Fanny Lewald, alkuaan Markus, naim. Stahr (24. maaliskuuta 1811 Königsberg, Preussin kuningaskunta – 5. elokuuta 1889 Dresden, Saksan keisarikunta) oli saksalainen kirjailija, esseisti ja feministi.

Hän oli suosittu kirjailija, joka kirjoitti pääasiassa perheestä, avioliitosta ja sosiaalisista ongelmista.

Suku ja koulutus Fanny syntyi porvarilliseen juutalaisperheeseen. Hänen vanhempansa olivat viinikauppias, Königsbergin raatimies David Markus (1787–1846) ja Ziporan Assur (1790–1841), joiden yhdeksästä lapsesta hän oli vanhin. Hänen enonsa David Assur oli hampurilainen lääkäri ja näytelmäkirjailija. Hänen sukunimensä oli Markus vuoteen 1831 asti, jolloin hänen isänsä nimesi koko perheen uudelleen Lewaldiksi. Toisen tiedon mukaan tämä tapahtui jo vuonna 1812. Hän oli jo antanut kahden poikansa ja vuonna 1829 tyttärensä kääntyä protestanttiseen uskoon auttaakseen lapsia voittamaan sosiaalisen syrjäytymisen, antaakseen pojilleen vapaan ammatinvalinnan ja antaakseen Fannyn mennä naimisiin kristityn miehen kanssa.

Hänen isänsä, huolimatta varauksistaan ​​niin kutsuttuja oppineita naisia ​​kohtaan, antoi erittäin lahjakkaan vanhimman tyttärensä tyydyttää koulutuksenjanoaan yksityiskoulussa. Yliopisto-opinnot, joihin hänen veljillään oli luonnollisesti oikeus, eivät tulleet kysymykseenkään – kuten oli yleistä naisille 1800-luvulla. Fanny otettiin pois koulusta 13-vuotiaana, jotta hän oppisi kotitaloustaitoja, joita hän tarvitsisi vaimona. Hänelle uskottiin yhteiskuntaluokkansa koulutetulle naiselle sopivia toimia: ompelua ja kevyitä kotitöitä sekä pianonsoittoa ja jonkin verran lukemista. Äitinsä vakavan sairauden aikana hän hoiti jonkin aikaa perheen suurta taloutta.

Fannyn oli tarkoitus mennä naimisiin nuoren teologian opiskelija Leopold Bockin kanssa 17-vuotiaana, ja hän kääntyi isänsä luvalla vuonna 1829 kristinuskoon avioliittoa varten. Hänen kihlattunsa kuitenkin kuoli ennen häitä.

Vuosina 1832–1833 hän seurasi isäänsä tämän työmatkoille Reinin ja Neckarin jokilaaksojen viinitiloille. Hän vietti jonkin aikaa Breslaussa, jossa hän asui setänsä Friedrich Lewaldin ja tämän vaimon Henriette o.s. Schlesingerin luona, joka piti kirjallisuussalonkia. Hänen isänsä vei Fannyn Breslauhun, jotta tämä löytäisi soveliaan puolison.

Setänsä Friedrich Jakob Lewaldin vapaamielisessä taloudessa Fanny kuuli ensimmäistä kertaa elämässään avoimia keskusteluja politiikasta, kirjallisuudesta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä sekä tutustui Nuori Saksa -liikkeen kirjoituksiin, erityisesti Heinrich Heinen, Ludwig Börnen ja Karl Gutzkowin kirjoituksiin, joita hän arvosti. Hän rakastui nokkelaan ja poliittisesti aktiiviseen serkkuunsa Heinrich Simoniin (1805–1860), jolla oli kuitenkin vain ystävällisiä tunteita serkkuaan kohtaan. Tämä kohtaaminen oli ratkaiseva hänen myöhemmälle elämälleen, sillä se rohkaisi Lewaldia luopumaan tavanomaisista sovinnaisuussäännöistä. Vuonna 1837 hän vastusti kulissiavioliittoa, jonka hänen vanhempansa halusivat järjestää hänelle 27-vuotiaana.Tämän seurauksena hänen oli 32-vuotiaaksi asti elettävä täysin riippuvaisena perheestään ja veljiensä lähtiessä akateemiselle uralle Fanny käytti viisi tuntia päivässä ompelutöiden parissa.

Kirjallisen uran alku ja elämä Fanny Lewald aloitti kirjoittamisen 30-vuotiaana setänsä, toimittaja ja kirjailija August Lewaldin kannustamana. Lewald sai ensimmäistä kertaa huomiota kirjoituksellaan julkaistuaan kirjeen, jonka hän kirjoitti oikeudenkäynnistä, jossa hän oli ollut läsnä. August Lewald julkaisi kirjeen toimittamassaan stuttgartilaisessa Europa-lehdessä. August pyysi Fannya kirjoittamaan lehteen kuvauksen kuningas Fredrik Vilhelm IV:n kruunajaisista Königsbergissä vuonna 1840. Vuonna 1841 hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa August Lewaldin lehdessä nimellä Der Stellvertreter.

Sen jälkeen kun useita hänen artikkeleitaan oli jo julkaistu setä August Lewaldin toimittamassa Europa-lehdessä, hän julkaisi kaksi romaaniaan, Clementinen ja Jennyn vuonna 1843, aluksi nimettömänä kunnioituksesta perhettään kohtaan. Kaikesta sisäisestä ja ulkoisesta vastustuksesta huolimatta hän pyrki ansaitsemaan elantonsa kirjoittamalla, lähti Königsbergistä ja muutti Berliiniin. pienoiskuva|Fanny Lewald 1848Hänen isänsä ei enää voinut kieltää häneltä lupaa ansaita elantonsa kirjoittamalla. Fanny Lewald muutti Berliiniin, jossa hän julkaisi pian romaanin Clementine (1842) ja saavutti kirjallisen läpimurron romaanilla Jenny (1843). Yhdessä kilpailijoittensa kreivitär Ida von Hahn-Hahnin ja Luise Mühlbachin kanssa Lewald oli yksi ensimmäisistä naiskirjailijoista, jotka jatkoivat työtään ammattimaisesti ja ansaitsivat sillä hyvän elannon. Hänen romaaniensa levikki oli 4 000 kappaletta, mikä oli ajalleen hämmästyttävää, ja niistä maksettiin 10 preussilaista Friedrichsdoria (kultapitoisuus n. 6 g) eli kultarahaa arkilta. Hänestä tuli nopeasti yksi suosituimmita kirjailijoista. Hän tutustui läheisesti Theodor Mundtiin, Luise Mühlbachiin, Franz Dingelstedtiin ja Karl Gutzkowiin. Ratkaisevan tärkeä hänelle oli hänen Italian-matkansa vuonna 1845, jonka aikana hän tapasi Bernhard von Lepelin, kirjailija Therese von Bacherachtin ja tulevan aviomiehensä. pienoiskuva|Fanny Lewaldin Italian-matkan 1845-1846 kohteet Vuosina 1845–1846 Lewald matkusti Italiaan. Kaksi ratkaisevaa kohtaamista tapahtui vuonna 1845. Lewald tapasi kirjailija Therese von Bacherachtin, jonka läheisenä ystävänä hän pysyi tämän kuolemaan asti vuonna 1852. Roomassa ollessaan vuosina 1845–1846 hän tapasi miehen, josta tuli hänen elämänsä suuri rakkaus, oldenburgilaisen lukion opettajan, kriitikon ja kirjailija, taide- ja kirjallisuushistorioitsija Adolf Stahrin. Aluksi Stahr ei halunnut jättää vaimoaan ja viittä lastaan, mutta ei myöskään halunnut luopua suhteestaan ​​Lewaldiin. Kolmen ihmisen välinen suhde oli kuitenkin Lewaldille erityisen sopimatonta. Vuonna 1845 hän asettui Berliiniin. Berliinissä hän piti kirjallisuussalonkia, johon osallistuivat Karl Gutzkow, Rahel Varnhagen von Ense, Henriette Herz, Berthold Auerbach ja nuori Fontane.pienoiskuva|Fanny Lewald, Lazarus Wihl n. 1851Seurasi vuosia, jolloin he näkivät toisiaan vain muutaman viikon kerrallaan, ennen kuin Stahr teki päätöksensä ja muutti Berliiniin Lewaldin kanssa syksyllä 1852. Kesti vielä kaksi ja puoli vuotta, ennen kuin Stahrin avioliitto purettiin ja he pystyivät menemään naimisiin. Hän meni naimisiin kulttuuri- ja taidehistorioitsija, kirjailija Adolf Stahrin (1805–1876) kanssa Berliinissä vuonna 1854. He tekivät yhdessä lukuisia matkoja Saksassa, Englantiin, Ranskaan, Italiaan ja Sveitsiin. Aviomiehensä kuoleman jälkeen vuonna 1876 hän muutti Dresdeniin, missä hän asui ja työskenteli kirjalijana loppuelämänsä. pienoiskuva|Fanny Lewald 1881

Kirjallinen ura Fanny Lewaldista tuli tuottelias kirjailija, ja hän julkaisi useita menestyneitä romaaneja. Hänen kirjoituksensa ammensivat usein kokemuksistaan ​​porvarillisessa perheessä kasvaneesta naisesta, puolustaen naisten parempaa koulutusta ja kritisoiden kulissiavioliittoja. Lewaldin romaaneille on ominaista tarkka havaintokyky, muodon plastillinen selkeys ja tyylin kirkkaus. Hänen maailmankatsomuksensa on ankaran realistinen ja usein kuivan rationaalinen, mikä vain harvoin antaa tilaa runollisille vaikutelmille.

Romaanit Klementine (1842) ja Jenny (1843) kuvaavat rajoittunutta elämää, joka rakentuu perhehyveiden ympärille. Die Familie Darner, 3 osaa (1888; ”Darnerin perhe”), ja Von Geschlecht zu Geschlecht, 8 osaa (1863–1865; ”Sukupolvesta sukupolveen”) ovat realistisia romaaneja perheenjäsenten elämästä useiden sukupolvien ajan.

Hänen teoksensa Diogena. Von gräfin Iduna von Hahn-Hahn (1847) on parodia Lewaldin kilpailijan, kreivitär Ida von Hahn-Hahnin sentimentaalisesta romaanista Gräfin Faustine. Historiallisessa romaanissa Prinz Louis Ferdinand, 3 osaa (1849) 1800-luvun alun berliiniläisen kirjallisuussalongin emäntä Rahel Varnhagen von Ense on keskeinen hahmo.

Hänen runsaslukuisista romaaneistaan merkittäviä ovat Klementine (1842), Prinz Louis-Ferdinand (1849), Die Reisegetahrten (1858), Villa Riunione (1868), Nella (1870), Helmar (1880), Stella (1884), Die Familie Darner (1887).Lewald, Fanny, Tietosanakirja osa 5, palsta 861, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913

Perintö pienoiskuva|Fanny Lewaldin hauta Alten Friedhofin hautausmaalla Wiesbadenissa Fanny Lewald Starh kuoli 78-vuotiaana elokuussa 1889 Dresdenissä, missä myös hänen sisarensa Minna Susanne Minden (1821–1891) asui, hänet haudattiin aviomiehensä viereen Wiesbadenin vanhalle hautausmaalle.

Fanny-Lewald-Straße Dresdenissä muistuttaa hänestä tänään. Myös Hamburg-Bergedorfin, Wolfsburgin ja Rheinen kadut on nimetty hänen mukaansa.

Hänen nuorempi veljensä Otto (1813–1874), jolle hän omisti teoksen "Wandlungen" (1853), oli aikansa tunnetuimpia poliittisia puolustusasianajajia ja oli näkyvästi esillä "Puolan oikeudenkäynnissä" (1847) ja Bettina von Arnimin puolustuksessa "rauhantuomarin oikeudenkäynnissä" (1847). Oton poika oli urheilujohtaja, poliitikko ja olympialiikkeen vaikuttaja Theodor Lewald.

Hänen nuorempi sisarensa Elisabeth (1823–1909) oli naimisissa taidemaalari Louis Gurlittin kanssa ja taidehistorioitsija Cornelius Gurlittin äiti. Hänen sisarensa Minna Susanne oli kustantaja Heinrich Mindenin äiti.

Teoksia

Romaaneja

Klementine (1842) Jenny (1843) Eine Lebensfrage (1845), 2 osaa Prinz Louis-Ferdinand (1849), 3 osaa Die Reisegetahrten (1858) Das Mädchen von Hela (1860) Von Geschlecht zu Geschlecht (1863–1865), 8 osaa Villa Riunione (1868) Nella (1870) Die Erlöserin (1873) Benvenuto (1875) Helmar (1880) Stella (1884) Die Familie Darner (1887–1888), 3 osaa

Omaelämäkerta

Meine Lebensgeschichte (6 nidettä, 1861–1862)

Esseitä

Einige Gedanken über Mädchenerziehung, 1843 (Archiv für vaterländische Interessen oder Preußische Provinzial-Blätter) Andeutungen über die Lage der weiblichen Dienstboten, 1843 (Archiv für vaterländische Interessen oder Preußische Provinzial-Blätter)

Osterbriefe für die Frauen (1863) Für und wider die Frauen (1870)

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Saksalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1811 syntyneet Luokka:Vuonna 1889 kuolleet Luokka:Feministinen kaunokirjallisuus Luokka:Saksalaiset feministit