Kalkkiliina (lat. velum) on ehtoollisen vietossa käytetty liina ehtoollismaljan (kalkin) ja pateenin peittämistä varten silloin kun ne messussa eivät ole katettu alttaripöydälle.
Kalkkiliina on neliskulmainen liina, jonka sivu on n. 60-80 cm. Kalkkiliinan käytössä seurataan liturgisia värejä, joten niitä on yleensä kirkossa neljä; valkoinen, vihreä, violetti ja punainen. Kalkkiliina voi olla rikkaasti kuvioitu ja se voi olla kuvioinniltaan samantapainen kuin kirkon alttarin antependium ja kyseisen värinen messukasukka.
Kun ehtoollisvälineet valmistellaan sakaristossa messua varten, ehtoolliskalkin päälle asetetaan puhdistusliina, sen päälle pateeni (ehtoollisleipälautanen) ja palla. Ne peitetään kalkkiliinalla, ja sen päälle voidaan asettaa bursa . Sen jälkeen ne ovat valmiina messua varten.
Kalkkiliina on tullut käyttöön läntisissä kirkoissa 1500-luvulla, aluksi Roomassa. Kalkkiliina ja puhdistusliina (purificatorium), jolla ehtoolliskalkin reunaa puhdistetaan ehtoollisen jaon aikana ovat säilyneet käytössä Suomen ja Ruotsin kirkoissa myös reformaation jälkeen. pienoiskuva|Kalkki ja sitä peittävä kalkkiliina sekä bursa valmiina sakariston alttarilla. Useat nimekkäät suomalaiset tekstiilitaiteilijat ovat suunnitelleet ja valmistaneet kalkkiliinoja kirkkoihin.
Ortodoksisissa kirkoissa kalkkiliinaa vastaavat ehtoollispeitteet.
Lähteet Luokka:Liturgiset tekstiilit
Luokka:Messu