pienoiskuva|Ali tappaa demonit Zulfiqar-miekallaan. Šiialaiset imaamit ovat islamilaisessa šiialaisuudessa samaan aikaan sekä uskovien hengellisiä että maallisia johtajia. Šiialaisuus jakautuu 7-šiialaisuuteen ja uskovien määrältä suurempaan 12-šiialaisuuteen sen mukaan, kuinka monen imaamin esiintymiseen suuntauksissa uskotaan.

Oppi imaameista Imaamin tehtävänä on ohjata muslimeita tulkitsemalla Jumalan lakia ja kaitsemalla heidän uskonnollista elämäänsä. Tässä häntä auttoi imaamin läheinen yhteys Jumalaan, mikä ilmeni inspiraatiossa (ilhām). Se oli eri asia kuin ainoastaan Muhammedille kuuluva yhteyden muoto eli ilmestykset (waḥy). Rippin & Bernheimer 2019, s. 120 Jumalan armo ja oikeudenmukaisuus ilmenee siinä, että maailma ei koskaan ole ilman imaamia, sillä muuten ihmisillä ei olisi ketään, joka ohjaisi heitä. Imaamit valittiin jo luomisen alussa, ja he ovat eräiden oppineiden mukaan olleet aina olemassa valona. He ovat synnittömiä ja parhaita kaikista luoduista. Jokaisen imaamin syntymää edelsivät ihmeet.Rippin & Bernheimer 2019, s. 120–121

7-šiialaisuus Šiiat uskovat, että Abu Bakrin tullessa Muhammedin jälkeen uskovien yhteisön (umma) johtajaksi, Alille siirtyi myös Muhammedin uskonnollinen auktoriteetti, ja hänestä tuli ensimmäinen imaami. Sen jälkeen asema siirtyi isältä pojalle. 7-šiialaisuudessa imaamien ketju katkeaa seitsemänteen imaamiin, joka kätkeytyi tullakseen lopun aikoina Mahdina uudelleen esille. Imaamien ketju on 7-šiialaisuudessa seuraava:Crone 2004, s. 408 Ali ibn Abi Talib (600–661) Hasan ibn Ali (625–669/670), edellisen poika Husain ibn Ali (626–680), Alin toinen poika Ali Zayn al-Abidin (658–713), edellisen poika Muhammad al-Baqir (676–743), edellisen poika Ja'far al-Sadiq (703–765), edellisen poika Muhammad ibn Isma'il (k. 813), edellisen poika,

12-šiialaisuus Šiialaisuuden suurimmassa koulukunnassa, 12-šiialaisuudessa imaamien lukumäärä 12 rinnastuu moniin muihin uskonnollisiin yhteyksiin, joissa luku 12 esiintyy (kuten Israelin 12 heimoa, Jeesuksen 12 opetuslasta, Muhammedin 12 seuraajaa).Rippin & Bernheimer 2019, s. 123 Imaamien ketju katkesi lapsettoman 12. imaamin kohdalla, joka kätkeytyi tullakseen takaisin Mahdina vasta lopun aikojen koittaessa. 12-šiialaisilla imaamien ketju jatkuu siten, että Ismailin tilalla on Ja'farin toinen poika Musa:

7. Musa al-Kazim (745–799), Ja'far al-Sadiqin poika. 8. Ali ibn Musa al-Rida (765–818), edellisen poika 9. Muhammad al-Jawad (810–835), edellisen poika 10. Ali al-Hadi (827–868) edellisen poika 11. Hasan al-Askari (846–874) edellisen poika 12. Muhammad al-Mahdi (868–) edellisen poika

12-šiialaisuuden mukaan kahdestoista imaami aloitti "pienen kätkeytymisen" vuonna 874 minkä jälkeen hän lähetti neljän henkilön kautta viestejään ihmisille. Luvussa esiintyy rinnastus neljään oikeaan johdettuun kalifiin. Vuonna 941 hän aloitti "suuren kätkeytymisen", minkä jälkeen häneltä ei ole enää tullut viestejä.Rippin & Bernheimer 2019, s. 121 Kätkeytymiseen oli luonnollinen syy, sillä kahdennellatoista imaamilla ei ollut tämän työtä jatkavaa poikaa, ja toisaalta maailma ei voinut olla ilman imaamia. Kahdestoista imaami palaa lopun aikoina Mahdin hahmossa taistelemaan Antikristusta ja roomalaisia vastaan. Hän tuo mukanaan oikeudenmukaisuuden ja ajaa pois vääryyden.Sookhdeo 2013, s. 258–259

Historiatieteen näkemyksiä Vasta kahdennentoista imaamin ajoista eli 800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta alkaen alkaa löytyä historiallisia lähteitä, jotka kertovat šiialaisuudesta. Sillä perusteella nykyisen šiialaisuuden syntyaikana voi pitää 800-lukua.

Oppi imaamien kätkeytymisestä sopi šiiojen poliittiseen tilanteeseen, sillä he olivat vähemmistönä usein vainottuja. Se johti kehittämään myös opin siitä, että oman uskon kätkeminen hätätilanteessa (taqiyya) oli luvallista. Tämä oppi kuuluu toisaalta myös sunnalaisuuteen. Keller, 2017, s. 37 (c6.2)

Lähteet

Viitteet

Luokka:Šiialaisuus