Annie Ernaux (s. Duchesne, s. 1. syyskuuta 1940) on ranskalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2022.
Lapsuus ja koulutus
Ernaux varttui Normandiassa Yvetot’ssa työväenluokkaisessa perheessä. Myöhemmin hänen vanhempansa omistivat kahvilan ja ruokakaupan. Ernaux opiskeli Rouenin ja Bordeaux’n yliopistoissa kasvatustieteitä ja nykykirjallisuutta ja jatkoi opintoja jonkin aikaa Marivaux’ssa.
Opintojen jälkeen 1970-luvulla Ernaux opetti Bonnevillen lukiossa, Éviren yliopistossa Annecy-le-Vieux’ssä ja Pontoisessa ja työskenteli myöhemmin Kansallisen etäopetuksen keskuksessa (Centre national d’enseignement à distance CNED).
Kirjailijan ura
Ernaux'n ensimmäinen teos oli omaelämäkerrallinen romaani Les Armoires vides (1974). Toisesta omaelämäkerrallisesta teoksestaan La Place (’Miehen paikka’, 1984) hän sai Renaudot-palkinnon. La Place kertoo Ernaux'n isäsuhteesta, hänen lapsuuskokemuksistaan pienessä ranskalaiskaupungissa ja aikuistumisesta.
Ernaux valitsi teoksissaan jo varhain omaelämäkerrallisen tyylin, jossa hän yhdistää yksilöllisiä kokemuksia yhteiskunnallisiin ja historiallisiin tapahtumiin. Hän on todennut saaneensa vaikutteita sosiologi Pierre Bourdieu’lta ja puhuu kirjoittamisensa yhteydessä sosiologisesta katseesta. Kirjailija on sanonut tyylinsä sijoittuvan kirjallisuuden, historian ja sosiologian väliin (’in-between’).
Teoksissaan Ernaux on kartoittanut muun muassa vanhempiensa sosiaalista etenemistä, nuoruuttaan, avioliittoaan, intohimoista ihmissuhdettaan, aborttiaan, Alzheimerin tautia, äitinsä kuolemaa ja rintasyöpää.
Ernaux'n teokset ovat usein hyvin lyhyitä: ne voi lukea vajaassa tunnissa, niin myös uutena suomennoksena 2024 ilmestyneen Puhdas intohimo -romaanin, jossa on vain runsaat 70 väljästi taitettua sivua.Kyösti Niemelä, Nobelistin pieni ja älykäs intohimon kuvaus, Suomen Kuvalehti 2.11.2024. Viitattu 4.10.2024
Ernaux'n vuonna 2008 ilmestynyt muistelmateos Les Années (Vuodet, 2021) oli arvostelumenestys, ja sitä pidetään hänen pääteoksenaan. Kirja kertoo Ranskan yhteiskunnasta toisen maailmansodan lopusta 2000-luvun alkuun. Vuodet-teoksessa Ernaux etääntyy aiemmin tunnusomaisesta autofiktiivisestä tyylistään, jota hän kutsuu autososiobiografiaksi, kohti sosiologista näkökulmaa. Ville Hänninen kirjoittaa kritiikissään Parnassossa, että vaikka Ernaux käyttää vaarallista me-muotoa, painotus on silti subjektiivinen ja muistot esimerkiksi 1960-luvusta ovat hyvin erilaisia kuin suomalaisilla. Vuodet sai vuonna 2008 Académie françaisen François Mauriac -palkinnon, 2008 Marguerite Duras -palkinnon.
Ernaux on inspiroinut tyylillään uudemman polven ranskalaiskirjailija Édouard Louis’ta. ”Minulle se oli kuin räjähdys”, Louis kertoi ensimmäisestä kohtaamisestaan Ernaux'n teosten kanssa. Ernaux oli saanut Louis’n ”ymmärtämään, kuinka kumouksellinen omaelämäkerta voi olla”.
Palkinnot ja tunnustukset 1977 Prix d’honneur vuoden 1977 romaanista Ce qu'ils disent ou rien 1984 La Placen Renaudot-palkinto 2008 Prix Marguerite-Duras Les Annéesille 2008 Prix François-Mauriac Les Annéesille 2008 Prix de la langue française koko tuotannosta 2014 kunniatohtori Cergy-Pontoisen yliopistosta 2016 Strega European Prize for the Years (käännetty italiaksi nimellä Gli Anni (L'Orma) 2017 Prix Marguerite-Yourcenar, Kansalaisyhteiskunnan multimedian tekijöiden yhdistyksen myöntämä elämäntyöpalkinto 2018 Premio Hemingway per la letteratura koko tuotannosta 2019 Prix Formentor 2019 Premio Gregor von Rezzori Una Donnalle 2019 Kansainvälinen Booker-palkinto-ehdokas 2022 Nobelin kirjallisuuspalkinto
Teokset
Suomennetut teokset Puhdas intohimo. (Passion simple, 1991). Suomentaneet J. P. Roos ja Anna Rotkirch. WSOY, 1996. ; uusi suomennos Lotta Toivanen, Gummerus, 2024.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kotisivut
Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Vuonna 1940 syntyneet Luokka:Ranskalaiset kirjailijat Luokka:Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajat