Kahtalainen totuus () on keskiajalla syntynyt käsite. Muutamat oppineet esittivät väitteen, että se, mikä filosofisesti eli tieteellisesti on totta, saattaa olla uskonopillisesti väärin. He myönsivät eräiden tieteellisten oppiensa vievän johtopäätöksiin, jotka sotivat uskonoppia vastaan, mutta selittivät alistuvansa uskonnollisen ilmoituksen alle ja pitävänsä sen korkeimpana totuutena. Niin esimerkiksi mainitaan Juhana Brescialaisen 1247 selittäneen, kun hänen väitteitään moitittiin kerettiläisiksi, ja esittäneensä ne pätevinä vain filosofisessa, mutta ei uskonnollisessa merkityksessä. Paavi hylkäsi 1275 opin kahtalaisesta totuudesta. Siitä huolimatta monet tieteilijät turvautuivat siihen edelleen keskiajan loppupuolella ja renessanssin aikana. Sitä kannatti vielä Pierre Bayle (1647–1706Bayle, Pierre, Tietosanakirja osa 1, palsta 904, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911).Kahtalainen totuus, Tietosanakirja osa 3, palsta 1710, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911
Professori Arvi Grotenfelt kirjoittaa Tietosanakirjassa vuonna 1911:
Katso myös Averroismi Sigerus Brabantilainen Boethius Dacialainen
Lähteet
Luokka:Skolastiikka Luokka:Ontologia Luokka:Occamismi