Kasuga-taisha () on šintolainen pyhäkkö Naran kaupungissa Japanissa. Se sijaitsee Naran keskustan itäpuolella Mikasa- eli Kasugavuoren juurella. Pyhäkköön kuuluu laaja Kasugayaman aarniometsä, ja sen alueella elää yli tuhatpäinen japaninkaurislauma, yksi kaupungin nähtävyyksistä. Pyhäkössä palvotaan neljää kamia, jotka tunnetaan kollektiivisesti nimellä Kasuga-daimyōjin. Se on Japanin lukuisten Kasuga-pyhäkköjen pääpyhäkkö.
Kasuga-taisha perustettiin keisari Shōtokun käskystä vuonna 768. Siitä eteenpäin pyhäkkö ja sen vuosittainen festivaali nauttivat hovin suojelusta. Ennen Meiji-restauraatiota pyhäkön yhteys Kōfuku-jin buddhalaiseen temppeliin oli vahva. Historiallisten rakennustensa lisäksi Kasuga-taishalla on hallussaan laaja kulttuuriomaisuus, johon kuuluu noin 3 000 esinettä.
Vuonna 1998 Kasuga-taisha valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta ”muinaisen Naran historialliset monumentit”.
Historia pienoiskuva|Kasuga-taishan kulkutie vuonna 1880
Kasuga-taishan historia ulottuu vuoteen 710, kun Japanin pääkaupunki siirrettiin Naraan eli silloiseen Heijō-kyōhon. Vaikutusvaltaiseen Fujiwara-klaaniin kuulunut Fujiwara no Fuhito pyhitti Mikasavuoren huipulle klaanin suojeluskamin (ujigami) eli Takemikazuchi no mikoton, jota palvottiin alun perin Kashima-jingūn pyhäkössä Hitachin provinssissa eli nykyisessä Ibarakin prefektuurissa. Kamille annettiin nimeksi Kasuga no kami (春日神). Vuonna 765 pyhäkölle lahjoitettiin osa Kashima-jingūn vasalleista (fuko), ja vuonna 768 Fujiwara no Nagate pyhitti sinne keisari Shōtokun käskystä kolme muuta kamia. Niistä Futsunushi no mikotoa palvottiin alun perin Katori-jingūn pyhäkössä, Amenokoyane no mikotoa ja Himegamia Hiraoka-jinjan pyhäkössä. Tässä yhteydessä Kasuga-taishalle rakennettiin torii-portteja, mizugaki-aita ja neljä päähallia. Kasugan kami käsitetäänkin neljän kamin yhteenliittymäksi.
Tunnettu ja laajalle levinnyt paikannimi ”Kasuga”, jonka kirjoittamiseen käytettyjen merkkien lukutapa on epäsäännöllinen, on Kasuga-taishan pyhäköltä peräisin. Säännönmukaisesti merkit 春日 luetaan haruhi, ’kevätpäivä’. Epäsäännöllinen lukutapa on lähtöisin klassisessa runoudessa käytetystä makurakotoba-kielikuvasta, jossa Kasuga-paikannimeen yhdistettiin tyypillisesti epiteetti ”kevätpäivän” (haruhi no Kasuga). Vähitellen myös merkit 春日 alettiin lukea ”Kasuga”. Paikannimen alkuperästä ei ole varmuutta, mutta sen on arveltu juontuvan lauseesta Ka no sumu ga (神の住む処, ’kamin asuinpaikka’). Allan G. Grapard toteaa, että pyhäkkö olisi saanut nimensä Wani-klaaniin kuuluneelta Kasuga-suvulta, jolle sen alue kuului Yamato-kaudella. Legendan mukaan suvun alun perin palvoma kami olisi pyhitetty Enomoto-jinjan sivupyhäkköön. Ei tiedetä, miten pyhäkön alue päätyi Fujiwara-klaanin haltuun.Grapard 1993, s. 25.
Kasuga-taisha nautti perustamisestaan lähtien Fujiwara-klaanin lisäksi keisarihovin suojelusta. Keisarit vierailivat pyhäköllä lukuisia kertoja sen jälkeen, kun Ichijō kävi siellä palvomassa vuonna 989. Pyhäkkö nousi myös tavallisen kansan suosioon. Šintolaisuuden ja buddhalaisuuden synkretismin (shinbutsu shūgō) myötä se muodosti lopulta yhtenäisen instituution Fujiwara-klaanin suojelustemppelin Kōfuku-jin kanssa. Samalla Kasuga-taishan kami Takemikazuchi liitettiin Kōfuku-jissä palvottuun Fukūkensaku-Kannon-bodhisattvaan, jota pidettiin Takemikazuchin alkuperäisenä muotona (honji suijaku). Usko Kasugan kamiin oli laajalle levinnyttä, ja Kasuga-taishan sivupyhäkköjä perustettiin ympäri Japania, mutta etenkin pääkaupungin ympäristöön. Engishikissä Kasuga-taisha luetteloitiin tärkeiden myōjin-taisha-pyhäkköjen joukkoon; siitä tehtiin myös yksi keisarihoville merkittävistä 22 pyhäköstä. Isen ja Iwashimizun pyhäkköjen ohella sitä pidettiin yhtenä maan kolmesta tärkeimmästä pyhäköstä.
900-luvulta lähtien Kōfuku-jin munkeilla oli tapana vedota keisarihoviin (gōso) kantamalla joukolla Kiotoon Kasuga-taishan mikoshi-vaunuja ja pyhiä puita eli salpapensaita (sakaki). Historiallisesti kuuluisa tapa sai alkunsa Tōdai-jin temppelin kanssa käydyn kiistan jälkeen ja jatkui Muromachi-kaudelle saakka. Vuonna 1135 perustettiin pääpyhäkön kamin jälkeläiselle omistettu sivupyhäkkö Wakamiya-jinja, jossa Kōfuku-ji alkoi järjestää suurimittakaavaisia festivaaleja. Japanin keskiajalla palvonta Kasuga-taishassa monimuotoistui ja levisi myös tavallisen kansan keskuuteen. Fujiwara-klaanin kamien lisäksi kehittyivät Mikasavuorta, ukkosen kamia (Raijin) ja lohikäärmeen kamia (Ryūjin) palvovat kultit. Kamakura-kaudella syntyi myös uskomus, jonka mukaan pyhäkön edustalla Kasuganon niittyjen alla sijaitsi helvetti, jonne oli sisäänkäynti Madomebashi-sillan luota. Paikalla kohtaa monta tietä, joten se yhdistettiin buddhalaiseen ajatukseen kuudesta polusta. Helvetistä saattoi pelastua rukoilemalla Amenokoyane-kamin alkuperäistä muotoa Jizō-bodhisattvaa.
Ennen vuotta 1868 Kasuga-taishan ja Kōfuku-jin muodostaman kompleksin mittakaava oli huomattavasti nykyistä suurempi, ja alueella oli suuri määrä rakennuksia, jotka ovat sittemmin tuhoutuneet. Instituution valtaa kuvaa muun muassa se, että se oli Japanin suurin maanomistaja vuoteen 1570 saakka.Grapard 1993, s. 19. Kasuga-taishan yhteys Kōfuku-jin temppeliin katkaistiin lopulta Meiji-restauraation yhteydessä, kun Japanin hallinto erotti šintolaisuuden ja buddhalaisuuden toisistaan (shinbutsu bunri). Kasuga nostettiin kuitenkin uuden valtiollisen pyhäkköluokittelun huipulle, kun siitä tehtiin keisarillinen kanpei-taisha. Luokittelussa pyhäkkö tunnettiin nimellä Kasuga-jinja (春日神社); nykyisen nimensä Kasuga-taisha se sai vasta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946.
Kasuga-taisha suojeltiin vuonna 1985 valtion muinaisjäännöksenä. Pyhäkkö liitettiin vuonna 1998 Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta ”muinaisen Naran historialliset monumentit”.
Pyhäkköalue Yleiskuvaus Kasuga-taisha sijaitsee Naran keskustan itäpuolella Mikasavuoren eli Kasugavuoren juurella. Pyhäkköaluetta ympäröi tiheä metsä, jossa kasvaa muun muassa nagi-puita, japaninkellovaiveroita ja salpapensaita. Koko alue on noin neliökilometrin laajuinen, ja siihen kuuluu Kasugavuoren aarniometsä, sekin osa maailmanperintökohdetta. Pyhäkkö tunnetaan tuhatpäisestä japaninkaurislaumastaan, joka on nimetty valtion luonnonmuistomerkiksi. Kauriita pidetään pyhinä, sillä legendan mukaan ne polveutuvat kami Takemikazuchin valkoisista kauriista, joilla hän ratsasti Kashimasta Mikasavuorelle.
Pyhäkölle johtaa Naran keskustan ja rautatieaseman suunnasta puistomainen kulkutie (sandō), jonka alussa on 6,75 metriä korkea suuri torii-portti, yksi Japanin ”kolmesta suuresta puurakenteisesta toriista”. Alun perin portti rakennettiin Heian-kauden keskivaiheilla Kasuga-taishan ja Kōfuku-jin rajalle. Nykyinen portti on vuodelta 1634 ja se on valittu tärkeän kulttuuriomaisuuden luetteloon. Suora kulkutie lienee alun perin rakennettu hevosradaksi, ja se kulkee Madashi no hashi (馬出橋, ’hevosenlähdön silta’) -nimisen sillan yli. Pyhäköllä järjestetyillä hevoskilpailuilla onkin pitkä historia. Kulkutien pohjoispuolella oli muinoin kaksi pagodia, mutta nykyisin niistä on jälkellä vain perustukset. Pohjoispuolella sijaitsee myös Kasuga Wakamiya-onmatsuri -nimisen festivaalin yhteydessä käytettävä nurmialue. Japanin kielen näytelmää merkitsevä sana shibai (芝居, kirjaimellisesti ’nurmella oleminen’) lienee täältä peräisin. Kulkutien suora osuus ja samalla hevosrata päättyy Madomebashi-siltaan (馬止橋, ’hevosen pysäytyksen silta’), jonka vieressä on sisäänkäynti Man’yōn kasvitieteelliseen puutarhaan.
Ennen pyhäkölle saapumista kulkutie alittaa vielä toisen torii-portin. Suorakulmainen pääpyhäkkö sekä lukuisat sivu- ja alipyhäköt sijaitsevat kasvitieteellisen puutarhan itäpuolella aivan Mikasavuoren juurella. Muita alueen rakennuksia ovat esimerkiksi Kasuga-taishan museo eli Kokuhōden (’kansallisaarteiden halli’), jossa on näytteillä pyhäkön omistamat 354 kansallisaarretta ja 2 528 tärkeän kulttuuriomaisuuden kohdetta, Kurumayadori-rakennus, jota käytettiin vaunujen säilyttämiseen, ja Kasugasai-festivaalin saapumisrituaaliin käytetty Chakutōden-halli. Sekä Kurumayadori että Chakutōden on nimetty tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi. Pyhäkölle johtavan kulkutien varrella on noin 2 000 kivilyhtyä (tōrō); pääpyhäkön käytävien varsilla on sen sijaan käytetty riippuvia lyhtyä, joita on noin tuhat. Edo-kauden lopulle 1800-luvulle saakka lyhdyt sytytettiin joka ilta, mutta nykyisin vain muutaman kerran vuodessa. Kasuga-taisha omistaa arviolta 60 prosenttia Muromachi-kaudella tai aiemmin valmistetuista, nykyaikaan säilyneistä lyhdyistä.
Pääpyhäkkö Kasuga-taishan pääpyhäkkö (honsha) on suorakulmainen, katettujen käytävien (kairō) sisäänsä sulkema rakennusryhmä. Pyhäkköön johtaa eri ilmansuunnista useita portteja, joista eteläinen portti (Nanmon) toimii pääporttina. Se on kaksikerroksinen ja 12 metriä korkea rōmon-tyyppinen portti. Länsipuolisista porteista eteläisin, Keigamon, toimi taas pitkään seremoniallisena porttina, jota käyttivät keisarihovista vierailulle saapuneet Fujiwara-klaanin virkamiehet. Pyhäkön päähalli (honden) on vielä erillisten käytävien ympäröimä, ja sinne johtaa noin kymmenen metrin korkuinen Chūmon-portti (’keskiportti’). Päähalli on rakennettu pyhäkölle erityiseen Kasuga-zukuri-tyyliin ja se jakautuu neljään erilliseen huoneeseen, sillä Kasuga-taishaan on pyhitetty neljä kamia. Päähalli perustettiin alun perin vuonna 768, mutta nykyinen rakennus on peräisin vuodelta 1863. Se on valittu Japanin kansallisaarteeksi. Muut pyhäkön rakennukset kuuluvat tärkeän kulttuuriomaisuuden luetteloon.
Pääpyhäkön eteläosassa sijaitsee maalamattomasta puusta rakennettu Naoraiden-halli, jota käytetään Kasugasai-festivaalin yhteydessä naorai-rituaaliruokailuun. Sen vieressä ovat uhrilahjoille tarkoitettu heiden-halli ja kagura-tanssin esittämiseen tarkoitettu maiden-halli, joilla on yhteinen katto. Pyhäkön sisäpiha tunnetaan ’omenapuun pihana’ (ringo no niwa), sillä siellä kasvaa keisari Takakuran lahjoittamana pidetty omenapuu. Huomattavasti suurempi on 800–1 000 vuotta vanha ja 25 metriä korkea sugipuu, jonka juurella vinoon kasvaa 500-vuotias kiinankataja. Länsireunalla virtaa Mitarashigawa-niminen puro, jonka vettä käytetään rituaaleihin ja puhdistautumiseen. Päähallin länsipuolella ovat myös historiallisesti hovineitojen (naishi) käyttöön tarkoitettu Naishiden-halli, azekura-tyyliin rakennettu aarreaitta (hōko) ja papeille tarkoitettu rakennus Fujinami no ya. Naishidenin ja sisemmän käytävän välillä nousee Nejirō-niminen katettu portaikko, jota on vaativan geometriansa vuoksi pidetty legendaarisen puusepän Hidari Jingorōn työnä.
Pääpyhäkön alueella on muutama pienempi erillispyhäkkö. Niitä ovat Izanakille omistettu Taga-jinja, jossa häntä palvotaan pitkäikäisyyden jumalana, Kasuga-myōjinin palvelijalle Tsunofurille omistettu Tsubakimoto-jinja, Sumiyoshi-sanjin-kameille omistettu Iwamoto-jinja ja tuulen jumalalle Shinatsuhikolle omistettu Kazenomiya-jinja. Kazenomiya-jinjan vieressä on harvinainen, seitsemän eri puulajin yhteenliittymänä kasvanut Nanairo no yadorigi -niminen puu.
Sivu- ja alipyhäköt