Kansakunta rähmällään: suomettumisen lyhyt historia on Timo Vihavaisen kirja, jonka julkaisi Otava vuonna 1991.Timo Vihavainen Helsingin yliopisto Teoksessa tarkastellaan suomettumista Suomessa 1970-luvulla vallinneen poliittisen ilmapiirin johtoajatuksena, vaikka aikanaan suomettuminen-termi oli Suomessa tulkittu loukkaavaksi ja osoitukseksi käyttäjiensä ymmärryksen puutteesta.Suomettumisen paha tauti Yle
Vihavainen kuvaa suomettumisella kansallista tietoisuutta, jossa suurvaltanaapurin turvallisuusintressien katsottiin vaativan Suomea pysymään kansainvälisten liittoumien ulkopuolella, Suomen historia ympättiin osaksi neuvostoliittolaisia myyttejä ja menneisyyttä arvioitiin Neuvostoliiton silmin. Luottamuksen saavuttamiseksi tuli toimia neuvostoliittolaisten haluamalla tavalla. Suomettumisella oli valtion tuki, rahoitus sekä palkkio- ja sanktiojärjestelmä. Suomettumisen kukoistus ajoittui paradoksaalisesti 1970-luvulle, jolloin suursodan uhkaa ei enää ollut näkyvissä. Vihavainen katsoo, että tähän vaikuttivat uusvasemmistolaisuuden aalto ja sukupolven muutos. Sodan kokeneiden tieto ei siirtynyt isiltä pojille.Toisaalta ilmiö oli mahdollinen vain presidentti Kekkosen toiminnan kautta. Kekkonen edellytti, että ystävyyspolitiikan tuli olla aitoa ja vilpitöntä eikä teeskenneltyä, ja vain tältä pohjalta hän, ja vain hän, voisi tarvittaessa torjua Neuvostoliiton vaatimusten uhat. Vihavaisen mukaan Kekkonen edisti suuntausta, joka oli kansallisesti vaarallinen ja moraalisesti arveluttava. Arviossaan Max Jakobsson kirjoitti, että Vihavainen antaa kirjassa liian suuren merkityksen eräille lieveilmiöille ja kansalaismielipide olisi ollut ytimeltään realistisempi. Jakobsonin mukaan ”ei kansakunta oikeastaan ollut rähmällään, vaan vain sen valiot”.
Kirjasta myönnettiin vuonna 1991 P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinto.Kirjallisuuspalkinto P.E. Svinhufvudin muistosäätiö
Lähteet
Luokka:Vuoden 1991 kirjat Luokka:Suomalaiset politiikan tietokirjat Luokka:Kirjat Suomen historiasta