Norman Vincent Peale (31. toukokuuta 1898 Bowersville, Ohio – 24. joulukuuta 1993 Pawling, New York) oli yhdysvaltalainen reformoidun kirkon pappi ja kirjailija, joka tunnettiin positiivisen ajattelun puolestapuhujana. Peale oli yksi sodanjälkeisten vuosikymmenten näkyvimmistä uskonnollisista hahmoista Yhdysvalloissa.Reid, D. G.: Peale, Norman Vincent (1898–) Teoksessa

Varhainen elämä ja koulutus Ohion Bowersvillessä syntynyt Peale oli kiertävän metodistisaarnaajan poika, ja hänen lapsuutensa kului useissa Ohion kaupungeissa. Valmistuttuaan Ohio Wesleyan Universitystä vuonna 1920 Peale suuntasi aluksi journalismiin, mutta petyttyään alaan hän päätti valmistautua papin työhön. Hän aloitti teologian opinnot Bostonin yliopistossa vuonna 1921, hänet vihittiin metodistiepiskopaaliseen kirkkoon vuonna 1922. Hän jatkoi opintojaan samalla kun toimi pienen kirkon pastorina Berkeleyssä, Rhode Islandilla.

Ura pastorina Valmistuttuaan Bostonin yliopistosta vuonna 1924 (B.S.T., M.A.) hänet nimitettiin pieneen seurakuntaan Brooklyniin, New Yorkiin, joka hänen lähtöönsä mennessä vuonna 1927 oli kasvanut 40 jäsenestä 900 jäseneen. Hänen seuraava pastorinvirkansa, University Methodist Church Syracusessa, New Yorkissa, menestyi myös hänen saarnatoimintansa aikana. Peale oli ensimmäisiä radiossa oman ohjelmansa saaneita pappeja.

Vuonna 1932 hän vastaanotti kutsun Marble Collegiate Churchiin New York Cityssä, mikä edellytti hänen liittymistään Amerikan reformoituun kirkkoon. Peale vietti loppu-uransa Marble Collegiatessa (1932–1984). Hollantilaisten vuonna 1628 perustaman kirkon sanotaan olevan Yhdysvaltojen vanhin yhtäjaksoisessa käytössä ollut protestanttinen kirkko. Pealen ensimmäisenä sunnuntaina paikalla oli tuskin kahtasataa seurakuntalaista, mutta 1950-luvulle tultaessa hän saarnasi säännöllisesti ylivuotisille yleisöille, joita oli usein 4 000.

Teemat ja teokset Pealen sanoma on ollut yhdistelmä psykologisia teemoja ja terapeuttisia ohjeita, jotka perustuivat hänen raamatuntulkintaansa ja muotoiltiin yksinkertaisiksi, arkikielellä ilmaistuiksi periaatteiksi. Marble Collegiatessa uransa alkuvaiheessa hän oli tunnistanut tarpeen yhdistää psykiatria ja hengellinen työ. Yhdessä psykiatri Smiley Blantonin kanssa hän perusti kirkkoon uskonnollis-psykiatrisen klinikan. Nämä terapeuttiset teemat näkyvät selvästi hänen varhaisissa kirjoissaan, kuten The Art of Living (1937), You Can Win (1939), A Guide to Confident Living (1948) ja The Art of Real Happiness (1950). Hän opetti myönteisen asenteen ja uskon itseensä olevan yhtä tärkeitä kuin usko Jumalaan.

Hänen kuuluisin kirjansa ilmestyi kuitenkin vuonna 1952 – The Power of Positive Thinking – ja nousi muutamassa viikossa New York Timesin myyntimenestyslistan kärkeen, missä se pysyi noin kolme vuotta. Kirjan ilmiömäinen menestys nosti Pealen valtakunnalliseen tunnettuuteen. Lukuisten puhujatilaisuuksien, syndikoidun sanomalehtikolumnin nimeltä ”Confident Living” sekä kasvavan radioyleisön myötä (viikoittainen ohjelma nimeltä ”The Art of Living” alkoi vuonna 1935) yli 125 NBC:n kumppaniasemalla hänen nimensä alkoi merkitä samaa kuin ilmaus positiivinen ajattelu.

Muita Pealen työn synnyttämiä hankkeita olivat Guideposts, inspiroiva kuukausijulkaisu, joka alkoi pian toisen maailmansodan jälkeen nelisivuisena lehtisenä ja joka saavutti laajan levikin sekä siihen liittyvä kirjakerho; American Foundation of Religion and Psychiatry, joka sai alkunsa hänen kirkkonsa klinikasta; sekä Foundation for Christian Living, jota rouva Peale johti ja joka levitti Pealen saarnoja, vihkosia ja äänitteitä. Peale julkaisi lukuisia muita terapeuttisia itseapuoppaita sekä hengellisiä kirjoja raamatullisista aiheista.

Yhteiskunnallinen vaikutus Konservatiivisena republikaanina Peale ei kaihtanut vastustaa Franklin Rooseveltin New Dealia, varoittaa roomalaiskatolisen John F. Kennedyn valitsemisen vaaroista presidentiksi eikä tukea läheistä ystäväänsä Richard Nixonia Watergate-skandaalien aikana 1970-luvun alkuvuosina. Hänen tukensa perinteisille amerikkalaisille arvoille korostui kuuluisassa artikkelissa, jonka hän kirjoitti Valittuihin Paloihin: ”Antakaa kirkkojen puolustaa kapitalismia” (1953).

Presidentti Ronald Reagan myönsi hänelle presidentin vapaudenmitalin 1984. Hän kirjoitti 46 kirjaa ja oli 33. asteen vapaamuurari.

Arvostelu Pealea on arvosteltu hänen ”positiivisen ajattelun” sanomastaan. Monet ovat pitäneet sitä uskonnollisena pragmatismina, joka laimentaa kristillistä teologiaa ja edistää amerikkalaisia oppeja omavaraisuudesta ja materialistisista palkkioista. Peale ei käsitellyt syntiä ja katumusta, mikä toi hänelle kriitikoita kristillisistä piireistä.

Peale asemoi itsensä selvästi osaksi amerikkalaisen ”harmoniaalisen uskonnon” perinnettä. Voidaan väittää, että toisen maailmansodan jälkeinen taloudellinen vauraus ja siihen liittyneet modernin kaupunkielämän ahdistukset osaltaan loivat uskonnollisen ilmapiirin, joka oli valmis vastaanottamaan evankeliumin, joka lupasi itsevarmaa elämää ja mielenrauhaa.

Yksityiselämä Kesäkuussa 1930 Peale meni naimisiin Loretta Ruth Staffordin kanssa, joka myöhemmin osallistui aktiivisesti lukuisiin Pealen hankkeisiin.

Suomennettuja teoksia

366 positiivista päivää: kannustavia ajatuksia vuoden jokaiselle päivälle Elämänmyönteistä viisautta Hyvä elämä: kuusi tienviittaa elämäsi avuksi Myönteinen ajattelu: kuinka uudistan ja pidän yllä myönteisten ajatusten voiman Myönteisen ajattelun voima Ole oman onnesi seppä Onnellisen elämän edellytykset Sen teet mihin uskot Turvallinen elämä Tästä tulee hyvä päivä : elämänviisautta vuoden jokaiselle päivälle

Lähteet

Luokka:Yhdysvaltalaiset papit Luokka:Yhdysvaltalaiset kirjailijat Luokka:Presidential Medal of Freedom Luokka:Vuonna 1898 syntyneet Luokka:Vuonna 1993 kuolleet Luokka:Yhdysvaltalaiset vapaamuurarit