Wienin piiri () oli 1920–1940-luvulla kokoontunut joukko filosofeja ja tieteentekijöitä, jotka edustivat loogista empirismiä ja muodostivat erään ajan merkittävimmistä filosofisista suuntauksista. Piirin perustajan Moritz Schlickin lisäksi piiriin kuuluivat muiden muassa Rudolf Carnap, Herbert Feigl, Philipp Frank, Kurt Gödel, Hans Hahn, Victor Kraft, Karl Menger, Otto Neurath ja Friedrich Waismann. Piirin vaikutukseen kuului muun muassa suomalainen Eino Kaila. Piiri kokoontui nimensä mukaisesti Wienissä.
Piirin jäsenillä oli enimmäkseen yhtäläinen asenne filosofiaa kohtaan: sitä luonnehtivat käsitys, että tietoa voi saada vain kokemuksen kautta, ja että paras menetelmä ratkaista filosofisia ongelmia oli symbolista logiikkaa hyödyntävä looginen analyysi. Piiri tunnetaan arvostelevasta suhtautumisestaan Immanuel Kantin filosofiaa ja vastustavasta asenteesta metafysiikkaa kohtaan.
Historia
pienoiskuva|pysty|Wienin piirin perustaja Moritz Schlick. Wienin piiri varhaiseen historiaan kuuluvat Philipp Frankin, Hans Hahnin ja Otto Neurathin tieteenfilosofiaa ja tietoteoriaa käsitelleet kokoontumiset vuodesta 1907 eteenpäin. Näistä kolmesta vanhin, Hans Hahn (1879–1934), oli matemaatikko. Hän opiskeli valmistumisensa jälkeen Ludwig Boltzmannin alaisuudessa Wienissä ja David Hilbertin, Felix Kleinin ja Hermann Minkowskin alaisuudessa Göttingenissä. Vuonna 1905 hän sai habilitaation matematiikassa. Hän opetti Innsbruckissa (1905–1906) ja Wienissä (vuodesta 1909).
Otto Neurath (1882–1945) opiskeli sosiologiaa, taloustiedettä ja filosofiaa Wienissä ja Berliinissä. Vuosina 1907–1914 hän opetti Wienissä Neuen Wiener Handelsakademiessa. Hän nai Hahnin sisaren Olgan vuonna 1911.
Philipp Frank, ryhmän nuorin (1884–1966), opiskeli fysiikkaa Göttingenissä ja Wienissä Boltzmannin, Hilbertin ja Kleinin kanssa. Vuodesta 1912 hän hoiti teoreettisen fysiikan oppituolia Prahan saksalaisessa yliopistossa.
Ryhmä kokoontui vuodesta 1907 wieniläisissä kahviloissa. Frank muistelee:
Kokoontumiset oletettavasti keskeytyivät vuonna 1912, kun Frank muutti Prahaan oppituolin vapautuessa Albert Einsteinilta. Hahn jätti Wienin ensimmäisen maailmansodan aikana ja palasi vuonna 1921. Seuraavana vuonna Hahn ja Frank saivat ryhmään mukaan Moritz Schlickin, joka hoiti induktiivisten tieteiden filosofian oppituolia Wienin yliopistossa. Schlick oli jo julkaissut kaksi pääteostaan, Raum und Zeit in die gegenwärtigen Physik (Avaruus ja aika nykyaikaisessa fysiikassa) vuonna 1917 ja Allgemeine Erkenntnislehre (Yleinen tietoteoria) vuonna 1918. Keskeinen teos tuoreelle keskusteluryhmälle oli Ludwig Wittgensteinin vuonna 1918 julkaisema Logisch-Philosophische Abhandlung eli Tractatus Logico-Philosophicus.
Uudet säännölliset kokoontumiset alkoivat Schlickin johdolla. Ne tapahtuivat torstaisin Wienin yliopiston matematiikan laitoksen seminaarihuoneessa.John L. Casti ja Werner DePauli: Kurt Gödel – elämä ja matematiikka s. 73 Vuonna 1926 Schlick ja Hahn järjestivät Rudolf Carnapin Wienin yliopistosta mukaan ryhmään. Vuonna 1928 perustettiin Verein Ernst Mach (Ernst Mach -yhdistys), jonka johdossa toimi Schlick. Vuonna 1929 julkaistiin Wienin piirin julistus Wissenschaftliche Weltauffassung. Der Wiener Kreis (Tieteellinen maailmankäsitys: Wienin piiri). Julistus oli omistettu Schlickille ja sen esipuheen olivat allekirjoittaneet Hahn, Neurath ja Carnap. Liitteessä oli luettelo Wienin piirin jäsenistä.
Wienin piiri hajautui kun kansallissosialistit tulivat valtaan Saksassa. Wienin piiriin ajattelijoihin suhtauduttiin usein vihamielisesti muun muassa kansallissosialistien ja konservatiivisen filosofian edustajien taholta. Kurt Grelling kuoli Auschwitzin keskitysleirillä, ja useimmat muut piirin jäsenistä joutuivat pakenemaan natseja ulkomaille. Monet piirin jäsenistä muuttivat Yhdysvaltoihin ja opettivat siellä eri yliopistoissa. Schlick jäi Itävaltaan, mutta vuonna 1936 hänet surmasi Wienin yliopistolla kansallissosialisteja sympatisoinut opiskelija.
Filosofi Jaakko Hintikka on todennut, että Schlickin murha havainnollistaa Wienin piiriä kohtaan tunnettua vihamielisyyttä. Tämä murha on usein kuitattu sanomalla, että murhaaja, Johann Nelböck, oli mielisairas opiskelija. Nelböck ei kuitenkaan ollut niin sairas, että hänet olisi jätetty panematta syytteeseen. Oikeudenkäynnissä ilmeni, että häntä oli yllyttänyt valheellisin syytöksin Schlickiä vastaan konservatiivinen filosofi Leo Gabriel, josta myöhemmin tuli Wienin vanhoillisen filosofian keulakuva. Gabriel itse kieltäytyi todistamasta oikeudenkäynnissä ja pakeni piiloon erääseen luostariin. Vasta natsien valtaantulo, ei syytetyn mielentila, katkaisi oikeudenkäynnin kesken.Hintikka, Jaakko: Looginen empirismi 58 vuotta myöhemmin. Teoksessa
Filosofia
Wienin piirin ohjelmajulistus
Wienin piirin julkaisema ohjelmajulistus esitteli piirin tieteellisen maailmankäsityksen, jota luonnehtii ennen kaikkea kaksi piirrettä. Ensiksi se oli empiristinen: tietoa oli olemassa vain kokemuksen kautta. Toiseksi tieteellistä maailmankäsitystä leimasi tietyn menetelmän, loogisen analyysin, käyttäminen.The Scientific Conception of the World, s. 331.
Looginen analyysi on menetelmä filosofisten ongelmien selventämiseksi. Se käyttää symbolista logiikkaa laajalti ja erottaa Wienin piirin empirismin aiemmista empirismin versioista. Filosofian tehtävänä oli ongelmien ja väitteiden selventäminen loogista analyysiä käyttäen.
Looginen analyysi osoittaa, että on olemassa kahdenlaisia väittämiä: toisen tyyppiset ovat pelkistettävissä yksinkertaisemmiksi väitteiksi empiirisesti koetusta, kun taas toisen tyyppisiä ei voida pelkistää kokemusta koskeviksi väitteiksi ja siksi ne ovat merkityksettömiä. Metafyysiset väitteet kuuluvat jälkimmäiseen tyyppiin ja ovat siksi mielettömiä. Näin monet perinteiset filosofiset ongelmat paljastuvat näennäisongelmiksi, jotka ovat seurausta loogisista virheistä, kun taas toiset ongelmat voidaan tulkita uudelleen empiirisiksi väittämiksi ja niistä tulee näin tieteellisen tutkimuksen kohteita.
Yksi syy loogisiin virheisiin, jotka ovat saaneet aikaan metafysiikan, on luonnollisen kielen monitulkintaisuus. ”Luonnollinen kieli muun muassa käyttää samaa puheen osaa, substantiivia, asioista (’omena’), kvaliteeteista (’kovuus’), suhteista (’ystävyys’) ja prosesseista (’uni’): näin se johtaa harhaan kuvittelemaan funktionaalisia käsitteitä kappaleina”.The Scientific Conception of the World, s. 329. Toinen syy virheisiin on ”ajatus siitä, että ajattelu voi joko johtaa tietoon omista lähtökohdistaan ilman empiiristä ainesta, tai ainakin saada uutta sisältöä tekemällä johtopäätöksiä annetuista asiantiloista”.The Scientific Conception of the World, s. 330. Viimeksi mainittu ajatus on tyypillinen Immanuel Kantin ajattelulle, jonka mukaan on olemassa synteettisiä apriorisia väittämiä, jotka laajentavat tietämystä ilman kokemuksen käyttöä. Wienin piiri hylkäsi synteettisen apriorisen tiedon kokonaan. Matematiikka, joka aluksi vaikuttaa välttämättä pätevältä esimerkiltä synteettisestä pelkästään puhtaalla järjellä johdetusta tiedosta, on sen sijaan luonteeltaan tautologista, ja siten sen väittämät ovat analyyttisiä ja siten hyvin erilaisia kuin kantilaiset synteettiset väittämät. Wienin piiri hyväksyi ainoastaan synteettiset aposterioriset väittämät (eli tieteelliset väittämät) ja analyyttiset aprioriset väittämät (eli loogiset ja matemaattiset väittämät).
Metafysiikan asema ei ole kuitenkaan yhteyksissä pelkästään loogisiin virheisiin vaan myös ”yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin kamppailuihin”.The Scientific Conception of the World, s. 339. Metafysiikka ja teologia ovat liittoutuneet perinteisten yhteiskunnallisten muotojen kanssa, kun taas ihmiset, jotka ”kohtaavat nykyajan kasvoista kasvoihin, hylkäävät nämä näkemykset ja ottavat pohjaksi kokemusperäiset tieteet”. Näin metafysiikan ja Wienin piirin tieteellisen maailmankäsityksen välinen taistelu ei ole ainoastaan erilaisten filosofioiden välinen taistelu, vaan myös taistelu erilaisten poliittisten, yhteiskunnallisten ja taloudellisten asenteiden välillä. Tietenkään, kuten ohjelmajulistus itsekin myöntää, ”jokainen tieteellisen maailmankäsityksen kannattaja ei tule olemaan taistelija”. Monet Wienin piiriä tutkineet historioitsijat ovat nähneet viimeksi mainitussa lauseessa julkilausumattoman viittauksen vastakkainasetteluun Wienin piirin ”vasemmiston”, jota edustivat ennen kaikkea Neurath ja Carnap, ja Moritz Schlickin välillä. Vasemmiston tavoitteena oli mahdollistaa tieteellisen maailmankäsityksen läpimurto ”yksityisen ja julkisen elämän muodoissa, koulutuksessa, kasvatuksessa, arkkitehtuurissa sekä taloudellisen ja yhteiskunnallisen elämän muotoilemisessa”.The Scientific Conception of the World, s. 339–340. Vastakohtana Schlick oli kiinnostunut ensi sijassa tieteiden ja filosofian teoreettisesta tutkimuksesta.
Yhtenäistiede
Wienin piirin tavoitteena oli yhtenäistiede, sellaisen järjestelmän muodostaminen, jossa jokainen oikeutettu väitelause voitiin pelkistää alemman tason käsitteitä käyttäväksi väitelauseeksi niin, että jokainen jäljelle jäävä käsite viittaa suoraan kokemukseen. Tästä seurasi selkeän, eri ihmisten väliseen viestintään sopivan ja puolueettoman symbolisen kielen tavoittelu, kielen, joka poistaisi luonnollisen kielen monimerkityksellisyydestä seuraavat ongelmat. Wienin piiri julkaisi kirjoituskokoelmaa nimeltä Einheitswissenschaft (Yhtenäistiede), jota toimittivat Rudolf Carnap, Philipp Frank, Hans Hahn, Otto Neurath, Jørgen Jørgensen (Hahnin kuoltua) ja Charles W. Morris (vuodesta 1938). Sen tavoitteena oli esittää yhtenäinen näkemys tieteestä. Kokoelman julkaiseminen kuitenkin pysähtyi toisen maailmansodan aiheuttamien ongelmien vuoksi. Vuonna 1938 aloitti Yhdysvalloissa toinen julkaisusarja nimeltään International Encyclopedia of Unified Science (Kansainvälinen yhtenäistieteen ensyklopedia), mutta hanke ei koskaan valmistunut. Sarjassa julkaistiin vain ensimmäinen osa, Foundations of the Unity of Sciences (Yhtenäistieteen perusteet). Se käsitti kaksi osaa, joissa oli yhteensä kaksikymmentä tutkielmaa, jotka julkaistiin vuosien 1938 ja 1969 välillä. Rudolf Carnap ja Charles Morris muistelevat vuoden 1969 painoksen esipuheessa:
Metafysiikan eliminointi
Wienin piirin asenne metafysiikkaa kohtaan ilmenee hyvin Carnapin artikkelissa ”Überwindung der Metaphysik durch Logische Analyse der Sprache”, joka julkaistiin Erkenntnis -julkaisun toisessa osassa vuonna 1932. Carnapin mukaan kieli koostuu sanastosta eli joukosta merkityksellisiä sanoja, sekä syntaksista eli lauseopista, eli joukosta sääntöjä, jotka määräävät, kuinka sanaston sanoista voi muodostaa lauseita. Näennäisväitteet eli peräkkäisten sanojen jaksot, jotka ensi näkemältä muistuttavat väitteitä mutta joilla ei ole todellisuudessa merkitystä, muodostuvat kahdella tavalla: joko väitteissä on merkityksettömiä sanoja, tai ne on muodostettu rikkomalla syntaksia. Carnapin mukaan metafysiikassa esiintyi kummankin tyypin näennäisväittämiä.
Sanalla W on merkitys, jos kaksi ehtoa täyttyy. Ensiksi W:n esiintymisen tapa peruslauseissa (eli yksinkertaisimmissa lauseissa joiden osana W voi olla) tulee olla kiinnitetty. Toiseksi, jos W esiintyy peruslauseessa S, tulee voida antaa vastaus seuraaviin kysymyksiin (jotka ovat Carnapin mukaan saman kysymyksen eri muotoiluja):
Mistä lauseista S voidaan johtaa, ja mitä lauseita siitä voidaan johtaa? Missä olosuhteissa S olisi totta, ja missä olosuhteissa epätotta? Kuinka S:n totuus todennettaisiin? Mikä on S:n merkitys?Carnap, Rudolf: The Elimination of Metaphysics Through Logical Analysis of Language. Teoksessa Sarkar 1996, s. 12.
Carnap käytti esimerkkinä sanaa ’niveljalkainen’. Lause muotoa ”olio x on niveljalkainen” on peruslause, joka on johdettavissa lauseista ”x on eläin”, ”x:llä on jaokkeellinen ruumis” ja ”x:llä on nivelikkäät jalat”. Vastaavasti nämä lauseet voidaan johtaa lauseesta ”olio x on niveljalkainen”. Näin sanan 'niveljalkainen' merkitys on määrätty.