Suomen kommunistinen nuorisoliitto (SKNL) oli vuosina 1925–1936 toiminut Suomen kommunistisen puolueen (SKP) nuorisojärjestö. SKNL oli perustamisestaan lähtien kielletty Suomessa ja se toimi "maan alla", mutta järjestöllä oli koko sen olemassaolon ajan vaikutusta myös julkisiin toimintamuotoihin. SKNL oli Kommunistisen nuorisointernationaalin (KNI) jäsenjärjestö.
Historia Perustaminen Suomalaiset kommunistinuoret toimivat 1920-luvun alussa (SKP:n lisäksi) pääosin julkisissa järjestöissä. Keskitettyä nuorison maanalaista verkostoa ei muodostettu.Ilkka Hakalehto: SKP ja sen vaikutus poliittiseen ja ammatilliseen työväenliikkeeseen 1918–1928 (WSOY 1966), s. 131–132. Aluksi toiminta järjestyi Suomen sosialidemokraattisessa nuorisoliitossa (SSN) ja sen tultua lakkautetuksi 1923 Sosialistisessa nuorisoliitossa (SNL). Samanaikaisesti tapahtui myös järjestäytymistä salaisiin soluihin puolueen nuorisojaostojen kautta.Parkkari 1970, s. 138. Jaostoissa käsiteltiin varsinkin toimintaa julkisissa järjestöissä.Tuija Vanamo & Jouko Grönholm: Punaiset liput. SKP:n Turun piirijärjestön historiaa (SKP:n Turun piirijärjestö 1977), s. 39. Ajatus salaisesta nuorisojärjestöstä nousi esiin vähitellen, kun julkinen toiminta vaikeutui. KNI:n toimeenpaneva komitea ehdotti sitä suomalaisille keväällä 1923. SNL:n johto epäili aluksi organisaation tarpeellisuutta, mutta toiminta laajeni elokuussa 1924, kun SKP:n nuorisojaoston äänenkannattaja Nuori Kommunisti alkoi ilmestyä Toivo Karvosen johdolla. Varsinaista organisaatiota alettiin luoda alkuvuodesta 1925, kun KNI palkkasi hankkeelle vetäjän. SNL:n kommunistinuorten soluja perustettiin julkisiin järjestöihin ja työpaikoille. Toukokuussa SKNL:ään kuului 250 jäsentä.Saarela 2008, s. 105–106.Parkkari 1970, s. 138–142.
1926–1929 Oikeudenkäynnit ja vankeustuomiot hankaloittivat SKNL:n toiminnan aloittamista. SKNL:n piirikomiteat perustettiin kuitenkin ympäri maata vuosien 1925 ja 1926 aikana. Syyskuussa 1925 toimintaa oli Helsingin, Tampereen, Porin, Vaasan, Lappeenrannan, Viipurin ja Kuopion seuduilla. Soluja oli tuolloin 40 ja jäseniä 149. Painopiste oli aluksi julkisen työn ohjauksessa.Parkkari 1970, s. 149–150.
Nuoret osallistuivat aktiivisesti Sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden vaaliliiton kampanjaan eduskuntavaaleissa 1927. Ympäri maata muodostettiin nuorison vaalikomiteoita. Eduskuntaan nousi nuorisoliiton aktiivi Toivo Latva.Parkkari 1970, s. 163.
SKNL:n ensimmäinen konferenssi pidettiin elokuussa 1927 Moskovassa. Tuolloin järjestöllä oli 94 solua ja 358 jäsentä.Parkkari 1970, s. 161. Toinen konferenssi, johon osallistui kahdeksan henkilöä, järjestettiin KNI:n kansainvälisen konferenssin jälkeen elokuussa 1928. Jäsenten määrä oli tuolloin noin 600, joista oli naisia noin viidennes.Parkkari 1970, s. 169–170.
Alkuvuodesta 1928 poliisi pidätti kymmeniä kommunisteja SKP:n yleisorganisaattori Jalmari Rasin antamien tietojen perusteella. SKNL:n aktiiveista kiinni jäivät muun muassa Jaakko Kivi, Väinö Vuorio ja Emil Paananen. Eino Lehto ja Nestori Parkkari toimivat hetken maan alla, kunnes siirtyivät Neuvostoliittoon pidätyksiltä välttyäkseen.Parkkari 1970, s. 166. Toukokuussa 1929 pidätettiin SKNL:n organisaattori Matti Dahl, jolta takavarikoitujen asiakirjojen johdosta jäivät myöhemmin kiinni piirisihteerit Eino Hellfors, Jussi Siltanen, Aino Kallio ja Toivo Lång sekä joukko muita nuorisoliittolaisia.Parkkari 1970, s. 180–181.
SKNL:n ensimmäinen edustajakokous pidettiin Tukholmassa 10.–15. elokuuta 1929. Edustajat Suomesta saapuivat paikalle julkisesti laivalla Helsingistä tai salaa moottoriveneellä Pietarsaaren kautta. Neuvostoliitosta saavuttiin Saksan kautta. Yhteensä paikalle pääsi 22 henkilöä. Kokous oli tarkoitus pitää Tukholman kaupunginkirjastossa, mutta se siirrettiin yksityisasuntoon poliisitarkkailun välttämiseksi. Edustajakokous vahvisti tukensa KNI:n linjauksille ja Kominternin niin sanotulle kolmannen kauden politiikalle. Nuorisointernationaalia kritisoitiin kuitenkin siitä, ettei illegaalisten jäsenjärjestöjen, kuten SKNL:N, erityisolosuhteisiin ollut kiinnitetty tarpeeksi huomiota.Parkkari 1970, s. 185–193.
Edustajakokous valitsi SKNL:lle uuden viisihenkisen keskuskomitean, joka sai valtuudet täydentää itseään jatkossa. Komitea koki menetyksiä heti Suomeen palattuaan, kun poliisi pääsi selville osasta Tukholmassa olleiden henkilöllisyyksiä – syy paljastumiseen oli Kullervo Mannerin laukku, joka joutui vääriin käsiin. Vuoden 1929 loppupuolella SKNL:n johtoon kuuluivat Heikki Ilvesviita, Toivo Karvonen, Tatu Väätäinen, Paavo Kivikoski, Aatto Sallinen, Aili Mäkinen, Airi Virtanen ja Reino Tynkkynen.Parkkari 1970, s. 193–194.
Julkisen nuorisoliikkeen ja viranomaisten väliset yhteenotot lisääntyivät vuoden 1929 aikana. Poliisin hajotettua useita mielenosoituksia SKP ja SKNL järjestivät tapahtumiin syksyllä erityisiä puolustusryhmiä, joiden tehtävänä oli vastarinnan organisointi. Tämän seurauksena syntyi rajumpia käsirysyjä poliisien kanssa. Marraskuussa 1929 poliisi teki takavarikon Helsingin työväentalon huoneeseen, jossa sijaitsivat Opintotyön Neuvontayhdistyksen, Valtiollisten vankien huoltoyhdistyksen, Helsingin Nuorten Työläisten Opintoyhdistyksen ja Helsingin propagandakeskuksen toimistot. Monet aktivistit joutuivat kuulusteluihin. Osan SKNL:n loppuvuoden 1929 kampanjoinnista muodosti myös taistelu työväenliikkeen niin sanottuja hoipertelijoita eli Suomen työväen vasemmistoryhmää vastaan. Nuorisoliike syytti itsenäisyyttä SKP:n ja Moskovan ohjauksesta vaatineita opportunisteiksi, jotka antautumisesta porvariston edessä.Parkkari 1970, s. 195–198.
Välikohtaus Lapualla 24.–25. marraskuussa 1929 Vaasan ja Lapuan Nuorten Työläisten Opintoyhdistykset järjestivät Lapuan työväentalolla kokoontumisen, joka tuli saamaan runsaasti julkisuutta. Paikallisessa lehdistössä juhlista oli kirjoiteltu viikkoja ennen niiden alkamista ja kahnaukset alkoivat heti ulkopaikkakuntalaisten saavuttua paikalle. Nuorisoa yritettiin käännyttää Lapuan asemalta ja poliisi kuulusteli juhlijoita. Työläis- ja maalaisnuorison "haastejuhlat" loppuivat lopulta väkivaltaisesti lauantai-iltana, kun satoja tapahtumasta provosoituneita oikeistolaisia hyökkäsi työväentalolle pääjuhlan aikana hajottaen tapahtuman paikallisen poliisin avustamana. Muun nujakoinnin lisäksi hyökkääjät, joukossaan mm. Vihtori Kosola, yrittivät riisua vasemmistonuorilta punaisia esiintymispuseroita. Puhujana ollutta kansanedustaja Emil Tabellia pahoinpideltiin.Parkkari 1970, s. 205–206. Välikohtauksella oli historiansa paikkakunnalla, sillä suojeluskunta-aktiivit olivat toteuttaneet vastaavan provokaation jo vuotta aiemmin.
Lapuan liikkeestä väitelleen Tapio Huttulan mukaan marraskuun tapahtumat olivat alkusysäys koko kyseiselle liikkeelle. Joulukuun ensimmäisenä päivänä Lapualla kokoontui kansalaiskokous, joka vaati loppua kommunistien julkisille esiintymisille, ja Lapuan esimerkkiä – "nauloilla laadittu laki" – seurattiin pian ympäri maata. Myös virkavalta tehosti toimiaan kommunisteiksi epäiltyjä vastaan.Väitös: Lapuan liike kosketti liki 400 työväentaloa (Huttula) (Jyväskylän yliopiston tiedote) Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmä teki joulukuun alussa Lapuan tapahtumista eduskuntakyselyn, johon hallitus vastasi ilmoittamalla suhtautuvansa myönteisesti juhlien hajottajiin. Oikeustoimet hallitus tahtoi kohdistaa opintoyhdistykseen. Yhdistyslakia muutettiin jo joulukuussa siten, että järjestöjen lakkauttaminen tuli helpommaksi. Lakimuutoksen ratkaisevassa käsittelyssä eduskunnan lehtereiltä heitettiin saliin SKP:n ja SKNL:n lentolehtisiä, joissa toimenpiteet ja niiden tukijat tuomittiin kovin sanoin. Tapauksesta tuomittiin SKNL:n aktiivit Uuno Miettinen ja Leo Salminen.Parkkari 1970, s. 206–208.
Nuorisoliittolaiset olivat eturintamassa ottamassa vastaan Lapuan liikkeen esittämää haastetta, ja monet joutuivat sekä poliisin että epävirallisten tahojen väkivaltaisuuksien kohteiksi. Julkinen nuorisoliike, kuten kaikki muukin vasemmistolainen toiminta, estettiin keväästä 1930 lähtien. Opintotyön neuvontayhdistys lakkautettiin huhtikuussa ja Helsingin nuorisoseura viimeisenä lokakuussa.Parkkari 1970, s. 211–213. Vappuna 1930 kommunistinuoret ottivat monilla paikkakunnilla yhteen poliisien kanssa, kun mielenosoitukset oli kielletty. Esimerkiksi Pietarsaaressa pidätettiin 20 nuorisoliittolaista.Parkkari 1970, s. 220–221.
Täysin maan alla Vuosina 1931–1934 kommunistinuoret toimivat pelkästään maan alla, kun julkiset toimintamuodot estettiin. Toimintaan tuli mukaan monia uusia ihmisiä julkisista järjestöistä, mutta jäsenmäärä väheni tilapäisesti. Elokuussa 1931 enemmistö liiton 672 jäsenestä oli liittynyt järjestöön Lapuan liikkeen synnyn jälkeen. SKNL:n salaiset solut keskittyivät muun muassa marxismin opiskeluun sekä lentolehtisten ja julistusten levittämiseen. Iskulauseita maalattiin soveltuviin paikkoihin. Kokoukset pidettiin yksityisasunnoissa. Ajoittain järjestettiin mielenosoituksia, jotka usein laajenivat mellakoiksi poliisin puututtua menoon.Parkkari 1970, s. 231–234,239.
SKNL:n jäsenmäärä nousi vuonna 1932 yli tuhanteen.Parkkari 1970, s. 238. SKNL:n jäseniä pidätettiin usein. Esimerkiksi Turussa oli 12. tammikuuta 1933 syytettynä 78 nuorta valtiopetoksen valmistelusta. SKNL:n jäsenmäärä putosi toukokuussa 1933 kuuteen sataan ja tammikuussa 1934 kolmeen sataan.Parkkari 1970, s. 242–243. SKNL:n konferenssi pidettiin Helsingissä Aleksis Kivenkadulla pääsiäisenä 1934.Parkkari 1970, s. 245.
Lakkauttaminen Kominternin ja KNI:n vaihdettua politiikkaansa kansanrintama-taktiikkaan 1930-luvun puolivälissä alettiin SKNL:n jäseniä ohjata liittymään Sosialidemokraattiseen työläisnuorisoliittoon. Aluksi kommunistit perustivat ryhmittymiä STL:n sisälle ja alkuvuodesta 1935 lähtien kannattajia pyrittiin saamaan jäseniksi laajemminkin. Salaisten solujen toiminta oli tarkoitus siirtää ryhmiksi STL:n sisälle. Tätä ennen SKNL oli suhtautunut STL:ään jyrkän kielteisesti ja järjestöä oli pyritty lähinnä hajottamaan. STL:n johto vastusti kommunistien solutuspuuhia ja osastoja kehotettiin valppauteen jäsenhankinnassa. Toisaalta kommunistit vaikuttivat kokonaan uusien osastojen perustamiseen. STL:n edustajakokouksessa toukokuussa 1937 esiintyi noin 20–30 edustajan vasemmistolainen oppositio, johon SKNL:llä oli välillistä vaikutusta. SKNL:n toiminta lakkasi vähitellen, kun siirtyminen STL:ään toteutui, ja SKP:n nuorisotoimintaa alkoi ohjata nuorisojaosto.Parkkari 1970, s. 249–268.
Organisaatio SKNL:n jäsenet toimivat piirijärjestöjen ohjaamissa pienissä paikallisissa soluissa. Liitolla oli myös työpaikkasoluja. Konspiratiivisuudesta johtuen jäsenmäärä jäi pieneksi. Eri arvioiden mukaan jäsenmäärä oli suurimmillaan koko maassa noin 2 000Tuija Vanamo & Jouko Grönholm: Punaiset liput. SKP:n Turun piirijärjestön historiaa (SKP:n Turun piirijärjestö 1977), s. 40–41; Anthony F. Upton: Kommunismi Suomessa (Kirjayhtymä 1970), s. 77; Karvonen 1947, s. 109. SKNL:n omissa ja usein puutteellisissa tilastoissa jäseniä oli parhaimmillaan hieman yli 1 000.Parkkari 1970, s. 288. Useimmat järjestäytyneet työläiset vain tiesivät salaisen nuorisoliiton olemassaolosta, eivät sitä, miten se toimi, tai kuka siihen kuului.Karvonen 1947, s. 100.