Kirjoituksen historia alkaa Mesopotamiasta, jossa kirjoitus kehitettiin noin viisituhatta vuotta sitten. Ensimmäiset kirjoitusjärjestelmät olivat kuvakirjoitusta, jossa asioita kuvattiin niitä esittävillä piirroksilla. Myöhemmin kuvat alkoivat edustaa ajatuksia ja sitten äänteitä.
Esihistoria Kirjoitustaidon biologisia edellytyksiä ovat käsi, jolla ihminen pystyy pitelemään kirjoitusvälineitä, sekä puhetaito, joka tekee mahdolliseksi puhutun kielen. Niiden kehittymisen jälkeen ihmiselle syntyi tarve saada puhumallaan kielellä ilmaistun tiedon, kokemukset ja ajatukset säilymään muutenkin kuin muistinvaraisesti.Meggs & Purvis 2016, s. 5.
Kirjoituksen esimuoto ovat yksinkertaiset esittävät piirrokset, kuten kymmeniä tuhansia vuosia vanhat kivikautiset kalliomaalaukset. Riistaeläinten kuvia tehtiin ritualistisiin tarkoituksiin tuomaan metsästysonnea. Kuvat ovat käsin tai siveltimin maalattuja piktografeja, jotka viittasivat suoraan esittämäänsä kohteeseen. Niiden lomaan on piirretty geometrisiä merkkejä, kuten täpliä ja neliöitä, joiden tarkoitusta ei tunneta. Piktografeja ja ehkä myös ideografeja eli ajatuksia ja käsitteitä esittäviä merkkejä, myös kaiverrettiin kallioon.
Varhainen historia thumb|Kuvamerkkien (yläriveillä) kehitys abstrakteiksi kirjoitusmerkeiksi (alariveillä) Mesopotamiassa, Egyptissä ja Kiinassa. Sarakkeet vasemmalta oikealle: 'kala', 'lintu', 'kirves', 'nuoli', 'pullo'. Kirjoitus keksittiin ensimmäisen kerran Mesopotamiassa ennen vuotta 3000 eaa. Sumerilaiset olivat kehittäneet siellä korkeakulttuurin ja tarvitsivat keinon pitää kirjaa tavaroista ja veroista. Koska savea oli Mesopotamiassa yllin kyllin, sumerilaiset käyttivät savitauluja kirjoitusalustanaan. Aluksi he kuvasivat tavarat piktografeina, joita he raapustivat puisella kirjoituspuikolla saveen, jonka he sitten kuivasivat auringossa tai uunissa. Tavaroiden lukumäärät piirrettiin piktografien alapuolelle alkeellisella kymmenjärjestelmällä.Meggs & Purvis 2016, s. 6–7.
Sumerilaisten kirjoitusjärjestelmä kehittyi vuosisatojen kuluessa. Kirjoitus oli aluksi oikealta vasemmalle pystysuorissa riveissä, mutta vuodesta 2800 eaa. alkaen vasemmalta oikealle vaakasuorasti. Vuoden 2500 eaa. tienoilla kirjoitusvälineeksi otettiin kolmiokärkinen puikko, jolla paineleminen oli nopeampaa kuin teräväkärkisellä puikolla raapustaminen. Uuden kirjoitusvälineen vaikutuksesta syntyi nuolenpääkirjoitus. Samalla piktografien rinnalle tuli ideografeja, kuten Auringon merkki tarkoituksessa ‘päivä’ ja ‘valo’. Merkkejä alettiin käyttää myös samalla tavalla ääntyvien asioiden merkkeinä ja tavumerkkeinä. Nuolenpääkirjoituksessa oli kuitenkin yhä satoja eri merkkejä, joten kirjurin opinnot kestivät kauan. Palkkiona kirjoitustaidon hallinnasta oli kuitenkin tärkeä ja arvostettu työ esimerkiksi pappina, virkamiehenä tai lääkärinä.Meggs & Purvis 2016, s. 9.
Kirjoitustaidon keksimisen ansiosta mesopotamialaiset pystyivät tallentamaan kirjastoihinsa laajalti uskontoa, matematiikkaa, historiaa, lakia, lääkintää ja tähtitiedettä koskevaa tietoa. Syntyi myös kirjallisuus, kuten runous, mytologia, eepokset ja legendat. Kirjoitettu laki, kuten Hammurabin laki, teki mahdolliseksi vakaan yhteiskunnan muodostumisen.Meggs & Purvis 2016, s. 9–10.
Egyptissä kehitettiin sumerilaisten vaikutuksesta oma kirjoitusjärjestelmä, hieroglyfit. Egyptiläiset kirjoittivat hieroglyfejään lähes 3500 vuoden ajan vuodesta 3100 eaa. aina 300-luvun lopulle jaa. Sen jälkeen niiden merkitys unohtui, kunnes 1800-luvulla löydetyn Rosettan kiven ansiosta ranskalainen egyptologi Jean-François Champollion löysi tavan tulkita niitä.Meggs & Purvis 2016, s. 11–12.
Egyptiläisten hieroglyfit yhdistelivät piktografeja, ideografeja, äännekirjoitusta sekä determinatiiveja, joiden tarkoitus oli selventää homonyymien merkitystä. Egyptiläiset merkitsivät vain konsonantit, eivät vokaaleja. He kaiversivat tekstejään seiniin sekä kirjoittivat niitä keksimälleen papyrukselle. Vuosisatojen myötä varsinaisten hieroglyfien rinnalle kehitettiin yksinkertaisemmat kirjoitustyylit hieraattinen ja demoottinen kirjoitus.Meggs & Purvis 2016, s. 13–14.
Kiinalaiset kehittivät oman sanamerkkeihin perustuvan kirjoitusjärjestelmänsä vaiheittain vuoden 1800 eaa. jälkeen, ja kirjoitusjärjestelmä sai lopullisen muotonsa 200-luvulla eaa.Meggs & Purvis 2016, s. 35–46.
Mesoamerikassa kirjoitus keksittiin olmeekkien aikana 700–500 eaa. Varhaisten mayakirjoitusten aikaan 200-luvulla eaa. Mesoamerikassa oli käytössä ainakin kolme kirjoitusjärjestelmää.Kettunen, Harri & Helmke, Christophe: Introduction to Maya Hieroglyphs , 2010, s. 11–12.
Aakkoskirjoituksen historia thumb|Varhaista kreikkalaista aakkoskirjoitusta.
Aakkoskirjoituksen eli yksittäisten äänteiden merkkeihin perustuvan kirjaimiston keksivät luultavasti Välimeren länsirannikon seemiläiset noin 1500 eaa. Varhaisimmat löydetyt tekstit on tehty niin sanotulla foinikialaisella kirjaimistolla. Siinä vain konsonantit oli merkitty, ja siitä kehittyivät muun muassa myöhemmät heprean, arabian ja kreikan kirjaimistot, kuten myös Intian kielten kirjaimistot.Meggs & Purvis 2016, s. 21–25.
Kreikkalaiset omaksuivat foinikialaisen kirjaimiston noin vuonna 1000 eaa. ja lisäsivät siihen viisi vokaalia sekä muotoilivat kirjaimet uudelleen. He myös alkoivat kirjoittaa vasemmalta oikealle. Italian niemimaan etruskit kehittivät oman aakkostonsa kreikkalaisen pohjalta, ja roomalaiset oman latinalaisen kirjaimistonsa etruskien kirjaimiston pohjalta. Latinalaista kirjaimistoa käytetään nykyisin useimmissa länsimaisissa aakkostoissa. Itä-Euroopassa käytettävä kyrillinen kirjaimisto perustuu kreikan kirjaimistoon.Meggs & Purvis 2016, s. 25–27. Korealaiset kehittivät oman hangul-aakkostonsa 1400-luvulla.Meggs & Purvis 2016, s. 31.
Kirjoitusvälineiden ja -tekniikan kehittyminen thumb|Kirjakäärö oli kirjan edeltäjä. Antiikin roomalaiset kirjoittivat pitkään lähinnä papyrukselle, puulle, savelle, metallille ja vahalevyille. Nahasta valmistettu pergamentti alkoi yleistyä kirjoitusalustana vuoden 190 eaa. jälkeen. Sidottu kirja alkoi korvata kirjakäärön ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla.
Kiinalaiset keksivät paperin, kirjapainon ja siirtokirjaimet. Kiinan kirjoitusmerkkien suuresta lukumäärästä johtuen siirtokirjaimilla painaminen ei kuitenkaan yleistynyt maassa.
Euroopassa julkaistiin keskiajalla paljon koristeellisia käsikirjoituksia. Samalla roomalaisten kirjainten pohjalta kehitettiin uusia kirjaintyylejä, kuten pienet kirjaimet.Meggs & Purvis 2016, s. 49–51. Saksalaisen Johannes Gutenbergin viimeistelemän painokoneen myötä kirjoja saatettiin alkaa tuottaa suuria määriä, ja kirjojen painaminen syrjäytti ajan myötä käsin kirjoittamisen. Kirjojen saatavuuden parantuessa myös lukutaito tuli Euroopassa entistä yleisemmäksi.Meggs & Purvis 2016, s. 76–85.
Uudella ajalla kehitettyjä kirjoitusvälineitä ovat muun muassa täytekynä, kuulakärkikynä, kirjoituskone ja tietokone.
Suomessa evankelis-luterilainen kirkko oli jo varhain vaatinut kansalta lukutaitoa, jotta jokainen itse pääsisi selville uskonopista, mutta kirjoitustaidosta, joka palveli ennen kaikkea maallisia ja käytännöllisiä tarkoitusperiä, ei huolehdittu. Kirjoitustaito täytyi useimmiten yrittää hankkia omin päin, jos opetusta ei ollut saatavilla. Vasta vuoden 1800 tienoilla alkoivat ensimmäiset vakavat yritykset saada levitettyä kirjoitustaitoa kansan pariin. Hatanpään kartanon omistaja, kruununvouti ja asessori Gabriel Ahlman testamenttasi 1799 äsken perustetulle Suomen Talousseuralle suurimman osan omaisuuttaan opettajien palkkaamiseksi Tampereen seudun rahvaan lapsille "ei ainoastaan sisäluvun ja kristinopin sekä pyydettäessä kirjoituksen ja laskutaidon, vaan myös järkevän maatalouden pääkohtien opettamista varten". Ensimmäisen suomalaisen aapisen, jossa oli kirjoituskirjaimistokin kustansi 1847 Viipurin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka oli perustettu 1845. 1800-luvun alkupuolella papisto sangen yksimielisesti vastusti kansanopetuksen laajentamista yli kristinopin ja lukemisen opetuksen ja monet pitivät rahvaan kirjoitustaitoa suorastaan vahingollisena. Kansanopetuksen laajentamista vastustivat myös Turun romantikot, jotka ihailivat kansan luontaista alkuperäisyyttä ja pelkäsivät sivistyksen sitä turmelevan. "Kirjoituskonsti on suuri ja ihmeenkaltainen", Suomen Kuvalehti, 7.3.1936, nro 10, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 28.2.2026
Lähteet
Viitteet
*