Paavo Pellinen (, toisen lähteen mukaan isännimi Павлович, Pavlovitš; 1897 Kuivaisi – 5. lokakuuta 1943) oli inkeriläissyntyinen neuvostoliittolainen puolue- ja hallintovirkailija.
Pellinen syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän kävi Kuivaisin ja Lempaalan kyläkoulut, työskenteli isänsä maatilalla ja palveli Venäjän armeijassa. Pellinen liittyi bolševikkipuolueeseen vuonna 1918. Hän osallistui Venäjän sisällissotaan ja työskenteli Pietarin kuvernementin ja Leningradin alueen maataloushallinnossa. Pellinen siirtyi puolue- ja hallintotehtäviin Uljanovskiin vuonna 1925 ja Samaraan vuonna 1929. Vuosina 1929–1932 hän toimi NKP(b):n Mordvan aluekomitean vastaavana ja ensimmäisenä sihteerinä Saranskissa.
Pellinen siirtyi vuonna 1932 Moskovaan, jossa hän opiskeli vuoden ajan Neuvostoliiton toimeenpanevan keskuskomitean Punaisten professorien maatalousinstituutissa. Vuodesta 1933 lähtien hän työskenteli sektorinjohtajana NKP(b):n keskuskomitean maatalousosastolla. Vuosina 1937–1938 Pellinen oli hedelmä- ja marjanviljelyn tutkimusaseman johtajana.
Pellinen pidätettiin maaliskuussa 1938. Hänet tuomittiin Mordvassa toimineen ”oikeistolais-trotskilaisen järjestön” jäsenenä kahdeksan vuoden vankeuteen. Pellinen kärsi tuomiotaan Krasnojarskin vankileirillä, jossa hän kuoli. Hänet rehabilitoitiin vuonna 1956.
Pellisen veli Nikolai toimi Rääpyvän maatalousteknikumin rehtorina. Hänet teloitettiin Leningradissa vuonna 1938.
Lähteet
Luokka:Inkeriläiset henkilöt Luokka:Neuvostoliittolaiset poliitikot Luokka:Stalinin vainoissa kuolleet Luokka:Vuonna 1897 syntyneet Luokka:Vuonna 1943 kuolleet