thumb|Elintarvikevärejä. Elintarvikeväri on elintarvikkeiden värin muuttamiseen tarkoitettu aine. Yleensä tavoitteena on parantaa ruoan ulkonäköä. Elintarvikevärin käytöllä voidaan pyrkiä alkuperäisen värin palauttamiseen elintarvikkeelle, jonka väri on muuttunut esimerkiksi jalostuksen tai varastoinnin aikana. Niillä voidaan myös pyrkiä houkuttelevampaan ulkonäköön tai värin antamiseen muutoin värittömälle elintarvikkeelle. Elintarvikevärien käytön edellytyksenä on, ettei niillä johdeta kuluttajaa harhaan. Niitä käyttämällä ei esimerkiksi saa antaa vaikutelmaa, että tuote sisältää sellaisia ainesosia, joita siihen ei tosiasiassa ole lisätty.

Värejä voidaan tehdä keinotekoisesti tai käyttää hyväksi luonnon omia väriaineita kasveista, esimerkiksi punajuuresta tai porkkanasta. Vihreistä lehdistä ja ruohoista voidaan uuttamalla valmistaa klorofylliä (E 140), ja keltaisen värin antavaa kurkumiinia (E 100) saadaan uuttamalla Curcuma longa -kasvin juuresta. Myös ainakin yhdestä hyönteislajista tehdään elintarvikeväriä: kokenillikilpikirva Dactylopius coccus on karmiinin, jonka E-koodi on E 120, raaka-aine.

Elintarvikkeisiin saa lisätä ainoastaan niitä elintarvikevärejä, jotka luetellaan EU:n lainsäädännössä, ja ainoastaan tietyin edellytyksin. Osalle elintarvikeväreistä on määritetty ADI-arvo, joka tarkoittaa päivittäistä hyväksyttävää enimmäissaantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa joka päivä koko elämänsä ajan ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. Suomessa lisäainevalvonnasta vastaa Ruokavirasto, jossa arvioidaan lisäaineiden saantia ja vastataan riskinarvioinneista. Lisäksi kunnille kuuluu paikallisella tasolla pakkausmerkintöjen ja lisäaineiden oikean käytön valvonta.

Luokitteluja Turvallisuus Euroopan unionissa elintarvikelisäaineilla on E-luokittelu. Elintarvikevärit kuuluvat elintarvikelisäaineisiin. Yhdysvalloissa FDA luokittelee värit F(ood)-, D(rugs)- ja C(osmetics)-luokkiin tarkoittaen elintarvikkeita, lääkkeitä ja kosmetiikkaa. Näitä yhdistelemällä saadaan yhdeksän luokitusta käyttötarkoitusten mukaan. Eri maiden tai alueiden käytännöt eivät ole yhteneväiset.

Väriaineen koostumus Väriaineita luokittelee niiden värilähteen perusteella Colour Index International.

Keltaisia ja oransseja värejä kurkumiini, E 100 riboflaviini (B2-vitamiini), E 101

Keltaisia värejä tartratsiini, E 102 resorsiinikeltainen (krysoiini S), eristetään alkannasta, E 103 kinoliinikeltainen, E 104 keltainen 7G

Oransseja värejä paraoranssi, E 110

Punaisia värejä karmiini, E 120 atsorubiini eli karmosiini eli karmosiini, E 122 amarantti, E 123 uuskokkiini, E 124 erytrosiini, E 127 punainen 2G (atsogeraniini), E 128 alluranpunainen, E 129

Sinisiä värejä indantreenisininen patenttisininen, E 131 indigokarmiini, E 132 briljanttisininen, E 133

Vihreitä värejä klorofylli, E 140 klorofylliini klorofylliinikuparikompleksin kalium- ja natriumsuolat, E 141 briljanttivihreä BS patenttivihreä, E 143

Ruskeita värejä sokerikulööri, E 150 emäksinen sulfiittisokerikulööri ammoniummenetelmän sokerikulööri ammoniumsulfiittimenetelmän sokerikulööri ruskea FK, E 154 ruskea HT, E 155

Mustia värejä briljattinmusta BN, E 151 lääkehiili, E 153

Lähteet

Aiheesta muualla

Coloria.net: Elintarvikevärit

*