CCoV-rokotteella tarkoitetaan koiran koronavirus- eli CCoV-tartunnalta suojaavia rokotteita. CCoV-tartunnat aiheuttavat koirille lähinnä lievää ripulia. Tartunnan voivat aiheuttaa kaksi pääasiallista genotyyppiä: CCoV1 ja CCoV2. Näistä genotyypeistä on useita alatyyppejä. CCoV-rokotteet eivät suojaa CRCoV:ltä, joka aiheuttaa muun muassa kennelyskää. Vaikka CRCoV on koronavirus, se on rakenteellisesti hyvin erilainen kuin CCoV-virukset.
Toisin kuin muun muassa koirien vesikauhurokotteet, CCoV-rokotteiden antaminen koirille ei ole lain puolesta pakollista Suomessa.
Rokotteet ja niiden teho CCoV-rokotteita on saatavilla muun muassa kauppanimillä Nobivac ja Duramune. Ne ovat injektiona annettavia yksittäisrokotteita, jotka suojaavat vain CCoV-tartunnalta, tai yhdistelmärokotteita, jotka suojaavat CCoV:n lisäksi muiltakin taudinaiheuttajilta, kuten (valmisteesta riippuen) koiran adenoviruksilta ja parvoviruksilta. CCoV-tartuntaa voidaan ennaltaehkäistä rokottamalla, mutta viruslääkkeitä jo saadun tartunnan hoitoon ei ole. Nykyiset rokotteet eivät kuitenkaan luo täyttä suojaa CCoV:tä vastaan, mutta vähentävät viruksen monistumista koiran suolistossa. Koska rokotteiden tarjoama suoja ei ole täydellinen, CCoV-rokotteiden käytännön hyöty on kiistanalainen. Kiistanalaisuutta lisää myös se, että CCoV-tartunta oireilee usein lievästi ja virus tartuttaa koiria usein jo alle 6 viikon vanhoina pentuina. Nykyisiä rokotteita taas ei yleensä suositella annettavan kuin yli 6-viikkoisille koirille.
Historia CCoV eristettiin 1971. Ensimmäiset kaupalliset CCoV-rokotteet kehitettiin 1980-luvun puolivälissä. Nykyiset rokotteet ovat turvallisia, mutta varhaiset 1980-luvulla käytetyt heikennettyyn CCoV-virukseen perustuvat rokotteet aiheuttivat koirilla hermostollisia ongelmia ja kuolintapauksia.
Lähteet
Luokka:Rokotteet