Paavo Erkki Arhinmäki (s. 13. joulukuuta 1976 Helsinki) on suomalainen vasemmistoliiton poliitikko. Hän toimi kansanedustajana 2007–2021, vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajana 2019–2021, puolueensa puheenjohtajana vuosina 2009–2016 ja kulttuuri- ja urheiluministerinä vuosina 2011–2014. Hän oli vasemmistoliiton ehdokkaana vuoden 2012 presidentinvaalissa.
Arhinmäki on ollut Helsingin kaupunginvaltuutettu vuodesta 2001. Kaupunginhallituksen jäsenenä hän toimi 2017–2019 ja kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana 2019–2021.
Arhinmäki valittiin Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestariksi elokuussa 2021. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi kaupunginvaltuutettu Suldaan Said Ahmed.
Arhinmäki toimi valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana vuosina 2019–2023.
Tausta Arhinmäki kävi Helsingin Alppilan lukiota ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1995. Hän on opiskellut sosiologiaa ruotsinkielisessä Svenska social- och kommunalhögskolanissa.
Ennen valintaansa kansanedustajaksi Arhinmäki työskenteli muun muassa kansanedustaja Esko-Juhani Tennilän eduskunta-avustajana, suoritti siviilipalveluksen liikuntavammaisten koulussa luokka-avustajana sekä työskenteli SAKKI ry:ssä, Kansan Uutisten kesätoimittajana ja nurmikon leikkaajana Helsingin kaupungin rakennusviraston puisto-osastolla.
Poliittinen ura Nuorisopoliitikkona Arhinmäki osallistui eduskuntavaaleihin 1999 Helsingin vaalipiirissä ja sai 768 ääntä. Vuoden 2000 kuntavaaleissa hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon 757:llä äänellä. Arhinmäki toimi jäsenenä Helsingin opetuslautakunnassa vuosina 1997–2004 ja 2007–2008 sekä kaupunkisuunnittelulautakunnassa vuosina 2005–2007.
Arhinmäki oli mukana järjestämässä kuokkavierasjuhlia vuonna 2000 ennen vuosittaisten mielenosoitusten muuttumista väkivaltaisiksi. Vuosina 2001–2005 hän oli vasemmistonuorten puheenjohtaja ja tuli tunnetuksi aktivistina sekä radikaalina punavihreänä poliitikkona.
Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Arhinmäki sai 3 065 ääntä, mikä riitti ensimmäiseen varasijaan. Vasemmistoliiton vuoden 2006 ylimääräisessä puoluekokouksessa Arhinmäki hävisi puheenjohtajavaalin Martti Korhoselle.
Kansanedustajaksi ja puolueen puheenjohtajaksi: 2007–2011 pienoiskuva|Arhinmäki Turussa vuonna 2011.
Vuoden 2007 vaaleissa Arhinmäki valittiin eduskuntaan Helsingin vaalipiiristä 6 859 äänellä. Ensimmäisellä kaudellaan eduskunnassa Arhinmäki oli lakivaliokunnan ja sivistysvaliokunnan jäsen. Hän toimi Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana vuosina 2008–2011. Kesäkuussa 2009 Arhinmäki valittiin vasemmistoliiton puheenjohtajaksi eurovaalitappion jälkeen eronneen Martti Korhosen seuraajaksi. Arhinmäki voitti vastaehdokkaansa – niin ikään ensimmäisen kauden kansanedustajan – Merja Kyllösen puoluevaltuuston äänestyksessä luvuin 34–20.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Arhinmäki oli puolueensa sekä Helsingin vaalipiirin suurin ja koko maan neljänneksi suurin ääniharava keräten 17 226 ääntä. Arhinmäki oli myös vasemmistoliiton presidenttiehdokas presidentinvaaleissa 2012. Hän oli Suomen historian nuorin presidenttiehdokas. Hän sai 5,5% äänistä ja sijoittui kuudenneksi.
Kulttuuri- ja urheiluministeri: 2011–2014 Vuoden 2011 vaalien jälkeen vasemmistoliitosta tuli hallituspuolue ja Arhinmäki valittiin kulttuuri- ja urheiluministeriksi.
Kulttuuriministerinä Arhinmäki pyrki nostamaan esiin vähemmälle huomiolle jääneitä taiteen ja kulttuurin muotoja. Liikunnan alalla Arhinmäki siirsi rahoja hallinnosta ruohonjuuritasolle. Ministeriaikanaan Arhinmäki ajoi rahoitusta Olympiastadionin perusparannukseen ja valtion tukea Helsingin keskustakirjaston rakentamiseen. Opintotuesta vastaavana ministerinä hän sitoi opintotuen indeksiin. Arhinmäki laajensi etsivää nuorisotyötä ja nuorten työpajatoimintaa koko maahan. Tasa-arvosta vastaavana ministerinä hän uudisti tasa-arvolakia.
Kulttuuriministerinä Arhinmäki jätti elokuussa 2011 väliin Helsingin Musiikkitalon avajaiset. Arhinmäki kertoi menevänsä ”mieluummin konserttiin kuin tuommoiseen enemmän kilistelytilaisuuteen”. Avajaisten sijaan hän matkusti Liettuaan seuraaman Suomen koripallomaajoukkueen ottelua. Kulttuuriväki raivostui Arhinmäen päätöksestä, etenkin kun myös tilaisuus Sibelius-Akatemiassa peruttiin kyseisen koripallomatkan vuoksi. Kesällä 2012 Arhinmäki jätti väliin Savonlinnan Oopperajuhlien 100-vuotisjuhlat. Poisjääntien myötä syntyi humoristinen Paavo ei ollut täälläkään -ilmiö. Kyseisellä Facebookiin perustetulla sivustolla sai ilmoittaa, missä kulttuuriministeri ei ollut ollut läsnä.
Vuonna 2013 yleisurheilun MM-kilpailuissa Moskovassa Arhinmäki protestoi Venäjän niin sanottua homopropagandalakia vastaan heiluttamalla sateenkaarilippua katsomossa. Saman vuoden elokuussa Arhinmäki kutsui rap-artisti Cheekin musiikkia ”hirveäksi sonnaksi”. Sotšin talviolympialaisissa 2014 Arhinmäen alkoholinkäyttö Suomen jääkiekkomaajoukkueen pronssijuhlissa herätti huomiota ja Arhinmäki pahoitteli myöhemmin käytöstään. Ennen paluutaan Suomeen hän kommentoi Norjan menestystä naisten 30 kilometrin hiihdossa toteamalla, että ”jos norjalaisilla on mennyt voitelu ja lääkitys tähän saakka pieleen, niin nyt se oli kunnossa.” Kommentin tulkittiin viittaavan dopingin käyttöön, ja se herätti kohua myös Norjassa.
Vasemmistoliitto jättäytyi hallituksesta huhtikuussa 2014 opiskelijoihin, eläkeläisiin, työttömiin ja lapsiperheisiin kohdistuneiden leikkauspäätösten takia, ja Arhinmäki luopui ministerin tehtävistään 4. huhtikuuta 2014. Kokoomuksen puoluekokouksen yhteydessä kesäkuussa 2014 eräät puheenjohtajakandidaatit kertoivat Arhinmäen olleen hallituksessa vaativa neuvottelukumppani: Alexander Stubb ilmoitti olleensa jo aamusta ”frustroitunut” ja Jan Vapaavuori oli ruvennut kaipaamaan ”toista Paavoa” (Paavo Väyrystä).
Arhinmäki on listannut merkittävämmäksi saavutuksekseen ministerinä Helsingin olympiastadionin peruskorjauksen järjestämisen.
Luopuminen puheenjohtajuudesta ja kansanedustajuus 2014–2021 Arhinmäki valittiin kansanedustajaksi 7 910 äänellä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Marraskuussa 2015 Arhinmäki ilmoitti, ettei asetu enää ehdolle vasemmistoliiton puheenjohtajaksi kesän 2016 puoluekokouksessa. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi 6 775 äänellä.
Marraskuussa 2020 Arhinmäki asetettiin Vasemmistoliiton ehdokkaaksi Helsingin pormestariksi vuoden 2021 kunnallisvaaleissa. Vaalien jälkeen Vasemmistoliitto nousi Helsingin pormestaristoon ja elokuussa 2021 Arhinmäki valittiin Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestariksi. Samalla hän luopui kansanedustajan tehtävästä.
Apulaispormestari 2021- Arhinmäki on toiminut Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestarina vuodesta 2021.
Apulaispormestarina Arhinmäki on ajanut liikuntainvestointeja, kuten uusia ulkokuntosaleja, tekonurmikkoja, koripallokenttiä ja talviuintipaikkoja. Liikuntainvestointien rahoituksen taso on kauden aikana kaksinkertaistettu ja liikuntapaikkojen ylläpitoon käytettäviä määrärahoja on nostettu.
Arhinmäki on pyrkinyt vahvistamaan myös kulttuurin rahoitusta. Kauden aikana on avattu uusi kirjasto Kalasatamaan ja kulttuurin avustukset ovat kasvaneet 25 %. Arhinmäki on ajanut kulttuuritarjonnan parantamista etenkin lähiöissä, joissa niiden tarjonta on vähäisempää. Taiteen perusopetusta on tuettu siellä, missä lasten osallistumisaste on aikaisemmin ollut matala.
Arhinmäki aloitti kautensa apulaispormestarina koronapandemian keskellä, jolloin monet kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut olivat suljettuna. Hän ajoi koronasta palautumiseen tukipakettia, jolla mm. pilotoitiin uusia toimintamalleja. Nuorista vastaavana apulaispormestarina hän edisti koulunuorisotyön kokeilua, joka sittemmin vakiinnutettiin.
Arhinmäki on kautensa aikana myös pyrkinyt vaikuttamaan lähiluonnon säilyttämiseen, kuten Matokallion ja Stansvikin metsien säästämiseen. Hekan historiallisten suurten vuokrankorotusten tultua ilmi hän ajoi korotusten pienentämistä, minkä myötä kaupunki pääomitti Hekaa ja Hasoa 20 miljoonalla eurolla.
Apulaispormestari on tullut tunnetuksi kautensa aikana myös kulttisuosioon nousseista somevideoistaan Pormestarin sporttikornerista ja Kulttuuripormestarin lukupiiristä.
Marraskuussa 2024 Paavo Arhinmäki asetettiin Vasemmistoliiton ehdokkaaksi Helsingin pormestariksi vuoden 2025 kuntavaaleihin.
Poliittiset näkemykset Arhinmäki on kirjoittanut ajatuksistaan kirjan Punavihreä sukupolvi. Punavihreyden lisäksi Arhinmäki määrittelee itsensä ”demokraattiseksi sosialistiksi”. Helsingin Sanomien Minttu Mikkosen mukaan Arhinmäki tunnetaan räväkkänä ja terävänä poliitikkona, joka kannattaa punavihreää, arvoliberaalia linjaa ja vaatii vasemmistoliitolta vahvaa aatteellisuutta.
Heti puheenjohtajavalintansa jälkeen Arhinmäki määritteli vasemmistoliiton puolueeksi, joka kannattaa demokraattista sosialismia.Arhinmäki: En ole kommunisti Nelonen 27.6.2009 Arhinmäki on kertonut haluavansa uudistaa puoluetta nykyaikaisempaan suuntaan ja selkeyttää puolueen viestiä. Arhinmäen mielestä vasemmistoliitto tarvitsee jatkossakin vahvan aatepohjan. Hänestä on vaikea nähdä vasemmistopuoluetta, joka ei nojaisi sosialismiin ja humanismiin, mutta näitä aatteita ei Arhinmäen mukaan kuitenkaan pidä nähdä rajoittavina tai valmiiden vastauksien antajana.
Arhinmäki on vaatinut kaikkein köyhimpien kansalaisten aseman parantamista. Maaliskuussa 2006 hän esitti pienimpien sosiaalitukien ja työmarkkinatuen nostoa sekä maataloudelta leikattujen EU-tukien kompensaatiota.Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokas Paavo Arhinmäki: Työttömille ja viljelijöille korotus, Verstas 22.3.2006, Vasemmistoliitto Arhinmäki vastusti Vanhasen II hallituksen yliopistouudistusta ja Lex Nokiaa. Hän ei kannata eläkeiän nostoa. Arhinmäki on tiukan kielteinen ydinvoimaa kohtaan. Hän suhtautuu maahanmuuttajiin myönteisesti.Huru, Jouko: Aate myönteinen maahanmuuttajille, Kansan Uutiset 4.7.2009 Arhinmäki kannattaa turkistarhauksen lopettamista, mutta vasta siirtymäajan jälkeen. Arhinmäki haluaisi rauhanturvaajat pois Afganistanista. Arhinmäki on esittänyt valtionyhtiöiden aseman vahvistamista ja niiden omistajaohjauksen tiukentamista. Hänen mielestään valtionyhtiöissä valtion omistusta ei tule vähentää vaan lisätä.
Arhinmäki teki esityksen laajentaa hyvitysmaksut tietokoneisiin ja matkapuhelimiin, joka kuitenkin kaatui hallituksessa joulukuussa 2011.
Arhinmäki on kertonut olevansa feministi. Hänen mukaansa yhteiskunnassa on paljon sukupuolittuneita rakenteita, jotka sortavat sekä naisia että miehiä. Arhinmäki haluaa purkaa ne esimerkiksi koulutuksesta ja työelämästä.
Urheilu-ura Paavo Arhinmäki pelasi jalkapalloa lapsuudessaan ja nuoruudessaan Helsingin Ponnistuksessa, Kullervossa, Käpylän Pallossa sekä Malmin Palloseurassa. Hän on pelannut B-poikien SM-sarjassa ja A-nuorten SM-sarjassa. Miesten tasolla Arhinmäki edusti Käpylän Palloa 2. divisioonassa ja SAPA:a 3. divisioonassa vuosina 1997–2006. Myöhemmin hän on pelannut alemmilla sarjatasoilla ja ikämiessarjoissa.
Jalkapallon kakkoslajina Paavo Arhinmäki pelasi koripalloa nuorten sarjoissa Helsingin Visassa.
Kohuja ja rikosepäilyjä Vuonna 2013 Arhinmäki otti kantaa Venäjän homolakiin heiluttamalla sateenkaarilippua yleisurheilun MM-kilpailujen katsomossa Moskovassa. Hänen toimintaansa paheksui muun muassa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin, joka mukaan tempaus ei parantanut Suomen ja Venäjän välisiä suhteita.