Tarkeelanjärvi on Uudellamaalla Lohjalla Metsäkulman, Varvarinkulman ja Ahonpään välissä sijaitseva järvi.
Maantietoa Tarkeelanjärvi on 2,6 kilometriä pitkä, 1,0 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 88 hehtaaria. Siinä on kolme eri järvenosaa. Luoteessa sijaitsee matala Varvarinlahti, koillisessa Myllyselkä ja etelään työntyy 1,9 kilometriä pitkä ja 120–380 metriä leveä lahtimainen järvenosa. Kaakkoon työntyvän järvenosan pohjoispuolella sijaitsee Metsäkulman läheinen niemi, joka on 700 metriä pitkä ja 200–350 metriä leveä. Muita rantojen piirteitä on Kärmeniemennokka, joka on pieni niemi länsirannassa. Järven ympäristö on matalaa metsämaata ja vain järven kaakkoisosassa kohoaa rannasta muutama mäki. Niistä korkein on Santanummi, joka yltää yli 25 metrin korkeuteen vedenpinnasta.
Järvestä löytyy Karttapaikassa seitsemän saarta. Suomen ympäristökeskuksen Hertta-tietokannassa on saarien määrä viisi. Saarien yhteispinta-ala on 0,15 hehtaaria ja kaikki saaret ovat yli aarin kokoisia. Neljä luotomaista saarta löytyy Myllypuron suiston matalikolta. Pömpönsaari sijaitsee seuralaisensa kanssa kaakkoon työntyvän lahden suulta. Myllyselän itärannassa on myös saari. Järvi on luodattu vuonna 2004 ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Niiden mukaan järvi on melko tasapohjainen . Järven tilavuudeksi on määritetty 1,28 miljoonaa kuutiometriä, jolloin sen keskisyvyydeksi tulee 1,5 metriä. Järven syvyys on 2,5 metriä ja tämä kohta sijaitsee Kärmeniemennokan edustalla keskellä järveä . Kaikki järven rannat ovat matalia, mutta matalikkoja esiintyy eteläpäässä ja Varvarinlahdella.
Järven rantaviivan pituus on 9,1 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituuden osuus on siitä 300 metriä. Lähes kaikki rannat ovat metsämaata. Vain Metsäkulmalla on kolme rantaan ulottuvaa peltopalstaa ja Varvarinkulmalla lahdenpohjassa peltomaata ja entistä niittymaata. Rantojen läheisyydessä on vajaa kymmenen kiinteästi asuttua tilaa ja rannoille on rakennettu lähes 70 vapaa-ajan asuntoa . Niille tulee tiet yhdystieltä 1280 ja yhdystieltä 11164 tai niiltä haarautuvilta kyläteiltä.
Järven kunnostus Vedenlaatu Järven vedenlaatua on tutkittu ensimmäisiä kertoja vuosina 1971 ja 1986. Vuoden 1995 jälkeen on vedenlaatua tutkittu useammin 1–4 vuoden välein. Vuoden 2015 vesitutkimuksesta tiedetään seuraavaa. Matala järvi ei juurikaan lämpötilakerrostu eikä sillä tämän vuoksi esiinny happiongelmia syvänteissä. Kokonaisfosforipitoisuuksien ja klorofylli-a -pitoisuuksien perusteella järvi on lievästi rehevöitynyt, mutta fosforin määrä näyttäisi hitaasti lisääntyvän. Tämä on lisännyt vesikasvillisuuden määrää ja esimerkiksi särkikalojen osuus kalakannasta on lisääntynyt. Eniten on lahnaa, mutta runsaasti on myös särkeä ja salakkaa.
Vedenpinnan laskeminen ja nosto Tarkeelanjärven ja Niemilammen vedenpintaa on alennettu useaan otteeseen 1930-luvulta alkaen. Syy laskemiseen 1930-luvulla oli viljelyalan kasvattaminen ja uittotarpeen vähentyminen. Maataloudelle aiheutui tulvista haittaa. Tiedetään, että Lauttaanjokea on (luvattomasti) ruopattu, jolloin vedenpinnan aleneminen oli noin 0,3 metriä. Vuonna 1966 ruopattiin myös Pusulanjoen alkuosuutta (luvattomasti), jolloin vedenpinta Tarkeelanjärvessä ja Niemilammessa laski arviolta 0,5–0,8 metriä. Vuonna 1972 saatiin Korkeimmalta hallinto-oikeudelta päätös luusuaan rakennettavasta padosta. Tämän jälkeen pato rakennettiin vuonna 1975, mutta sen toiminnasta ei tehty jälkimittausta. Vedenpinta nousi padon vuoksi arviolta 0,1 metriä. Vasta vuonna 2004 tehtiin jälkimittaus ja silloin patoa jouduttiin madaltamaan, jolloin vedenpinta laski 0,34 metriä.
Järvelle rakennettiin kesämökkejä eteenkin 1970-luvun jälkeen. Järven tila tuli yleiseksi puheenaiheeksi 1990-luvulta alkaen . Järven tilaa kohentamaan perustettiin 2000-luvun alussa Tarkeelanjärven-Niemilammin suojeluyhdistys ry . Järven tilaa ja virkistysarvoa pyrittiin parantamaan nostamalla järven vedenpintaa. Nostamista varten perustettiin vuonna 2013 yhdistys, jonka puitteissa hanketta alettiin toteuttamaan. Etelä-Suomen aluehallintovirasto hyväksyi yhteisön säännöt ja vedenpinnannoston toimenpideluvan. Järven vedenpintaa nostettiin vuonna 2014 rakentamalla Niemilammen lasku-uomaan eli Pusulanjokeen pohjapato. Hankkeen kustannusarvio on noin . Alavedenkorkeus (MNW) nousi 0,31 metriä ja keskikorkeus (MW) 0,17 metriä.
Luontoarvoja Pohjoisrantaan tuleva Myllypuron suistoalue mantereen puolelta on luonnonsuojelualuetta (YSA236138, Myllypuron luonnonsuojelualue, 22 hehtaaria), joka ylettyy järven rantaan vain pieneltä osin.
Vesistösuhteet Tarkeelanjärvi sijaitsee Karjaanjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 23) Pusulanjoen alueella (23.06), jonka Tarkeelanjärven alueeseen (23.063) järvi kuuluu. Järven valuma-alue on 64,54 neliökilometriä (tai 70,6 km² ), josta 4,87 neliökilometriä kuuluu Hahlajoelle ja 52,37 neliökilometriä Myllypurolle. Tarkeelanjärveen tulee myös muita ojia, jotka ovat kuitenkin pieniä. Mainita voidaan Myllyselän etelärantaan laskevan ojan, joka virtaa Ketunlammen ja erään toisen pikkulammen kautta, sekä järven eteläosan länsirantaan laskevan Pihkapalonsuolta alkavan ojan, jonka valuma-alueeseen sisältyy pieni Pojanto. Läpivirtaama on keskimäärin 0,786 kuutiometriä sekunnissa, jolloin veden teoreettinen viipymä järvessä on 3,8 vuorokautta. Järven vedenpinnan korkeus on 84,2 metriä mpy (N2000), joka pitäisi olla vedenpinnan noston jälkeen lähes sama kuin Niemilammella. Pusulanjoen alkuosuudella on pohjapato, jolla säännöstellään sekä Tarkeelanjärveä että Niemilampea .
Historiaa pienoiskuva|Vuosina 1870–1907 julkaistu Senaatin kartaston Pusulan seudun karttalehti, johon on merkitty ”Tarkilanjärvi”. Vuonna 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa on järveen tulevaan Myllypuron alajuoksulle merkitty vesimylly ja sahalaitos ”Ania såg”. Järven nimi on ”Torkilajärvi”. Varvarinkulman karttanimi on ”Svarvars”, joka on todennäköisesti maatalon nimi. Järven rantaan ulottuu joitakin peltoja ja niittyjä. Talvella järven kautta kulki talvitie. Nykyään katsotaan Niemilampi olevan eri järveä, mutta Kalmebergin kartassa sille ei ole omaa nimeä. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartaston Pusulan seudun karttalehdessä (katso oikealla) karttanimet olivat ”Tarkilanjärvi” ja ”Svarfvars”. Ylemmälle koskelle ja vesimyllylle tulee Senaatin kartassa tie, mutta alajuoksulle ei ole merkitty tietä, vesimyllyä tai sahaa. Vuonna 1922 julkaistussa Tammelan seudun taloudellisessa kartassa seudun karttanimiä ovat ”Tarkoilanjärvi” ja ”Svarfvars”. Järven rannoille ulottui useita peltopalstoja, jotka ovat nykyään metsitettyjä. Eteläistä järvenosaa kutsuttiin nimellä ”Lampijärvi”.
Rantojen asutuksen kannalta tilanne säilyy samana vuosien 1958, 1960 ja 1965 peruskaroissa. ”Svarfvars” on tosin muuttunut ”Varvariksi”. Vasta vuonna 1979 alkaa kartassa näkyä vapaa-ajan asuntojen rakentaminen uusina tonttimaina. Silloin on Myllypuron suiston itäpuolelle ilmestynyt vapaa-ajan asuntoja . Vuoden 1987 kartassa vapaa-ajan asuntoja on rakennettu useimmille niille varatuille tonteille .
Lähteet
Aiheesta muualla Tarkeelanjärven ja Niemilammen suojeluyhdistys (FaceBook) @jiias: Tarkeelanjärvi, Lohja (video), YouTube
Luokka:Lohjan järvet Luokka:Tarkeelanjärven alue