Pál Gyulai (1826–1909) oli unkarilainen kirjallisuushistorioitsija, arvostelija ja kirjailija. Hän oli ensin lukion opettajana Kolozsvárissa ja sanomalehtimiehenä Budapestissä, ja sen jälkeen hänet nimitettiin 1876 unkarilaisen kirjallisuuden historian professoriksi Budapestin yliopistoon.Gyulai, Pál, Tietosanakirja osa 2, palsta 1681, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1910
Gyulain tärkeät kirjallisuushistorialliset pääteokset ovat Vörösmarty életraiza ('Vörösmartyn elämä', 1866) Emlékbeszédek ('Muistopuheita', 1879, muun muassa László Aranysta) ja Katona József és Bánk bánja ('Jószef Katona ja hänen murhenäytelmänsä Bánk baani', 1883). Gyulai oli myös syvätunteinen ja hienoaistinen runoilija (kokoelma Költemények 1870, 3., laajennettu p. 1894) ja novellisti (kokoelma Vázlatok és képek, 1867, sis. muun muassa "Vanha näyttelijä", "Vanhan aateliskartanon viimeinen isäntä", "Naiset kuvastimen edessä", ilmestyivät myös erikseen, ei suomennettu).
Gyulai, jota muuten pidetään aikansa parhaimpana unkarilaisen proosatyylin mestarina, vaikutti kritiikillään hyvin tuntuvasti unkarilaisen kirjallisuuden kehitykseen ja kirjallisen yleisön makuun, joskin tämä vaikutus sittemmin väheni, koska hänen edustamansa kirjallisen suunnan, Aranyn ja Sándor Petőfin kansallisen suunnan, jälkeen syntyneet uudemmat virtaukset jäivät hänelle vieraiksi. Gyulai toimitti vuodesta 1873 alkaen kuolemaansa asti Budapesti szemle -nimistä huomattavaa yhteiskunnallis-kirjallista aikakauskirjaa.
Suomennettu runo Herra luutnantti, suom. Julius Krohn. Unkarin albumi 1, s. 182. Weilin & Göös 1881 (Runon kirjoittajan nimi on teoksessa muodossa Paavo Gyulai.)
Lähteet
Aiheesta muualla
Pál Gyulain teoksia Internet Archivessa
Luokka:Unkarilaiset kirjailijat Luokka:Kriitikot Luokka:Kirjallisuudentutkijat Luokka:Vuonna 1826 syntyneet Luokka:Vuonna 1909 kuolleet