Dagnija Zigmonte (7. kesäkuuta 1931 Riika – 24. helmikuuta 1997 Riika) oli latvialainen kirjailija.
Zigmonte syntyi palvelijaperheeseen. Saksalaisten tulkkina toiminut äiti pidätettiin vuonna 1945 ja karkotettiin Kuolan niemimaalle. Zigmonte asui sukulaisten luona, valmistui Riian pedagogisesta instituutista vuonna 1954 ja työskenteli aikakauslehdissä.
Zigmonte tunnetaan lähinnä romaanikirjailijana, mutta hän on kirjoittanut myös kertomuksia, elokuvakäsikirjoituksia, muistelmia ja lastenkirjoja. Ensimmäiset romaanit Saltais laiks (”Kylmä aika ”, 1957) ja Lapset ja puut kurkottavat aurinkoon (Bērni un koki aug pret sauli, 1958) sijoittuvat saksalaismiehityksen aikaan. Romaani Jūras vārti (”Meren portti”, 1960) herätti huomiota päähenkilöiden välisten suhteiden kuvauksellaan. Zigmonte kuvaa romaaneissaan etupäässä kaupunkilaisia ja heidän ihmissuhteitaan. Kolmiosainen romaani Adieņi (1993–1994) tarkastelee omaelämäkerrallisesti latvialaisten kohtaloita 1900-luvulla.
Suomennettu teos Lapset ja puut kurkottavat aurinkoon. Suom. Alli Airola. Moskova–Petroskoi: Edistys, 1964.
Lähteet
Luokka:Latvialaiset kirjailijat Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1931 syntyneet Luokka:Vuonna 1997 kuolleet