Jean-Baptiste Dumas (14. heinäkuuta 1800 Alès, Ranska – 10. huhtikuuta 1884 Cannes, Ranska) oli ranskalainen kemisti ja poliitikko.
Varhainen elämä Koska hän epäonnistui pyrkiessään laivastoon, hänestä tuli kotikaupunkinsa apteekkarin oppipoika, mutta koska hänellä ei ollut juurikaan etenemismahdollisuuksia tässä ammatissa, hän muutti Geneveen vuonna 1816. Siellä hän kuunteli luennoitsijoita kuin Marc-Auguste Pictet fysiikassa, Charles-Gaspard de la Rive kemiassa ja Augustin Pyramus de Candolle kasvitieteessä. Ennen kuin Dumas oli saavuttanut täysi-ikäisyyden, hän työskenteli Pierre Prevostin kanssa biokemian ongelmien parissa.
Vuonna 1823 hän lähti Alexander von Humboldtin neuvosta Genevestä Pariisiin, jossa hän asui loppuelämänsä ajan. Siellä hän tutustui moniin aikansa merkittävimpiin tieteentekijöihin ja loi nopeasti itselleen mainetta sekä opettajana että tutkijana Sorbonnen yliopistossa. Kymmenen vuoden kuluessa Dumas nousi Ranskan tiedeakatemian jäseneksi.
Tieteelliset saavutukset Dumas on yksi 1800-luvun puolivälin kemian historian merkittävimmistä henkilöistä. Hän oli yksi ensimmäisistä, joka kritisoi Jöns Jacob Berzeliuksen sähkökemiallisia oppeja, jotka tuolloin olivat laajalti hyväksytty oikeaksi teoriaksi yhdisteiden rakenteesta, ja vastusti Berzeliuksen sähkökemiallisen dualismin käsitystä.
Dumasin tutkimuksilla ja mielipiteillä substituutiosta orgaanisessa kemiassa on ollut suuri merkitys, koska osaksi niiden kautta silloinen käsitys kemiallisten aineitten koostumuksesta muuttui. Paitsi useita orgaanisen kemian alaa käsitteleviä tutkimuksia, on mainittava Dumasin menetelmä kaasun tiheyden ja orgaanisten aineiden typenpitoisuuden määräämiseksi.
Politiikka Lähestyessään viittäkymmentä ikävuottaan Dumas siirtyi poliittiseen elämään, ja hänestä tuli Ranskan lakiasäätävän kansalliskokouksen jäsen. Hän toimi maatalous- ja kauppaministerinä muutaman kuukauden ajan vuosina 1850-1851, minkä jälkeen hänestä tuli senaattori, Pariisin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Ranskan rahapajan päällikkö. Dumasin virkaura päättyi kuitenkin äkillisesti Ranskan toisen keisarikunnan kaatumisen myötä.
Lähteet
Luokka:Ranskalaiset kemistit Luokka:Ranskan akatemian jäsenet Luokka:Vuonna 1800 syntyneet Luokka:Vuonna 1884 kuolleet