Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022, joka alkoi 24. helmikuuta, on jatkoa vuoden 2014 konfliktille, jossa Venäjä miehitti Krimin ja tuki Itä-Ukrainan separatisteja. Ennen hyökkäystä Venäjä siirsi joukkoja rajoille, tunnusti separatistialueiden itsenäisyyden ja aloitti sotatoimet presidentti Vladimir Putinin ilmoitettua ”sotilasoperaatiosta” Ukrainan demilitarisoimiseksi. Putin väitti perättömästi Ukrainan syyllistyneen venäläisvähemmistön kansanmurhaan, mutta Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ja kansainvälinen yhteisö torjuivat väitteet. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö kuvasi Putinin väitteitä kansanmurhasta ”tuomittavaksi valheeksi”.
Hyökkäyksen seurauksena Ukraina julisti sotatilan ja yleisen liikekannallepanon. Venäjän alkuperäisenä tavoitteena arvioitiin olleen Ukrainan hallituksen vaihtaminen, mutta nopean voiton epäonnistuttua sota pitkittyi. Ukraina onnistui puolustautumaan erityisesti Kiovan alueella ja menestyi informaatiosodassa. Länsimaat vastasivat hyökkäykseen laajoilla talouspakotteilla ja alkoivat tukea Ukrainaa aseellisesti ja taloudellisesti.
Ukrainan menestyksekkäiden vastahyökkäysten jälkeen Venäjä menetti aloitteen, ja Putin julisti osittaisen liikekannallepanon syyskuussa 2022 sekä järjesti väärennetyt kansanäänestykset miehitetyillä alueilla, jotka se liitti laittomasti Venäjään. Suurista tappioista huolimatta Venäjä on jatkanut hyökkäystä ja miehittää noin viidesosaa Ukrainan alueesta. Pääosin sota on kuitenkin muuttunut asemasodaksi, jossa erityisesti miehittämättömien ilma-alusten eli droonien käyttö on yleistynyt.
Sota on johtanut mittavaan pakolaiskriisiin: kesäkuussa 2026 maailmanlaajuisesti kirjattiin 5,7 miljoonaa ulkomaille paennutta ukrainaista pakolaista ja kesäkuussa 2026 oli lähes 3,9 miljoonaa oli maan sisäistä pakolaista Ukrainassa (12,5 prosenttia Ukrainan väestöstä). Sisäisistä pakolaisista yli puolet oli kotoisin alueilta, jotka olivat kokonaan tai osin Venäjän miehittämiä. Lisäksi 4,1 miljoonaa (13,2 % väestöstä) oli palannut ulkomailta kotiseudulleen pakolaisuuden jälkeen (6/2026). YK oli myös selvitellyt sisäisten pakolaisten kotoutumisaikeita sijaintialueillaan.
Tausta
Ukrainan vallankumoukset pienoiskuva|vasen|Euromaidan-mielenosoitukset johtivat vallanvaihtoon Ukrainassa alkuvuodesta 2014. Pian sen jälkeen Venäjä miehitti Krimin niemimaan. Ukrainassa oli vuonna 2004 tapahtunut niin sanottu oranssi vallankumous, joka vastusti maassa järjestelmällistä korruptiota sekä osittain venäjämielisiä oligarkkeja ja maan johtoa. 2010-luvun alkupuolella Ukraina oli etääntynyt Venäjän hallinnosta ja siirtynyt lähemmäs Euroopan unionia ja länsimaita. Kuitenkin vuonna 2013 osittain Venäjän painostuksen seurauksena presidentti Viktor Janukovytš irtisanoutui sopimusneuvotteluista Euroopan unionin kanssa, mistä seurasivat marraskuussa 2013 alkaneet laajat Euromaidan-mielenosoitukset. Tämä lopulta johti Janukovytšin erottamiseen ja pakenemiseen Venäjälle helmikuussa 2014.
Krimin miehitys
pienoiskuva|oikea|Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan aiheuttamat aluemuutokset 9. lokakuuta 2014 rintaman vakiinnuttua. Maaliskuussa Venäjä lähetti Ukrainan Krimin niemimaalle tunnuksettomia joukkoja ja lopulta miehitti sen avoimesti. Krimillä järjestettiin maaliskuussa kansanäänestys, jossa enemmistö puolsi Krimin liittämistä Venäjään. Samoihin aikoihin keväällä 2014 Itä-Ukrainan alueella venäläisvähemmistöt organisoivat kansanäänestykset Ukrainasta irtautumisesta, ja alueen militantit saivat aseita Venäjältä. Ukraina kutsuu alueen hallintoja separatistisiksi liikkeiksi. Itä-Ukrainan kapinoivat alueet järjestäytyivät Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloiksi. Asemasodaksi pysähtynyttä konfliktia alettiin nimittää Itä-Ukrainan sodaksi.
Kertšinsalmen välikohtaus Kertšinsalmen välikohtauksessa marraskuussa 2018 Venäjän erikoisjoukkojen laivat ottivat kiinni kolme ukrainalaista alusta, joista kaksi oli Ukrainan laivaston sota-aluksia ja yksi hinaajavene. Ukrainalaiset alukset yrittivät kulkea Krimin niemimaan itäpuolisen Kertšinsalmen läpi Asovanmerelle ja Mariupolin satamakaupunkiin. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n mukaan ukrainalaiset laivat tunkeutuivat laittomasti Venäjän aluevesille ja kieltäytyivät pysähtymästä Venäjän varoituksista huolimatta. Samalla Venäjä väliaikaisesti tukki Kertšinsalmen suurella rahtilaivalla.
Välien kiristyminen Ukrainan, sitä tukevan lännen ja Venäjän välit olivat kiristyneet vuoden 2021 loppua kohden. Helmikuussa 2019 Nato- ja EU-jäsenyys oli kirjattu Ukrainan perustuslakiin ja Venäjä puolestaan pyrkinyt estämään Ukrainan poliittisen lähentymisen länteen.
Joukkojen keskitys Ukrainan rajalle Keväällä 2021 Venäjä siirsi sotilasjoukkoja ja -osastoja sekä asekalustoa Ukrainan rajan lähistölle. Ukrainan viranomaisten mukaan Venäjä oli huhtikuussa 2021 lisännyt joukkojen määrää rajaseudulla noin 100 000 sotilaasta 120 000 sotilaaseen. Syyskuun 10.–16. päivinä 2021 Venäjän ja Valko-Venäjän asevoimat pitivät lähellä Ukrainan rajaa yhteisen Zapad-21 () -sotaharjoituksen, johon osallistui 200 000 sotilasta, ja johon kuului muun muassa elektronisen sodankäynnin harjoituksia, infrastruktuurikohteiden tuhoamista ohjuksilla, nopeiden mekanisoitujen joukkojen sijoituksia sekä Venäjän maahanlaskujoukkojen harjoituksia.
Marraskuussa 2021 Military Times -lehden artikkelissa Ukrainan sotilastiedustelun johtaja prikaatikenraali Kyrylo Budunov arvioi, että Venäjä suunnitteli hyökkäyksen aloittamista tammikuun lopussa 2022 tai helmikuussa 2022. Budunov arvioi, että hyökkäyksen alkuosioon kuuluisi suuria tykistökeskityksiä ja ilmaiskuja sekä panssarihyökkäyksiä.
Marraskuussa 2021 venäläisten joukkojen määrä Ukrainan rajoilla oli kasvamassa, ja 17. joulukuuta Venäjä esitti länsimaille vaatimuksensa. Se vaati muun muassa Natoa vetämään sotilaansa pois Itä-Euroopasta. Samoin Venäjä vaatii lupausta siitä, ettei Ukrainasta koskaan tule Naton jäsentä. Venäjä halusi neuvotella listan vaatimuksista Yhdysvaltojen kanssa, mutta Yhdysvallat kieltäytyi keskusteluista ilman eurooppalaisia liittolaisiaan ja lupasi samalla Ukrainalle tukensa.
10. tammikuuta 2022 Yhdysvaltain ja Venäjän diplomaatit kuitenkin tapasivat Genevessä. Samalla viikolla käytiin useita muitakin tuloksettomia neuvotteluja eri kokoonpanoilla. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov syytti Natoa yrityksestä provosoida Ruotsi ja toinen Venäjän naapurimaa Suomi jäsenikseen.
21. helmikuuta Venäjä tunnusti yksipuolisesti Itä-Ukrainan Donetskin ja Luhanskin separatistialueiden itsenäisyyden ja teki samalla niiden kanssa sopimuksen yhteisestä avunannosta. Venäläisille joukoille annettiin käsky lähteä ”turvaamaan rauhaa” Itä-Ukrainassa, ja ne alkoivat seuraavien kolmen päivän aikana siirtyä Donbassiin. Presidentti Zelenskyi syytti Venäjän toimia Ukrainan alueellisen koskemattomuuden loukkaamiseksi.
Tapahtumat
Helmi–toukokuu 2022 pienoiskuva|Venäläisjoukkoja Ukrainassa maaliskuussa 2022. Venäjän hyökkäys Ukrainaan – helmi–toukokuu 2022
Kesä–elokuu 2022 Venäjän hyökkäys Ukrainaan – kesä–elokuu 2022
Syys-joulukuu 2022 Venäjän hyökkäys Ukrainaan – syys–joulukuu 2022
Tammi-maaliskuu 2023 pienoiskuva|Avdijivkan taistelun tuhoja maaliskuussa 2023. Ukrainalaiset joukot vetäytyivät kaupungista helmikuussa 2024. Venäjän hyökkäys Ukrainaan – tammi–maaliskuu 2023
Huhti-kesäkuu 2023 Venäjän hyökkäys Ukrainaan – huhti–kesäkuu 2023
Tammi-maaliskuu 2024 Venäjän hyökkäys Ukrainaan – tammi–maaliskuu 2024
2025 Yhdistyneiden kansakuntien mukaan Venäjän hyökkäyssodan johdosta on Ukrainassa kuollut vuonna 2025 ainakin 31 prosenttia enemmän siviilejä kuin edellisvuonna, ja 70 % enemmän kuin vuonna 2023. Kaikkiaan YK:n oli varmentanut tammikuuhun 2026 mennessä ainakin 14 999 kuollutta ja 40 601 loukkaantunutta siviiliä, vaikka kaikkia hyökkäyssodan tapahtumapaikkoja ei järjestö ollut vielä päässyt tutkimaan.
Vuoden 2025 aikana Venäjä valtasi Ukrainalta 4 800 neliökilometriä aluetta, mikä vastasi 0,8 prosenttia Ukrainan pinta-alasta. Suurten hyökkäysten sijaan sotaa käydään muun muassa taisteludrooneilla, risteilyohjuksilla ja ballistisilla ohjuksilla.
Iskut siviilejä vastaan Venäjän kahteen Ternopilissa sijaitsevaan asuinkerrostaloon 19. marraskuuta 2025 kohdistamat ilmaiskut surmasivat ainakin 38 siviiliä, joista kahdeksan oli lapsia. Tapahtuma oli sodan vakavin siviilejä tappanut yksittäinen hyökkäys yli kahteen vuoteen.
YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto nosti 2025 katsauksessaan esille myös Venäjän ilmaiskut Kiovaan 31. heinäkuuta 2025, joissa tapettiin 32 ihmistä, ja haavoitettiin 170 ihmistä. Kuolleista viisi ja haavoittuneista 17 oli lapsia.
YK:n humanitaarisen oikeuden edustajat tuovat lisäksi esille huolensa siviileille aiheutetuista riskeistä Venäjän tihennettyä ilmaiskujaan Ukrainan sähköverkkoa (muun muassa Ukrenerho ja DTEK), vedenjakelua ja lämmitystä kohti pakkaspäivien edellä ja aikana. Muun muassa Amnesty International on tuonut esille, että myös siviiliyhteiskunnalle välttämättömän infrastruktuurin järjestelmällinen tuhoaminen on sotarikos.
2026 thumb|center|600px|YK:n varmentamien siviiliuhren (haavoittuneet ja kuolleet) lukumäärä Ukrainassa kuukausittain Venäjän hyökkäyssodan aikana (24.2.2022-31.8.2026). Elokuu 2026 oli haavoittuneiden siviilien määrässä hyökkäyssodan kolmanneksi eniten uhreja aihettanut kuukausi sitten sodan alkamisen, edellään vain maaliskuu 2022 ja heinäkuu 2026. On huomattava, etteivät luvut esitä kaikkia Venäjän hyökkäyssodan siviiliuhreja. Droonisodan yltymisen myötä myös Venäjän miehitysalueilla Ukrainassa samoin kuin Venäjän federaation alueella on runsaasti sodan siviiliuhreja. Aineistolähde:
Oheinen diagrammi havainnollistaa siviiliuhrien määrän kehitystä Ukrainassa kuukausittain elokuun 2026 loppuun saakka. Elokuussa 2026 Ukrainassa haavottui kolmanneksi eniten siviilejä kaikista hyökkäyssodan kuukausista; tätä enemmän siviilejä haavoittui maaliskuussa 2022 ja heinäkuussa 2026. Venäjän federaation alueen ja Venäjän miehitysalueiden siviiliuhreista eivät YK:n työntekijät pystyneet saamaan riittävästi riippumatonta tietoa, ja siksi näiden alueiden uhrit eivät ole luvuissa mukana.
Venäjän asevoimat iskivät risteilyohjuksella Kiovaan jälleen aamuyöllä 14. toukokuuta 2026. Tällöin erään kerrostalon yksi porraskäytävä romahti, 24 ihmistä sai surmansa ja ainakin 48 loukkaantui.
Kesäkuun 2. päivänä 2026 Venäjä teki mittavan ohjus- ja drooni-iskujen sarjan useaan ukrainalaiseen kaupunkiin. Ilmaiskuissa kuoli ainakin 23 ihmistä, joista 16 Dniprossa ja seitsemän Kiovassa. Loukkaantuneita oli pelkästään näissä kahdessa kaupungissa yli 130. Uhrien joukossa oli myös lapsia. Ukrainan ilmavalvonnan mukaan iskussa käytettiin 8 hypersoonista Tsirkon-meriohjusta, 33 ballistista Iskander-M-ohjusta, 27 H-101-risteilyohjusta, 5 Kalibr-risteilyohjusta, sekä yhteensä 656 Shahed-, Gerbera- ja Italmas-hyökkäyslennokkia, viipyilevää Banderol-lennokkia ja Parodia-harhautuslennokkia. Ilmatorjunta tuhosi tai torjui ohjuksista 40 ja drooneista 602. Venäjän mukaan se olisi iskenyt kymmeneen sotatuotetehtaaseen, mukaanluettuna joihinkin drooneja valmistaviin toimipaikkoihin ja kolmeen sotilaiden värväyskeskukseen.
Ukrainan ja Venäjän väliset neuvottelut