Periplus ( tai Periplous; ”Ympäripurjehdus”), koko nimeltään Euroopan, Aasian ja Libyan asutun merenpiirin ympäripurjehdus (), ​on antiikin kreikkalainen maantieteellinen teos, jonka kirjoittajasta käytetään nimitystä Pseudo-Skylaks. Se yhdistettiin aiemmin Skylaks Karyandalaiseen, mutta ajoitetaan nykyisin 300-luvulle eaa.

Historia Teoksen synty

Pseudo-Skylaksin Periplus on varhaisin tunnettu esimerkki kreikkalaisesta periplus-kirjallisuudesta eli rannikkojen ympäripurjehdusten kuvauksista, mikä oli antiikin aikana yleinen maantieteellisen kirjallisuuden lajityyppi. Teoksen kirjoittajaksi esitetyn ”Skylaksin” nimi viittaa oletettavasti tutkimusmatkailija Skylaks Karyandalaiseen, joka suoritti purjehduksen Intiasta Indus-joelta Intian valtamerelle ja Punaisellamerelle Persian kuningas Dareioksen toimeksiannosta 500-luvun eaa. lopulla. Varhaisemmassa tutkimuksessa Periplus laitettiin tämän Skylaksin nimiin. Jotkut tutkijat taas laittoivat sen 100-luvulla eaa. eläneen Skylaks Halikarnassoslaisen nimiin.

Teoksen ajoitus kuitenkin kumoaa kummatkin tulkinnat. Sisäisen todistusaineistonsa perusteella teos on selvästi ainakin nykyaikaan säilyneeltä sisällöltään 500/400-lukujen eaa. taitetta myöhäisempi. Toisaalta se ei mainitse Aleksanteri Suuren perustamia kaupunkeja, edes Egyptin Aleksandriaa, ja näin sen täytyy olla tätä varhaisempi. Siksi teos ajoitetaan nykyisin 300-luvulle eaa. Graham Shipley katsoo, että teos olisi kirjoitettu Ateenassa tai sen lähellä noin vuonna 338/337 eaa.

pienoiskuva|vasen|Teoksen käsikirjoitusta kohdasta, joka kuvaa Syyrian ja Foinikian rannikkoa. ”Skylaks” ei oletettavasti ole tuolloin eläneen kirjoittajan oma nimi, vaan hän on mahdollisesti laittanut teoksensa Skylaks Karyandalaisen nimiin tämän tutkimusmatkailijan maineen vuoksi. Toisaalta on mahdollista, että teos on myöhemmin liitetty Skylaksin nimeen siksi, että hänet tunnettiin periplus-purjehtijana. On kuitenkin esitetty myös, että teoksen ydin voisi perustua Skylaks tekemään kirjoitukseen, jota olisi myöhemmin muokattu hyvin paljon. Tutkimuksessa kirjoittajasta käytetään nimitystä Pseudo-Skylaks (, lyhennettynä Ps.-Scylax).

Tekstihistoria

Aristoteles on ensimmäinen, joka viittaa Skylaksiin kirjailijana. Hän lainaa kohtaa, joka sisältää etnografista tietoa Intiasta, mutta ei osoita pitävänsä Skylaksia minkään periplus-teoksen kirjoittajana.Aristoteles: Politiikka VII.14, 1332b20–27. Myöhemmin Strabon piti teosta Skylaks Karyandalaisen kirjoittamana. Hän on ensimmäinen, joka yhdistää Skylaksin nimen periplus-teokseen. Myöhäisantiikin aikana Markianos Herakleialainen, joka koosti yhteen varhaisempien maantieteilijoiden teoksia, siirsi virheellisen käsityksen eteenpäin.

Osa teoksen tekstistä on säilynyt käsikirjoituksessa Parisinus suppl. gr. 443, joka on 1200-luvulta ja jota säilytetään Ranskan kansalliskirjastossa. Teoksen muutamat muut käsikirjoitukset ovat vain sen kopioita. Tekstin alku toistaa virheellisen käsityksen Skylaks Karyandalaisesta kirjoittajana. Nykyaikaan säilynyt teksti on vain alkuperäisen teoksen lyhennelmä, mikä käy ilmi siitä, että antiikin ja bysanttilaisen ajan kirjallisuus lainaa teoksesta kohtia, jotka eivät ole mukana nykyisessä tekstissä.Filostratos: Apollonios Tyanalaisen elämä 3.47; Harpokration: Kymmenen puhujan käyttämistä sanoista, s. 174, ed. Gronov; Johannes Tzetzes: Khiliades 7.144. Richard Bentley kutsui Periplusta sen heikon tekstihistorian vuoksi ”maailman turmeltuneimmaksi teokseksi”.

Tekstin editio princeps oli David Hoeschelin yhdessä muiden vähäisempien kreikkalaisten maantieteilijöiden teosten kanssa toimittama (Augsburg, 1600, 8vo.). Sitä on arvioitu heikkolaatuiseksi. Seuraavaksi tekstin julkaisi Isaac Vossius (Amsterdam, 1639, 4to.) yhdessä kommentaarin kanssa, sitten John Hudson teoksessa Geographi Graeci minores (1695), sitten saman teoksen uudelleenpainoksena Jean-François Gail (Pariisi, 1826), ja sitten jälleen uudelleen Karl W. L. Müller (1855). Tämän jälkeen sen julkaisivat R. H. Klause yhdessä Hekataioksen katkelmien kanssa (Berliini, 1831), sekä Heinrich Theodor Dittrich (1878). Viimeisin tekstilaitos on Graham Shipleyn (2011) toimittama. Siihen kuuluu johdanto ja englanninkielinen käännös.

Sisältö

Periplus on kuvaus Välimeren ja Mustanmeren rannoista Euroopassa, Aasiassa sekä Libyassa, jolla viitattiin koko Afrikkaan. Se esittää merten ympäripurjehduksen myötäpäivään alkaen Herakleen pylväiden eli nykyisen Gibraltarin läheltä, edeten sitten Välimeren pohjoisrantaa eli Euroopan rannikkoa itään. Tämän jälkeen kierretään Mustanmeren rannat edelleen myötäpäivään. Sitten edetään Välimeren itärantaa etelään sekä etelärantaa eli Afrikan pohjoisrannikkoa pitkin takaisin länteen, päättyen lopulta Atlantin rannalle Herakleen pylväistä etelään.

Muodoltaan teos on tiivis, luettelomainen esitys. Kirjoittaja kuvaa paitsi alueita ja niiden kansoja myös joitakin kaupunkeja, joista osa on sisämaassa, sekä satamia, saaria ja jokia. Lisäksi kirjoittaja arvioi paikkojen välisiä purjehdusmatkoja joko etäisyyksinä käyttäen stadionmittaa tai ajallisesti. Huomionarvoista on, ettei kuvattu alue vastaa lainkaan niitä seutuja, joissa Skylaks Karyandalainen oli aikanaan purjehtinut.

Teoksen sisältö jaetaan 114 lukuun ja se koostuu noin sanasta. Se jakaantuu seuraavasti:

Eurooppa

1. Johdanto 2. Iberit 3. Liguurit (Ligyes) ja iberit 4. Liguurit 5. Tyrrheenit (Tyrrhenoi, etruskit) 6. Kyrnos (Korsika) 7. Sardo (Sardinia) 8. Latinalaiset 9. Olsoi (volskit) 10. Campanialaiset 11. Samnilaiset (Saunitai) 12. Leukanoi 13. Sikelia (Sisilia) 14. Iapygia 15. Samnilaiset 16. Ombrit (Ombrikoi) 17. Tyrrheenit (Tyrrhenoi) 18. Keltit (Keltoi) 19. Veneetit (Enetoi) 20. Istrialaiset (Istroi) 21. Liburnialaiset (Liburnoi) 22. Illyrialaiset (Illyrioi) 23. Nestit (Nestoi) 24. Manialaiset 25. Enkhelees 26. Taulantioi 27. Orikoi 28. Khaonit (Khaones) 29. Korkyra (Korfu) 30. Thesprotialaiset 31. Kassopialaiset 32. Molottia 33. Ambrakia 34. Akarnania 35. Aitolia 36. Lokrislaiset 37. Fokislaiset 38. Boiotialaiset 39. Megaralaiset 40. Korintti 41. Sikyon 42. Akhaialaiset 43. Elis 44. Arkadia 45. Messene (Messenia) 46. Lakedaimon. Kythera 47. Kreeta 48. Kykladit 49. Argos (Argolis) 50. Epidauros 51. Hermione 52. Troizenia 53. Aigina 54. Epidauros 55. Korinthia 56. Megara 57. Attika 58. Kykladit 59. Boiotialaiset 60. Lokrislaiset 61. Fokislaiset 62. Melialaiset (Melieis). Malislaiset (Malieis) 63. Akhaialaiset (Akhaia Fthiotis) 64. Thessalia 65. Magnesialaiset 66. Makedonia 67. Traakia 68. Skyytia. Taurit. Sarmaatit (Sauromatai) 69. Yhteenveto: Euroopan rannikon purjehdus Herakleen pylväiltä Maiotis-järvelle 153 päivää

Aasia

70. Sarmaatit 71. Maiotai 72. Sindoi 73. Kerketai 74. Toretai 75. Akhaioi 76. Heniokhoi 77. Koraksoi 78. Kolike 79. Melankhlainoi 80. Gelones 81. Kolkhislaiset 82. Byzerit (Byzeres) 83. Ekekheirieis 84. Bekheirike 85. Makrokefaloi 86. Mossynoikoi 87. Tibarenoi 88. Khalybes 89. Assyria 90. Paflagonia 91. Mariandynoi 92. Bithynialaiset 93. Myysia 94. Fryygia 95. Troas 96. Aiolis 97. Lesbos 98. Lyydia 99. Kaaria 100. Lyykia 101. Pamfylia 102. Kilikia 103. Kypros 104. Syyria ja Foinikia (105.) Arabia (teksti on hyvin katkelmallinen)

Libya

(106.) Egypti 107. (Varsinainen) Libya 108. Marmaridai 109. Nasamones ja Makai 110. Lootofagit eli lootuksensyöjät 111. Karthago 112. Loput Afrikan pohjoisrannikosta länteen mentäessä 113. Jaotteluja ja etäisyyksiä 114. Saarten koot

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Περίπλους τῆς θαλάσσης τῆς οἰκουμένης Εὐρώπης καὶ Ἀσίας καὶ Λιβύης. The Periplous of Pseudo-Skylax: An Interim Translation by Graham Shipley. Pseudo Scylax: Periplus. ToposText.

Luokka:Antiikin kreikkalaiset maantieteelliset teokset