Vaaran aiheuttaminen on Suomen rikoslain 21. luvussa määritelty henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos, jossa aiheutetaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella vaaraa toisen ihmisen hengelle ja terveydelle. Lisäksi muodostuneen vaaran on oltava konkreettinen. Säännös on toissijainen, eikä sitä sovelleta, mikäli teosta seuraa ankarampi rangaistus jonkin muun säännöksen kautta.MinilexHallituksen esitys eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vaiheen käsittäviksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi HE 94/1993 vp s. 98–99 Sitä ei yleensä sovelleta myöskään liikennerikoksissa.Hallituksen esitys Eduskunnalle liikennerikoksia koskevan lainsäädännön uudistamisesta HE 32/1997 vp.
Suomen rikoslain 21 luvun 13 pykälän (21.4.1995/578) mukaanSuomen rikoslaki :
Vaaran aiheuttaminen on luonteeltaan vaarantamisrikos. Se on siten esimerkki rikoksesta, jonka rangaistavuus muodostuu teon ja sen hypoteettisen seurauksen toteutumistodennäköisyyden suhteesta. Mitään vahinkoa ei tarvitse syntyä, riittää, että sitä olisi voinut syntyä. Tässä rikosnimikkeessä kuitenkin edellytetään, että syntyneen tilanteen täytyy aiheuttaa 1) vakavaa vaaraa ja 2) vaaran on täytynyt olla konkreettisesti käsillä. s. 117, 166–172
Esimerkki: Henkilö poimii maasta kiven ja heittää sen kohti mielenosoittajia. Hän ei tähtää ketään mielenosoittajaa erityisesti, muttei voi myöskään vaikuttaa siihen, sattuuko joku mielenosoittajista kiven reitille. Heitto kohti väkijoukkoa on tekona tahallinen. Vaikka kivi ei osuisikaan keneenkään, kyseeseen voi tulla vaaran aiheuttaminen.
Koska vaara voi aiheutua mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, rikoksen tekotapa on avoin ja teon rangaistavuutta on lähestyttävä sitä kautta, mitä olisi voinut tapahtua. Lain esitöissä korostetaan, että käsite ’’vakava vaara’’ liittyy sekä vahingon todennäköisyyteen että mahdolliseen vahinkoon. Arviointi jää oikeusistuimen ratkaistavaksi s. 289–294. Mitä vakavampi seuraus olisi ollut mahdollinen, sitä pienempi todennäköisyys katsotaan riittäväksi rangaistavuuden kannalta. Tätä linjaa ilmentävät myös useat Korkeimman oikeuden päätöksetVakavaa vaaraa määrittäviä KKO:n päätöksiä ovat esimerkiksi KKO 1995:143, KKO 1997:108 ja KKO 2003:115. Rikoksen tunnusmerkistön ylittää vasta törkeä huolimattomuus. Lain esitöiden mukaan se lienee riittävää, sillä nykyisin useimmissa tilanteissa, joissa on läsnä henkeen tai terveyteen kohdistuva riski on yleensä myös olemassa niihin erikseen sovellettavia kriminalisointeja.
Vaaran aiheuttaminen on toissijainen rikos. Siitä ei rangaista, jos kyseisestä toiminnasta voi seurata yhtä ankara tai ankarampi rangaistus jollakin toisella rikosnimikkeellä. Vaaran aiheuttamisesta ei myöskään rangaista erikseen silloin, jos toiminta todella johtaa henkilövahingon syntymiseen. Tällöin vaaran aiheuttamisen katsotaan sisältyvän toteutuneeseen vahinkoon, joka rangaistaan tilanteen mukaisella rikosnimikkeellä. Edellisessä esimerkissä mainittu kiven heittäjä syyllistyy pahoinpitelyyn (RL 21:5§), jos joku mielenosoittaja tosiaan osuu kiven kohdalle. Teon tahallisuutta mittaisi tässä tapauksessa vaihtoehtoinen tahallisuus, koska tarkoitus ei ole ollut osua keneenkään erityisesti.
Liikennerikoksissa vaaran aiheuttaminen ei yleensä tule kyseeseen. Tämä johtuu siitä, että liikennerikoksissa rangaistavuuden perustaksi on haluttu valita abstrakti vaara. Liikennerikoksissa rangaistavuuden raja siis ylittyy jo silloin, kun toiminta ylipäänsä voisi aiheuttaa jonkin vaaratilanteen (ns. tyyppivaarallisuus). Niinpä esimerkiksi rattijuopumus on rangaistaviaa jo ennen kuin vaaran aiheuttamisen tunnusmerkistö täyttyy.
Katso myös Heitteillepano Tuhotyö Terveyden vaarantaminen Vaaran aiheuttaminen tietojenkäsittelylle
Lähteet
Luokka:Rikosoikeus