pienoiskuva|Palestiinan lippuja ja kommunistisia symboleja mielenosoituksessa Lontoossa 2024. Islamovasemmistolaisuus () yleistyi poliittisena käsitteenä Ranskassa sen jälkeen, kun sosiologi Pierre-André Taguieff oli esittänyt sen kirjassaan La Nouvelle judéophobie (2002). Taguieff tarkoitti sillä äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Poliittinen oikeisto otti termin käyttöönsä syyttäessään vasemmistoa siitä, että se oli huolissaan muslimien syrjinnästä mutta ei islamilaisesta terrorismista.
Käsitettä "islamovasemmistolaisuus" on käyttänyt erityisesti ranskalainen oikeisto. Ministeri Frédérique Vidal vaati vuonna 2021 tutkimaan "islamovasemmistolaisuuden syövän" leviämistä yliopistomaailmassa. Marine Le Pen piti Ranskan suurimpana vaarana ranskalaisen vasemmiston liittoa islamilaisten fanaatikkojen kanssa.
Islamin ja marxilaisuuden yhteyksistä kirjoitettiin jo ennen 2000-lukua. Antropologi Ernest Gellner näki vuonna 1981 marxilaisuudessa ja islamissa yhtäläisyyksinä omaisuuteen kohdistuvan moralismin ja vaatimuksen oikeudenmukaisuudesta, mikä molemmissa yhdistyi totalitaariseen valtioihanteeseen.Gellner, 1981, s. 47-48 Vuonna 1982 tunnettu ranskalainen kommunismin teoreetikko Roger Garaudy kääntyi islamiin.
Islamovasemmistolaisuudesta sanottua Professori Alvin Hirsch Rosenfeldin mukaan islamovasemmistolaiset näkevät islamin uutena keinona pyhässä sodassa globaalia kapitalismia vastaan. Toiveita on herättänyt se, että Ranskan vaaleissa toukokuussa 2012 muslimeista 93 prosenttia antoi äänensä sosialistien ehdokkaalle.
Ranskalainen filosofi Pascal Bruckner lainasi marxilaisena terroristina tunnetun Carlosin sanoja vallankumouksellisesta islamista totuuden, oikeuden ja veljeyden puolustajana ja katsoi islamovasemmistolaisuuden edustavan ateistisen vasemmiston ja uskonnollisen radikalismin hämmästyttävää fuusiota. Brucknerin mukaan Britanniassa sosialistisen työväenpuolueen trotskilaiset ovat taktisesti lähestyneet muslimipuolueita kapitalismin kaatamiseksi. Vastaavasti islamistit ovat teeskennelleet liittyvänsä vasemmistoon vastustamaan rasismia, neokolonialismia ja globalisaatiota.
Valtiotieteilijä Maurice Fraser on pitänyt islamin myötäilyä perinteisen vasemmiston luopumisena valistuksen projektista edistää ihmisoikeuksia, vapautta, sekularismia, tiedettä ja edistystä. Käsitteen kritiikkiä Yhdysvaltalainen yliopistonlehtori Russell P. Johnson katsoo, että puhe islamovasemmistosta on oikeistolaista pelottelua, jossa vasemmistoa pyritään liittämään islamilaisiin terroritekoihin. Todellisuudessa yhteydet ovat kuviteltuja, sillä islam ei ole poliittinen ideologia. Käsite edustaa islamofobiaa ja on vaaraksi uskonnonvapaudelle. Kaunokirjallisuudessa Michel Houellebecq julkaisi vuonna 2015 romaanin Alistuminen, jossa päähenkilö Robert Rediger kääntyy islamiin ja siirtyy yliopiston professorista poliitikoksi. Romaanin mukaan islamovasemmistolaisuus edustaa "aivokuolleiden marxilaisten epätoivoista yritystä nostaa itsensä historian roskakorista takertumalla islamin takinliepeisiin."
Katso myös Arabisosialismi Puna-viher-ruskea liitto RESIST (vaaliliitto) Judith Butler
Lähteet
Viitteet
Luokka:Vasemmisto Luokka:Islamismi Luokka:Politiikkaan ja yhteiskuntaan liittyvät salaliittoteoriat