Luettelo nälkään kuolleiden muistomerkeistä käsittää Suomessa suurten nälkävuosien 1866–1868 uhrien muistoksi pystytetyt muistomerkit. Katovuosina kuoli nälkään ja tauteihin noin kymmenesosa Suomen silloisesta väestöstä, 200 000 ihmistä. Nälkään kuolleiden muistoksi on pystytetty muistomerkkejä. Irlantilainen historioitsija Andrew G. Newby jäljitti Suomen muistomerkkejä ja löysi niitä vuonna 2017 julkaistun tutkimuksensa mukaan 79 kappaletta.Newby, 2017, s. 179
Alueellinen esiintyminen Toisin kuin esimerkiksi Irlannissa ja Ukrainassa, Suomessa ei ole kansallista nälkään kuolleiden muistomerkkiä pääkaupungissa tai muussa symbolisesti tärkeässä paikassa. Lahti on suurin kaupunki, jossa on tällainen muistomerkki.
Muistomerkit sijaitsevat kolmessa päätihentymässä. Ne ovat Riihimäki–Pietari-rataan liittyviä paikkakuntia, Pohjanmaan läntisiä alueita ja Vaara-Suomen itäisiä alueita.
Pohjoisin muistomerkki on Pudasjärvellä ja eteläisin Mäntsälässä. Tämä kuvastaa sitä, että nälänhätää oli melko vähän maan pohjoisosissa. Läntisin paikkakunta on Vaasa ja itäisin Ilomantsi. Newby, s. 178–280
Kronologinen esiintyminen Varhaisimmat muistomerkit on pystytetty nälkävuosien aikana. Ne ovat tavallisesti kiviä, joissa on yksinkertainen kirjoitus, ja ne viittavat aikaisempaan merkittävien tapahtumien merkitsemisen perinteeseen. Poikkeuksena tästä on Oitin alue, jossa on hautakiveä muistuttava muistomerkki, Radanrakentajien muistokivi (1867).
Melkein kuusikymmentä vuotta nälkävuosien jälkeen syntyi uusi muistomerkkien sukupolvi, joita suunnittelivat muistomerkkitoimikunnat. Varhaisimmat näistä olivat Varkaudessa (Taipaleen kanavan avustustyöjoukon läheisyydessä) ja Sotkamossa.
Ensimmäinen sotienjälkeinen muistomerkki pystytettiin Piippolaan (1946). 1950-luvulla muistokiviä perustettiin Alajärvelle (1951), Lahteen (1953), Varpaisjärvelle (1950), Veteliin (1954), Kiuruvedelle (1955) ja Hämeenlinnan vanhalle hautausmaalle (1958), johon haudattiin neljäsataa nälkään kuollutta uhria. Kasvavaa tietoisuutta nälänhädästä osoittavat erityisesti siitä pahiten kärsineiden paikkakuntien muistomerkit, kuten Lehtimäki (1962), Karttula, Kitee (1963); Lohtaja (1964); Nurmes (1965); Soini, Sievi (1966), Eno, Evijärvi ja Väinöntalo, Heinävesi, Lavia, Paltaniemi (1967); Leppävirta, Lieksa, Nilsiä, Ristiina (1968). Kärkölässä ja Kuusankoskella vihittiin käyttöön kohteita rautatien satavuotisjuhlan yhteydessä. Uusi muistomerkki pystytettiin myös Tokerotien nälkätietä varten Kauhajoen Aronkylässä.
Muistomerkkien lukumäärä on kasvanut tasaisesti 1900-luvun viiden viimeisen vuosikymmenen aikana, ja niissä on käytetty monenlaisempia taiteellisia muotoja. Uusia lisäyksiä ovat olleet Vaasa (2008), Nivala (2009) ja Kärsämäki (2014). Newby, s. 180, 181
Muistomerkkien kertomukset Newbyn mukaan nälkään kuolleiden muistomerkkejä voidaan käyttää sekä hegemonisten, että vastahegemonisten kertomusten luomisessa.
Hegemonisia kertomuksia ovat useiden muistomerkkien sijainti valtionkirkon valvomilla hautausmailla, kuten myös raamatulliset lainaukset, joissa korostetaan kärsivällisyyttä ja stoalaisuutta.
Hegemonisuutta on myös usein sankarihautausmaiden läheisyys. Vuosina 1918 ja 1939–1944 taistelussa kaatuneiden paikallisten hautojen, sekä vuoden 1918 sisällissodan valkoisten sankarihautojen on osoitettu noudattavan tiettyä kertomusta vastoinkäymisistä. Näiden muistomerkkien avajaisseremoniat noudattavat usein vakiintunutta muotoa, jossa nälkävuodet tulkitaan pakkasesta aiheutuneeksi luonnonkatastrofiksi, tai nälkävuosia käytetään kansallisen itsetunnon ”rakennuskivenä” myöhempien traumojen rinnalle.
Vastahegemonisia kertomuksia ovat alueellisten jännitteiden ja eripuraisuuden korostaminen laajan kansallisen nälänhädän yhteydessä etenkin alueilla, joissa kuolleisuus oli keskimääräistä suurempi. Muistomerkeissä on hyvin erilaisia päivämääriä. Se osoittaa sitä, että Suomen eri alueet kärsivät vakavista taloudellisista vaikeuksista jo paljon ennen syyskuun 1867 pakkasten alkua. Newby, s. 178
Muistomerkit Muistomerkit ovat sijaintikunnan mukaisessa järjestyksessä. Luettelossa on 94 muistomerkkiä (3.12.2025). Luetteloon sisältyy myös Hämeenlinnan Vanajan hautausmaalla oleva suurten kuolonvuosien muistomerkki, joka on omistettu 1697 nälkään kuolleiden muistoksi.