Kehotus (; )Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit V.22. Teoksen nimen suomennos Marke Ahonen. oli Aristoteleen kirjoittama filosofinen dialogi. Se ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta siitä tunnetaan katkelmia myöhempien antiikin aikaisten kirjailijoiden teosten kautta.Ross, W. D.: "Introduction". Teoksessa
Historia
Aristoteles kirjoitti dialoginsa Kehotus suhteellisen varhaisessa vaiheessa, opiskellessaan Platonin Akatemiassa. Dialogilla on joitakin yhteyksiä Isokrateen puheeseen Antidosis, minkä perusteella tutkijat ovat ajoittaneet sen noin vuoteen 353 eaa. Dialogi oli omistettu jollekin Themison-nimiselle henkilölle. Tämä oli oletettavasti jonkun Kyproksen kaupungin tuolloisia hallitsijoita tai muita merkkihenkilöitä, mutta hänestä ei tiedetä enempää, eikä yhteyttään Aristoteleehen tunneta varmuudella.
Dialogi oli antiikin aikana hyvin tunnettu. Zenon Kitionlaisen mukaan hänen opettajansa kyynikko Krates luki Kehotusta. Kehotus toimi myös mallina Ciceron dialogille Hortensius. Tämä tukee sitä oletusta, että myös Aristoteleen teos oli muodoltaan dialogi.
Dialogista on säilynyt kaksikymmentä katkelmaa useiden myöhäisantiikin aikaisten kirjailijoiden tekemissä lainauksissa.Zanatta, Marcello: "Protrettico. Introduzione. Testimonianze. Frammenti". Teoksessa Aristotele 2008, s. 207–322. Pisin tunnettu katkelma teoksesta on Oksyrhynkhoksen papyruksiin kuuluvassa papyruksesta (P.Oxy. 666), joka sisältää myös Stobaioksen lainaamana tunnetun kohdan, sekä hieman tekstiä tämän kohdan ympäriltä ja keskeltä. Lisäksi dialogista on säilynyt katkelmia muun muassa Iamblikhoksen, Aleksanteri Afrodisiaslaisen, Davidin, Eliaan ja Olympiodoroksen kirjoituksissa.
Sisältö
Diogenes Laertioksen mukaan Kehotus käsitti yhden kirjan. Dialogi oli nimensä mukaisesti kehotus filosofointiin. Se puhuu (spekulatiivisen) filosofian välttämättömyyden puolesta, ja kannustaa filosofian opiskeluun ja harjoittamiseen.
Tutkijat ovat rekonstruoineet Kehotuksen sisältöä siitä säilyneiden katkelmien perusteella. Tunnetuimmassa katkelmassa Aristoteles argumentoi, että jokaisen tulee filosofoida, koska jopa filosofointia vastaan puhuminen on itsessäänkin filosofoimisen muoto. Paras tapa filosofoida on luonnon kaikkeuden mietiskely. Tätä tarkoitusta varten jumala loi ihmiset ja antoi heille jumalallisen ja kuolemattoman järjen. Kaikki muu, kuten voima, kauneus ja kunnia, ovat sen rinnalla arvotonta ja pelkkää illuusiota. Tämä näkemys on hyvin platonistinen, mutta poikkeaa melko paljon Aristoteleen myöhemmissä kirjoituksissa esitetyistä ajatuksista.
Lähteet
Kirjallisuutta Suomennokset
Muita käännöksiä ja alkutekstien laitoksia
Aristotle: Protrepticus . Englanninkielinen käännös katkelmista, D. S. Hutchinson ja Monte Ransome Johnson. Aristotle: Protrepticus. Teoksessa Aristotle: Protrepticus. Teoksessa Alkuteksti. Aristotle: Protrepticus. Teoksessa Englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Αριστοτέλης: Προτρεπτικός. Προς Θεμίσωνα. Wikisource. Aristotle: Protrepticus or Exhortation to Philosophy. Protrepticus. A reconstruction of Aristotle's lost dialogue by D. S. Hutchinson and Monte Ransome Johnson.
Luokka:Aristoteleen teokset Luokka:Dialogit Luokka:Kadonneet kirjat