Maaseututyöväen Liitto (vuoteen 1953 Suomen Maa- ja Sekatyöväen Liitto, MSL, epävirallisesti "maaliitto") oli vuosina 1945–1993 toiminut ammattiliitto. Liitto kuului Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliittoon 1945–1969 ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöön 1969–1993. Liitto julkaisi lehtiä Maaseudun Työ (1950–1953) ja Maaseututyöväen Viesti (1970–1993).

Historia 1940-luku Viranomaiset lakkauttivat Suomen Ammattijärjestöön kuuluneen Suomen Maa-, Metsä- ja Uittotyöväen Liiton vuonna 1930. SAK:ssa maatyöläiset kuuluivat Suomen Työläisliittoon ja metsä- sekä uittotyöläiset Suomen Puutyöväen Liittoon. Toukokuussa 1945 SAK teki periaatepäätöksen maatyöläisten itsenäisen ammattiliiton muodostamisesta ja Suomen Maa- ja Sekatyöväen Liitto perustettiin syyskuussa.Bergholm 2005, s. 71. Maatyöläisten järjestäytymisaste oli vuonna 1945 hyvin alhainen. Tähän vaikutti osaltaan alan työnantajien jyrkän kielteinen suhtautuminen ammatillista edunvalvontaa harjoittaneisiin.Bergholm 2005, s. 86.

Jatkosodan jälkeen maatyöläiset olivat usein tyytymättömiä palkkakehitykseensä. Syksyllä 1945 maatyöläiset ryhtyivät lakkoihin monilla paikkakunnilla sadonkorjuun aikana. Toukokuussa 1946 MSL aloitti maanlaajuisen lakon ollessaan tyytymätön hinta- ja palkkaneuvoston antamaan päätökseen maatyöläisten siirtämisestä yleisen palkkapäätöksen alaisuuteen. Sekä maaliittoa että SAK:ta johtivat sosialidemokraatit, mutta keskusliiton työvaliokunta ei antanut liitolle työtaistelulupaa. Elintarvikehuollon uhkaaminen ruokapulan vallitessa sai myös vasemmistojohtoisen hallituksen tuomion. Pääministeri Mauno Pekkala (kd.) ja hinta- ja palkkaministeri Erkki Härmä (sd.) kehottivat lakkolaisia palaamaan töihin liitosta piittaamatta. Lakko loppui työntekijöiden voittoon, kun niin sanotut "hyvän miehen lisät" muutettiin yleisiksi kertyneiden työvuosien perusteella maksetuiksi korotuksiksi. Ikälisäjärjestelmä muistutti valtion virkamiehillä käytössä ollutta mallia. MSL:n ja SAK:n välit viilenivät konfliktin seurauksena.

Maatalousalan yrittäjät eivät suostuneet maksamaan hallituksen säätämää tilapäistä lapsilisää työntekijöilleen, joten maaliitto kampanjoi aktiivisesti (heinäkuussa 1948 hyväksytyn) pysyvän lapsilisälain puolesta.Bergholm 2005, s. 180, 183. Vuosina 1946–1948 liittoon kuului noin 20 000 jäsentä.Bergholm 2005, s. 205. Vuonna 1949 MSL sai lakolla uhattuaan viiden prosentin palkankorotukset Fagerholmin hallituksen päätöksellä. Maataloustuottajat suostuivat ratkaisuun sen jälkeen, kun hallitus lupasi korottaa myös viljan hintaa.Bergholm 2005, s. 225–226.

SKP:n ja SKDL:n kannattajat saivat enemmistön MSL:n äänistä SAK:n vuoden 1947 edustajakokousvaaleissa. SDP sai kuitenkin enemmistön 6.–8. elokuuta 1949 pidettyyn liiton omaan edustajakokoukseen. Sosialidemokraatit perustivat vaalien alla lukuisia pieniä ammattiosastoja, jotka saivat jäsenmäärästään riippumatta kokoukseen yhden edustajan. "Paperiosastoja" vastustanut vasemmistoryhmä valitti asiasta SAK:lle, mutta keskusliiton työvaliokunta hyväksyi menettelyn sosialidemokraattien äänin.Bergholm 2005, s. 250

Suomen Puutyöväen Liittoon kuuluneet metsä- ja uittotyöläiset perustivat vuonna 1946 Suomen Metsä- ja Uittotyöväen Liiton. Syyskuussa 1949 SMUL erotettiin SAK:sta, ja joulukuussa SAK:n valtuusto päätti antaa SMUL:n alojen järjestämisvastuun MSL:lle. Maaliiton puheenjohtaja Antikainen kannatti SMUL:n erottamista SAK:n päätöstä pohjustaneessa komiteassa.Bergholm 2005, s. 245, 253–255 Tämän jälkeen liitto pyrki järjestämään kaikki maataloudessa ja sen sivuelinkeinoissa, puutarhatöissä sekä metsä- ja uittotöissä työskennelleet. Lisäksi liittoon kuuluivat muut maaseudun työntekijät, jotka eivät voineet järjestäytyä muihin SAK:n alaisiin liittoihin.

1950- ja 1960-luvut

1950-luvun alussa liittoon kuului noin 17 000 jäsentä. Liitolla oli työehtosopimukset maatalous-, puutarha-, metsä- ja uitto-, maanraivaus- ja parannus-, turveteollisuus- sekä sisävesien lastaus- ja purkaustöiden aloilla. Liitto oli Kansainvälisen rakennus- ja puutyöväen unionin, Maatyöväen skandinaavisen sihteeristön ja Skandinaavisen puutyöväen sihteeristön jäsen.

19. maaliskuuta 1956 maaliiton Emil Auer kannatti SAK:n työvaliokunnan sosialidemokraattisessa ryhmässä hallituksen sovitusesitystä yleislakon lopettamiseksi. Esitys hyväksyttiin äänin 8–6.Bergholm 2005, s. 489.

Syksyllä 1959 maaliitto ja SMUL pääsivät sopimukseen yhdistymisestä, jossa SMUL lakkautti toimintansa ja maaliittoon palkattiin kaksi liiton entistä toimitsijaa. Metsä- ja uittotyöväen eheytymistä edisti molempien liittojen kehno taloudellinen tilanne sekä asiaan myönteisesti suhtautuneen Niilo Hämäläisen tulo maaliiton puheenjohtajaksi.Bergholm 2007, s. 105. SAK:n sosialidemokraattien sisäisessä linjataistelussa maaliitto tuki rantaslaista linjaa.Bergholm 2007, s. 107. Ammatillisen liikkeen hajaannus ja uuden SAJ:n perustaminen eivät juurikaan vaikuttaneet maaliittoon. Liiton jäsenmäärä kasvoi 1960-luvulla alle kahdeksasta tuhannesta lähes kahteenkymmeneen tuhanteen.Bergholm 2007, s. 178. Vuonna 1962 liitto vastusti SKDL:n ja Maalaisliiton ajamaa metsätyöläisten minimipalkkalakia, jonka pelättiin vievän pohjan työehtosopimuksilta ja järjestäytymiseltä.Bergholm 2007, s. 194.

Maaliitto tuki ay-liikkeen eheytymistä puheenjohtaja Hämäläisen johdolla. SAK:n vuoden 1966 edustajakokouksessa Hämäläinen valittiin keskusliiton puheenjohtajaksi, kun Vihtori Rantanen syrjäytettiin SDP:n ja kansandemokraattien yhteisellä sopimuksella. Aiemmin vahvasti TPSL:n toiminnassa mukana ollut ja pientä liittoa johtanut Hämäläinen nousi yhtenäisyysehdokkaaksi vasta muiden kieltäydyttyä.Bergholm 2007, s. 307–311, 316–317.

1970- ja 1980-luvut Vuonna 1969 Maaseututyöväen Liitossa oli 20 249 jäsentä, joista naisia oli 1 179 eli vajaat kuusi prosenttia. Vuoden 1973 lopussa SML:n kokonaisjäsenmäärä oli noussut 25 913:een, josta 3 783 eli lähes 15 prosenttia oli naisia. Vuoden 1977 aikana naisten osuus nousi 17 prosentin tuntumaan ja pysyi siinä SML:n toiminnan loppuun saakka. Syynä naisten osuuden nousuun SML:n jäsenistössä oli puutarha-alan järjestäytymisen kasvu sekä ravi- ja ratsastusalan järjestäytyminen 1980-luvulla.Heinonen 2001, s. 199. Maaseututyöväen Liiton voimakkaan kasvun vuoksi metsäalan ja maatalouden työeläkekassojen yhdistetty tarkastus- ja asiamiestoiminta eriytettiin vuonna 1973.Heinonen 2001, s. 221.

Lakkauttaminen Puutyöväen Liiton eläkkeelle siirtymässä ollut puheenjohtaja Esko Suikkanen ehdotti vuonna 1985, että metsäalan ammattiliitot koottaisiin yhdeksi suurliitoksi. Ajatus ei sinänsä ollut uusi, sillä paperityöläiset olivat esittäneet sitä jo toisen maailmansodan aikana, ja uudelleen se oli noussut esille SAK:n hajottua vuonna 1960. Suikkanen perusteli esitystä sillä, että monissa yrityksissä puunjalostusalan työntekijät toimivat jopa saman aidan sisällä ja metsäalan kolmella työntekijäliitolla oli yhteinen vastapuoli, metsäteollisuus. Antero Mäen johtama Paperiliitto jättäytyi kuitenkin pois yhdistymisneuvotteluista.Heinonen 2001, s. 386–387.

Vuoden 1992 päättyessä liittoon kuului 19 312 jäsentä, joista 83 prosenttia oli miehiä. Jäsenmäärä oikeutti kolmeen paikkaan 125-henkisessä SAK:n valtuustossa. Vuonna 1993 liitto yhdistyi Puutyöväen liiton kanssa muodostaen Puu- ja erityisalojen liiton.Historia Teollisuusliitto 2020, luettu 20.6.2020

Puheenjohtajat Eero Antikainen 1945–1952Bergholm 2005, s. 155. Emil Auer 1952–1959 Niilo Hämäläinen 1959–1966 Pekka Virtanen 1966–1984 Esa Ihalainen 1984–1986 Matti Putkonen 1986–1990 Raimo Lindlöf 1990 Sakari Lepola 1990–1993Heinonen 2001, s. 401.

Lähteet

Viitteet

Luokka:SAK:n jäsenjärjestöt Luokka:Suomalaiset ammattiliitot Luokka:Suomen maatalouden historia Luokka:Lakkautetut suomalaiset ammattiliitot