pienoiskuva|Silta yövalaistuksessa. Kruunuvuorenrannan päässä on valaistu Helsinki-kyltti. Kruunuvuorensilta on noin 1 200 metriä pitkä vinoköysisilta, joka yhdistää Helsingin Korkeasaaren ja Kruunuvuorenrannan. Kruunuvuorensilta on Suomen pisin silta, ja sen pyloni eli kannatinpylväs on Suomen korkein. Siltaa on luonnehdittu Helsingin uudeksi maamerkiksi.

Silta on yksi Kruunusillat-hankkeen kolmesta sillasta, jotka on tarkoitettu raitioliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun käyttöön. Tarvittaessa niitä voivat käyttää myös pelastustehtävässä olevat hälytysajoneuvot. Kruunuvuorensillan mittaluokkaa on pidetty kansainvälisestikin merkittävänä ottaen huomioon, ettei sitä ole tarkoitettu moottoriajoneuvoliikenteen käyttöön.

Kruunuvuorensillan rakennustyöt alkoivat valmistelevilla töillä lokakuussa 2021, ja se avattiin huhtikuussa 2026 jalankululle ja pyöräilylle. Raitioliikenne alkaa kulkea siltaa pitkin marraskuussa 2026. Rakentamisesta vastasi Kreaten ja YIT:n muodostama työyhteenliittymä. Sillan rakennuskustannukset olivat noin 130 miljoonaa euroa.

Maantiede Silta ylittää Kruunuvuorenselän. Sen länsipää sijaitsee entisen Palosaaren alueella, joka on maantäytöin liitetty Korkeasaareen. Sillalle johtava rantakatu on nimeltään Mieritzinranta. Sillan itäpää johtaa Kruunuvuorenrantaan, josta tielinjaus jatkuu Koirasaarentienä. Kruunuvuoren kallioilla on aidattu ulkoilualue, josta on hyvät näköalat sillalle.

Sillan keskivaiheilla sijaitsee kaksi pientä luotoa; Nimismies ja Emäntä. Ne ovat linnustollisesti tärkeitä pesimäpaikkoja, joissa tavataan muun muassa lokkeja, tiiroja, haahkoja, tukkasotkia, haapanoita, kyhmyjoutsenia ja meriharakoita. Tällä kohdalla on myös kolmen kaupunginosan kohtaamispiste; Laajasalon, Kulosaaren ja Mustikkamaa-Korkeasaaren.

Kokonsa ja sijaintinsa vuoksi silta on altis merituulelle, ja rakenteellisessa suunnittelussa on varauduttu jopa hirmumyrskyihin. Raitioliikenne sillalla voidaan tilapäisesti keskeyttää, jos tuulen nopeus nousee liian kovaksi.

Mitat ja rakenne pienoiskuva|Silta nähtynä Korkeasaaresta Kruunuvuorenrannan suuntaan. pienoiskuva|Jalkakäytävä ja pyörätie. Sillan keskivaiheilla on myös penkkejä. Silta on 1 191 metriä pitkä liittopalkein tuettu kaareva vinoköysisilta. Sen alikulkukorkeus on korkeimmillaan 20 metriä ja jännevälit pisimmillään 260 metriä. Kruunuvuorensilta on Suomen pisin silta, ja sen pyloni eli kannatinpylväs on Suomen korkein.

Sillassa on yhteensä 17 vinoköysiparia, joista pisin on 257 metriä. Sillan vaakakaarevuutta on perusteltu rakenteellisten syiden lisäksi käyttäjäkokemuksen parantamisella: kaarevalla sillalla jalankulkija hahmottaa paremmin matkansa määränpään.

Sillan näkyvin rakenneosa on 135 metriä korkea pyloni eli kannatinpylväs, joka on rakennettu Nimismies- ja Emäntäluotojen väliin. Pyloni valaistaan kaikkina vuodenaikoina. LED-valaistus vaihtelee vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan, ja värejä voidaan myös muuttaa esimerkiksi juhlapäivinä. Teräsbetoninen pyloni on metrin korkeampi kuin Kalasatamaan rakennettu tornitalo Majakka, joka on Suomen korkein asuintalo. Pylonia rakennettiin noin vuoden ajan kaikkina vuodenaikoina. Sen peruslaatta valettiin 250 000 kilon painoiseen teräshäkkiin, joka asetettiin telaristikkonosturilla paikoilleen kymmenen metrin syvyyteen louhittuun onkaloon. Jos merenpinnan alapuolinen rakenne lasketaan mukaan, on pylonin korkeus 145 metriä. Pylonin huipulle on rakennettu salamasuojauksena toimiva salamamasto sekä parveke, joka mahdollistaa esimerkiksi lentoestevalojen huoltamisen.

Kruunuvuorensiltaan käytettiin 22 000 kuutiometriä betonia. Valtaosaan rakenteista vaadittiin suola- ja pakkasrasitusta kestävää korkealujuusbetonia. Betonikansi on valettu teräspalkkien päälle, ja terästä siltaan on käytetty yhteensä 5,8 miljoonaa kiloa. Teräspalkkeja tarvittiin yhteensä noin 70 kappaletta ja poikkipalkkeja noin 300. Kantavien rakenteiden käyttöikä on 200 vuotta.

Kruunuvuorensilta on yksi Kruunusillat-kokonaisuuden kolmesta uudesta sillasta, jotka on tarkoitettu raitioliikenteen sekä pyöräilyn ja jalankulun käyttöön. Siltojen nimet ovat Kruunuvuorensilta, Finkensilta ja Merihaansilta. Muiden Kruunusiltojen tapaan autoilu ei ole Kruunuvuorensillalla sallittua, mutta hälytystehtävissä se sopii pelastusajoneuvojen käyttöön. Vastaavan kokoista siltaa ei ole aikaisemmin rakennettu samaan tarkoitukseen missään päin maailmaa. Siltaa on luonnehdittu Helsingin uudeksi maamerkiksi.

Suunnittelu ja rakentaminen pienoiskuva|vasen|Sillanrakennusta syksyllä 2023. pienoiskuva|Kruunuvuorensillan väliaikainen työsilta nähtynä Kruunuvuorenrannasta Korkeasaaren suuntaan heinäkuussa 2022. Taustalla Mustikkamaa ja Kalasataman tornitalot. Silta perustuu Gemma Regalis -nimiseen ehdotukseen, jonka laati WSP Finlandin ja Knights Architectsin muodostama suunnittelijaryhmä. Ehdotus voitti suunnittelukilpailun 11 ehdokkaan joukosta. Pääsuunnittelijaksi nimettiin Sami Niemelä.

Sillan rakennuttamisesta vastasi Kreaten ja YIT:n muodostama Työyhteenliittymä Kruunusillat. Urakan kustannusarvio, johon lukeutuu myös Nihdin ja Korkeasaaren välinen Finkensilta, oli 155 miljoonaa euroa. Koko Kruunusillat-hankkeen kustannusarvio oli 326 miljoonaa euroa.

Siltojen rakentaminen alkoi valmistelevilla töillä ja ruoppauksilla lokakuussa 2021. Kannatinpylvään perustusten louhintatyöt alkoivat alkuvuodesta 2022 ja sillan kannen rakentaminen kesällä 2022. Kannatinpylvään tukirakenne louhittiin poteroon 11 metrin syvyyteen. Silta rakennettiin liittopalkkirakenteena eli toisiinsa kiinnitetyistä teräs- ja betonirakenteista. Yhden siltalohkon pituus on 72 metriä. Siltalohkoja koottiin Korkeasaaressa ja Sompasaaressa.

Siltaurakkaa varten Kruunuvuorenselälle rakennettiin sekä työsilta että väliaikainen ”tekosaari”, joka toimi työmaatukikohtana. Suurimmillaan Kruunuvuorensillan ja Finkensillan parissa työskenteli yhteensä 150 työntekijää. Rakentamisessa käytettiin myös sukeltajia. Kesällä 2023 siltalohkojen nostotöihin otettiin avuksi norjalainen proomu Uglen. Kun viimeiset kansirakenteet saatiin hitsattua yhteen tammikuussa 2024, sillanrakentajille syntyi jalankulkuyhteys Laajasalosta Korkeasaareen. Rakentajia työmaalla oli noin 40–60.

Kruunuvuorensilta palkittiin vuoden 2025 betonirakenteena. Perusteluissa kehuttiin muun muassa sillan visuaalista ilmettä ja käyttäjänäkökulmaa sekä rakentamissuunnittelua ja rakentamisen aikaista yhteistyötä.

Valmistuminen ja avaaminen Sillan pyloni valmistui tammikuussa 2025. Maaliskuussa 2026 käynnistettiin raitiovaunujen koeliikenne. Jalankululle ja pyöräilylle silta avattiin 18. huhtikuuta 2026. Se avattiin ensin kello 14 kävelijöille ja kello 17 pyöräilijöille. Avajaistapahtumassa vieraili runsaasti ihmisiä, ja Korkeasaaressa sillan avasi Helsingin pormestari Daniel Sazonov ja Laajasalossa apulaispormestari Johanna Laisaari.

Raitioliikenne sillalla käynnistyy 7. marraskuuta 2026. Sillalla tullaan liikennöimään kahta raitiolinjaa: linja 11 ajetaan Kalasataman kautta Pasilaan ja linja 12 Yliskylästä Rautatientorille

Liikuntasaumat

Vuonna 2026 avaamisen jälkeen monet polkupyöräilijät huomasivat sillan molemmissa päissä olevien liikuntasaumojen tekevän pyörätielle syvän uran, joka luo ajaessa kovan tärähdyksen. Sillan korkeudesta johtuen liikuntasaumoja edeltää pitkä alamäki, jolloin ajonopeudet voivat kasvaa suuriksi. Ensimmäisen viikon aikana tapahtui ainakin yksi loukkaantumiseen johtanut onnettomuus. Rakentaja vastasi ensitöikseen maalaamalla pyörätiehen varoitusvärin ja asentamalla huomioheijasteet. Liikuntasaumat uudistettiin ja muutettiin loivemmiksi yötyönä 25. – 26. elokuuta. Uudistus sai sillan käyttäjiltä pääosin positiivisen vastaanoton.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Helsingin sillat Luokka:Vinoköysisillat Luokka:Raitiosillat Luokka:Vuoden betonirakenne Luokka:Kruunuvuorenranta Luokka:Korkeasaari Luokka:62.413 Sillat Luokka:Helsingin baanaverkko