Standardi (normi) on jonkin organisaation esittämä määritelmä siitä, miten jokin asia tulisi tehdä. Merkittäviä ”virallisia” standardointijärjestöjä ovat kansainväliset ISO ja IEC, saksalainen DIN sekä eurooppalaiset CEN, Cenelec ja ETSI. ITU on tietoliikennehallintojen yhteinen standardointielin. Standardeja laativat myös ammatilliset organisaatiot kuten IEEE (Ethernet-lähiverkot ym.) ja vielä vähemmän organisoitunut IETF (Internet). ANSI on Yhdysvaltojen virallinen edustaja ISO:ssa ja IEC:ssä. NIST on Yhdysvaltojen kauppaministeriön alainen virasto joka kehittää muun muassa mittausstandardeja.
Standardeja on käytetty hyväksi jo Kheopsin pyramidissa 4 500 vuotta sitten. (Yrjölä 1990, 8). Sähköalalla ensimmäisenä standardina pidetään Morsen aakkosjärjestelmää vuodelta 1832. (Yrjölä 1990, 11). Ensimmäinen kansallinen standardointiorganisaatio oli Britanniassa 1901 perustettu BSI (British Standards Institution).
Standardien muotoja Viime aikoina standardoinnissa merkittävän roolin ovat ottaneet yritysten yhteiset melko epävirallisesti organisoidut konsortiot ja foorumit, esimerkiksi W3C (WWW-teknologiat) ja ATM Forum. Lisäksi on olemassa yritysten välisiä hyvin organisoituja standardointielimiä, esimerkiksi ETSI (GSM-verkot, GPRS, UMTS), ECMA ja autoalan SAE.
Standardien nimitykset vaihtelevat suuresti: standardi (ISO) normi (DIN) suositus (IEEE, ITU) kommenttipyyntö (IETF RFC).
De facto -standardit ovat laajalti käytettyjä määriteltyjä toteutustapoja, jotka ovat saavuttaneet standardinomaisen aseman ilman virallisen standardin statusta. Ratkaisut perustuvat ainoastaan menetelmän kehittäjän valintoihin, eivätkä laajaan eri tavoitteiden huomioimiseen kuten viralliset standardit yleensä. Tämän rinnalla ovat De jure -standardit.
Standardien merkityksestä Standardit mahdollistavat muun muassa: yhteistoiminnan; systeemit ja organisaatiot (tieto, prosessit, valmistus, tuotteet ym.) voidaan liittää toisiinsa. Tämä taas mahdollistaa muun muassa erikoistumisen. alihankinnat yhtenä yhteistoiminnan muotona; tuotteen osat voidaan valmistaa hajautetusti, kun kaikilla on sama yhdistävä standardi käytössä. useampaa kuin yhtä valmistajaa voidaan käyttää tuotteen osassa. yhteistyökumppaneiden arvioinnin; kun mahdollisella yhteistyökumppanilla on tietty standardi, esimerkiksi laadun osalta käytössä, yhteistyökumppania voidaan arvioida ja sen toimintaa, esimerkiksi laatua ennakoida standardi yhdistää joukkoa toimijoita suuremmaksi, voimakkaammaksi toimijaksi.
Näiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta standardoidun tuotteen tai muun vastaavan valmistamisen yksikkökustannukset voivat alentua ja se voi saada laajemman markkinaosuuden. Tuotteen käyttäjien kannalta standardit mahdollistavat kilpailuttamisen ja toimitusvarmuuteen pyrkimisen.
Standardien merkityksestä esimerkki on valtiollisella tasolla esimerkiksi DIN, Deutsche Industrie Normen. Se teki saksalaisista tuotteista yhteensopivia tietyllä tasolla. Globalisaation myötä maailmanlaajuisista standardeista tulee yhä tärkeämpiä.
Jos yritys on mukana uuden standardin luonnissa, se saa siitä kilpailuetua. Se voi vaikuttaa standardin lopulliseen sisältöön ja se ymmärtää standardia nopeammin ja syvällisemmin kuin sivusta mukaan tullut yritys.
Eri alojen standardeja ja standardointiorganisaatioita ISO ISO 3103 – vakioitu tapa valmistaa teejuoma aistinvaraisiin kokeisiin ISO 3591 – määrittelee sarjan laseja viinin maisteluun ISO 8601 – numeerinen ilmaisutapa ajalle ja päivämäärälle ISO 9000 – sarja laadunhallintaa käsitteleviä standardeja ja ohjeita ISO 14000 – sarja ympäristöasioiden hallintaa käsitteleviä standardeja ISO/IEC 27001 – tietoturvallisuuden hallintajärjestelmän vaatimukset ISO 22000 – elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmän standardi ISO 216 – paperikokojen kansainvälinen standardi (A4 ym.) ISO 3166 – maakoodien standardi (Suomi on FI, FIN, Ruotsi SE, SWE jne)
IETF RFC – kokoelma Internet-standardeja
IEEE IEEE 754, liukulukujen toteuttaminen tietokoneissa IEEE 802 -sarja, pakettipohjaisten lähiverkkojen standardit (muun muassa Ethernet (802.3), WLAN (802.11) ja Token Ring) IEEE 1003, POSIX eli Unix-tyyppisten käyttöjärjestelmien standardi IEEE 1076, VHDL IEEE 1394
ITU E.164 – puhelinnumero H.264 X.509 – varmenne
CEN
EN 1990…1999 - Eurokoodit
Muita standardeja CMMI – tietojärjestelmien kehittämisen standardikokoelma ITIL – tietojärjestelmäpalveluiden hallinnan parhaiden käytäntöjen kokoelma IFRS – kansainväliset tilinpäätösstandardit US GAAP – Yhdysvaltain tilinpäätösstadardit HACCP – elintarvikealan standardi turvalliseen elintarvikkeiden käsittelyyn OHSAS 18001 – työterveys- ja työturvallisusjohtamisjärjestelmien vaatimusten standardi SFS 2487 – asiakirjan tekstin asettelun suomalainen standardi MIL-STD ja MIL-SPEC – Yhdysvaltain puolustusministeriön standardeja ja määrittelyjä
Konsortioita Unicode – kaikki maailman kielet kattava merkistöstandardi JEDEC – muistiteknologian standardiorganisaatio
Katso myös Avoin standardi Whitworth-kierre
Lähteet Erkki Yrjölä, SESKO 25 vuotta, 1990,
Viitteet
Aiheesta muualla
Mikä on standardi? ISO IEC International Electrotechnical Commission IEEE:n kotisivu CEN European Committee for Standardization ASTM SFS Suomen Standardisoimisliitto SFS SESKO SFSedu SFSedu - oppilaitosportaalissa tietoa standardeista ja standardoinnista
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit