehtiin joulukuusta 1808, varsinaisesti kysymykset ratkaistiin kuitenkin vasta Haminan rauhasopimuksella. Suomen sodan aikana Venäjän valloittamia Suomen läänejä liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaan, hallitsijan antamalla ukaasilla 24. joulukuuta 1808 (5. tammikuuta 1809).Suomen tullin -rajavartiolaitoksen ja maarajojen yhdistämistä koskevat rajakysymykset ratkaistiin lopullisesti Haminan rauhansopimuksessa käydyssä neuvotteluissa 5. (17) syyskuuta 1809. Marraskuussa 1912 perustettiin Suomen ja Venäjän väliltä tullien purkamistoimet ja sen yhteyteen Salaneuvos S. F Weber :in tullikomitea. Komitea käsitteli tullin- ja rajalaitoksen vuoden 1808–1809 aikaisia ja sen jälkeen arkistoituja asiakirjoja, joista komitea sai tietoja tullin- ja rajalaitoksen toiminnasta ja sitä koskevista muutoksista.13.Esitys Venäjän sotilaiden liikkumisen rajoituksista: venäläisten sotilaiden rajoitettu liikkuminen Suomessa sodan päättymisen jälkeen.14.Esitys sotilaita auttaneille: Yleinen anteeksiantamus kaikille venäläisiä sotilaita auttaneille.esitykset 15–1715.Esitys sotaväen muonituksesta: Venäjän sotaväen muonituskeskuksia koskeva siirtokysymys eli sotaväen leivinhuoneet ajettiin kaupungin ulkopuolelle.16.Esitys Suomen nälänhädästä: Suomen sodan aikana syntyneen nälänhädän hoitaminen.17.Esitys Suomen talousseurasta: Suomen talousseuraa koskevat kysymykset apurahoista, sekä perunan viljelyksestä.
Esitysten hyväksyminen ja jatkokäsittely pienoiskuva|Säätytalon pronssipatsas Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät 1809, suomen säädyt tekstin vahvitus ”Leges et instituta Fenniæ solenniter comfirmatæ”.pienoiskuva|Maalaus kuvaa Porvoon tuomiokirkon katedraalissa 29. maaliskuuta toimitettua vakuutus ja valatilaisuutta. teos. R. W. Ekman.