Machine Head on vuonna 1991 Kalifornian Oaklandissa perustettu metalliyhtye. Yhtyeen perustivat Robert Flynn (ex-Forbidden, ex-Vio-Lence) ja Adam Duce. Machine Head on tunnetuimpia post-thrash -metallimusiikkityylin uranuurtajia. Yhtyeen sanoitukset ovat usein kantaa ottavia. Yhtye on kertonut saaneensa vaikutteita muun muassa sellaisilta yhtyeiltä kuin Metallica, Pantera, Megadeth sekä Black Sabbath. Machine Headin ensimmäinen levy Burn My Eyes julkaistiin vuonna 1994.
Machine Headin neljä ensimmäistä albumia saivat suurta suosiota Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa suosio kasvoi vasta myöhempien julkaisujen myötä. Yhtyeen sinkkujulkaisu Crashing Around You ja etenkin sen musiikkivideo herättivät paljon keskustelua ja polemiikkia videossa näkyvien palavien rakennuksien takia, sillä julkaisu oli pari viikkoa syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen.
Käytettyään aiemmissa julkaisuissaan monia nu metal- sekä groove metal -elementtejä yhtyeen tyyli muuttui kuudennella levyllä enemmän thrash metal -painotteiseksi. Myös kappaleiden keskipituus kasvoi. The Blackening sai kriitikoilta paljon ylistystä, ja raskaamman musiikin aikakauslehti Metal Hammer valitsikin levyn vuosikymmenen albumiksi vuonna 2010. The Blackeningin singlejulkaisu Aesthetics of Hate sai Grammy-ehdokkuuden. Yhtyeen kaksi seuraavaa julkaisua, Unto the Locust (2011) sekä Bloodstone & Diamonds (2014), saivat vastaavaa suosioita pienemmissä määrin. Seuraava julkaisu, Catharsis (2018), oli taas sekoitus uutta sekä vanhaa Machine Headia, jossa nu metal -tyylinen riffittely sekä kappalerakenne ovat esillä. Viimeisin julkaisu, Of Kingdom and Crown (2022), oli yhtyeen paluu The Blackeningin ja Unto the Locustin aikaiseen thrash metal- & groove metal -tyyliin. Of Kingdom and Crown on Machine Headin ensimmäinen konseptialbumi.
Machine Head on julkaissut kymmenen studioalbumia, kaksi livetallennetta, yhden videotallenteen sekä 13 singleä ja 15 musiikkivideota.
Historia
Perustaminen ja debyyttialbumi Burn My Eyes (1991-1995) Machine Head perustettiin 12. lokakuuta 1991 Kalifornian Oaklandissa laulaja-kitaristi Robb Flynnin toimesta. Flynn oli hiljattain eronnut thrash metal -yhtye Vio-Lencesta paikallisen rikollisjengin ja yhtyeen tappelun johdosta. Flynnillä oli palava tarve saada tehdä musiikkia ja hän värväsi yhtyeeseensä mukaan basisti Adam Ducen, kitaristi Logan Maderin sekä rumpali Tony Costanzan. Vuosien aikana on ollut paljon spekulaatiota saiko yhtyeen nimi alkunsa Deep Purplen samannimisestä albumista vuodelta 1972, mutta Flynn on haastatteluissa kertonut valitsenneen nimensä vain sen takia, koska se kuulosti hyvältä. Yhtye alkoi harjoittelemaan paikallisessa varastotilassa jakaen sen neljän muun punk-yhtyeen kanssa. Machine Head äänitti ensimmäisen demonsa makuuhuoneessa ja lähetti sen levy-yhtiö Roadrunner Recordsille. Levy-yhtiö kiinnostui demosta ja teki levytyssopimuksen yhtyeen kanssa. Machine Head levytti Burn My Eyes -nimeä kantavan debyyttialbuminsa Kalifornian Berkeleyssä Fantasy Studiosilla. Rumpali Tony Costanza lähti yhtyeestä ennen kuin levy oli valmis, ja hänen tilalleen tuli Chris Kontos. Suurin osa kappaleista käsittelee Flynnin vaikeuksia ja vihaa Vio-Lencen ajoilta sekä myös Flynnin että Ducen taistelua huumeiden kanssa. Burn My Eyesin tuotti Colin Richardson, ja se julkaistiin 9. elokuuta 1994. Burn My Eyesia on myyty maailmanlaajuisesti melkein 400 tuhatta kappaletta ja siitä tulikin Roadrunner Recordsin parhaiten myynyt debyyttialbumi.vasen|pienoiskuva|Dave McClain liittyi Machine Headiin 1995.Machine Head alkoi keikkailemaan aktiivisesti debyyttialbumin myötä. He pääsivät vuoden 1994 loppupuolella mukaan Slayerin Euroopan kiertueelle lämmittely-yhtyeen roolissa, joka huipentui heidän omaan pääesiintyjän keikkaan Lontoon Astoria -klubilla. Ison suosion saattelemana yhtye palasi vuonna 1995 Eurooppaan kiertämään samoja paikkoja, joissa he esiintyivät Slayerin lämmittelijänä. Yhtye oli palaamassa Eurooppaan kesäfestivaaleille, mutta Chris Kontos ei suostunut lähtemään kiertueelle, joten he palkkasivat kesän keikoille tuuraajaksi Walter Ryanin. Chris Kontos erotettiin kesän jälkeen yhtyeen palattua kotimaahansa, koska Kontos ei sitoutunut kiertueille. Kontos siirtyi thrash metal -yhtye Testamentiin ja hänen tuuraajakseen valittiin Dave McClain. pienoiskuva|Logan Mader lähti yhtyeestä 1997.
The More Things Change... sekä The Burning Red (1996-2000) Vuonna 1996, Burn My Eyesin jälkeisten kiertueiden jälkeen, yhtye palasi studioon uuden albumin levytystä varten. Tuottajaksi valittiin tuttu mies, debyyttialbuminkin tuottanut Colin Richardson. Toinen albumi julkaistiin 26. maaliskuuta 1997. Machine Head kiersi levyn myötä Euroopassa Napalm Deathin, Coal Chamberin sekä Skinlabin kanssa. Yhtye pääsi soittamaan myös ensi kertaa Ozzfest- festivaaleilla. Logan Mader lähti yhtyeestä kesken kiertueen johtuen yhtyetreeneistä joihin hän tuli myöhässä sekä ilkkui ja haukkui yhtyetovereitaan huumeiden vaikutuksen alaisena. Ahrue Luster tuli hänen tilalleen soittamaan loppukiertueen ja Mader liittyi Soulflyhin.
Yhtye valitsi kolmannelle albumilleen tuottajaksi Ross Robinsonin. The Burning Red -nimeä kantava albumi julkaistiin 27. heinäkuuta 1999. Albumilla oli musiikkielementtejä rap-musiikista sekä nu metalista, jonka johdosta levy sai paljon kritiikkiä sekä kriitikoilta että faneilta. McClain kommentoi, että he eivät halunneet kuulostaa miltään pop-yhtyeeltä, mutta halusivat kokeilla tällä kertaa jotain uutta. Kritiikistä huolimatta The Burning Red oli pitkään Machine Headin parhaiten myynyt albumi sekä nousi parhaimmillaan Billboard 200 -listauksessa sijalle 88.
Supercharger sekä Through the Ashes of Empires (2001-2005) The Burning Redin kiertueen jälkeen Machine Head palasi studioon uuden tuottajan, Jon Karkaziksen, kanssa. Supercharger -nimeä kantava uusi albumi julkaistiin 2. lokakuuta 2001. Vastaanotto oli vastaavaa edeltäjänsä kanssa ja albumi saikin paljon kritiikkiä isoissa määrin esiintyvästä rap -tyylisestä laulamisesta.
Pari viikkoa syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen julkaistu single "Crashing Around You" ja sen musiikkivideo aiheuttivat paljon närää mediassa. MTV lopetti musiikkivideon näyttämisen, koska siinä oli esillä palavia rakennuksia. Silloinen levy-yhtiö Roadrunner Records lopetti yhtyeen rahallisen tukemisen tämän johdosta ja yhtye päättikin tämän vuoksi erota kyseisestä levy-yhtiöstä. Roadrunner Recordsista eroamisen aikoihin Luster päätti myös lähteä yhtyeestä musiikillisiin erimielisyyksiin vedoten. Vuoteen 2002 mennessä Machine Head oli myynyt maailmanlaajuisesti yli 1,3 miljoonaa albumia. Supercharger myi 250 tuhatta kappaletta, mistä tulikin heidän siihenastisen uransa heikoiten menestynyt levy. Yhtyeen ensimmäinen live-albumi, Hellalive, äänitettiin albumia seuranneella kiertueella Lontoon Brixton Academyssa. vasen|pienoiskuva|Phil Demmel liittyi yhtyeeseen vuonna 2003. Flynnin vanha tuttu Vio-Lencen ajoilta, Phil Demmel, värvättiin Lusterin tilalle yhtyeeseen muutamaa vuoden 2002 festivaali-keikkaa varten. Demmelin ja Machine Headin tiet kuitenkin erkanivat pian tämän jälkeen ja yhtye aloitti etsimään uutta levy-yhtiötä sekä kirjoittamaan uusia kappaleita. Yhtye nauhoitti lyhyen demon, sisältäen mm. kappaleen Pins and Needles, mutta kaikki levy-yhtiöt hylkäsivät neljän kappaleen demon.
Euroopan kiertueen jälkeen Flynn, Duce sekä McClain jatkoivat uusien kappaleiden kirjoittamista tarjoten samalla Demmelille mahdollisuutta liittyä yhtyeeseen. Vuoden 2003 maaliskuussa Demmel liittyi yhtyeeseen ja aloitti muiden jäsenten kanssa kirjoittamaan uusia kappaleita. Kesäkuussa 2003 yhtye aloitti uuden albumin äänitykset Flynnin tuottaessa. Yhtye julkaisi uuden albumin, Through the Ashes of Empires, 31. lokakuuta 2003 Euroopassa, Isossa-Britanniassa ja Australiassa.
Yhtye ei onnistunut saamaan Yhdysvalloissa levytyssopimusta, kunnes Roadrunner USA, kiinnostui uudesta albumista ja tarjosi uutta sopimusta. Yhtye hyväksyi Roadrunnerin tarjouksen sillä ehdolla, että yhtye omistaisi 100% musiikista. Through the Ashes of Empires julkaistiin Yhdysvalloissa 20. huhtikuuta 2004 yhden bonus-kappaleen kera.
Albumia seuranneella kiertueella yhtye pääsi esiintymään Wackenissa True Metal Stagella yli 40 tuhannelle katsojalle. Yhtye julkaisi DVD-taltioinnin, Elegies, vuoden 2004 loppuunmyydystä Lontoon Brixton Academyn keikasta. Yhtye soitti myös Dubaissa Desert Rock Festivaleilla vuonna 2005. Tämä oli heidän ensimmäinen keikka Lähi-idässä.
The Blackening (2006-2009) Kuudes studioalbumi, The Blackening, julkaistiin Yhdysvalloissa 27. maaliskuuta 2007. Albumi myi julkaisuviikollaan yli 15 tuhatta kappaletta ja nousi Billboard 200 -listalla sijalle 53. Flynn kertoi haastattelussa yhtyeen olevan Rush -faneja ja A Farewell to Kingsin olleen suuri inspiraation lähde The Blackeningia tehdessä. pienoiskuva|Machine Head lämmittelemässä Metallicaa Rotterdamissa vuonna 2009. The Blackening sai paljon kehuja kriitikoilta, joiden jopa kehuessa sitä vuoden metallialbumiksi. Blabbermouth.net -sivuston Don Kaye antoi levylle arvosanaksi 9.5/10 kehuen sitä "yhdeksi aidoimmaksi, laadukkaimmaksi ja voimakkaimmaksi nykymetallin albumiksi" sekä vertasi sitä Metallican klassikkoalbumi Master of Puppetsiin. Pääsääntöisesti albumi sai todella hyviä arvosanoja, mutta mm. Rolling Stone -lehden Andy Greene antoi levylle arvosanaksi 2/5, vedoten kappaleiden pituuksiin.
Yhtye kiersi 2007 alkuvuodesta Pohjois-Amerikkaa Lamb of Godin, Triviumin sekä Gojiran kanssa ja huhtikuussa yhtye toimi Megadethin lämmittelijänä. Yhtye soitti kesällä mm. Donington Parkissa järjestettävillä Download Festivaleilla ja lokakuussa he aloittivat Japanin, Euroopan sekä Australian kattavan yhteiskiertueen Triviumin kanssa. Yhtye voitti parhaan albumin palkinnon sekä Metal Hammerin sekä Kerrang!:n vuosittaisissa palkintogaaloissa ja Flynn palkittiin vielä Metal Hammerin gaalassa "Golden God" -palkinnolla, joka likimain kääntyy muotoon paras keulahahmo. Metal Hammer myös valitsi The Blackeningin vuosikymmenen metallialbumiksi. Bullet for my Valentinen laulaja-kitaristi Matt Tuckin jouduttua nielurisaleikkaukseen, Machine Head valittiin Bullet for My Valentinen tilalle lämmittelemään Metallicaa Wembley Stadiumille.
Loppuvuodesta 2008 yhtye kiersi Australiassa sekä Euroopassa Slipknotin kanssa. Euroopan kiertueelle mukaan tuli Slipknotin lisäksi myös Children of Bodom. Machine Head esiintyi Helsingin jäähallissa marraskuun 7. päivä 2008 sekä Tampereen jäähallissa seuraavana päivänä. Yhtyettä pyydettiin mukaan Iron Maiden -tribuuttialbumille, jolle yhtye äänetti klassikkokappaleen Hallowed Be Thy Name. Muita albumilla esiintyviä yhtyeitä ovat mm. Metallica, Dream Theater sekä Avenged Sevenfold. vasen|pienoiskuva|Phil Demmel ja Robb Flynn vuonna 2012. Yhtye kiersi Metallican mukana Death Magnetic -albumin kiertueella lämmittelijänä vuonna 2008 sekä 2009. Tämän jälkeen yhtye kiersi vuoden 2009 kesäkuussa Kanadaa yhdessä Megadethin, Slayerin sekä Suicide Silencen kanssa. Yhtyeen piti alun perin soittaa Sonisphere -festivaaleilla Isossa-Britanniassa, mutta erimielisyyksien takia yhtye ennätti perua esiintymisensä. Yhtye perui Sonisphere -esiintymisensä, koska rap-metal -yhtye Limb Bizkit oli laitettu soittamaan Machine Headin jälkeen, vaikka Machine Headin mielestä heidän olisi kuulunut soittaa Limb Bizkitin jälkeen. Heinäkuun loppupuolella, noin viikko ennen Sonispheren alkua, yhtye suostui kuitenkin soittamaan ennen Limb Bizkitia ja näin ollen esiintyi festivaaleilla. Yhtyeen paluu festivaalin kokoonpanoon pidettiin salassa esiintymispäivään asti. Yhtye kiersi vielä Euroopassa loppuvuodesta 2010 Hatebreedin, Bleedin Throughin sekä All Shall Perishin kanssa ja vuoden 2011 alkupuolella Australiassa.
Unto the Locust (2010-2012)