Eemeli (Emil) Rautiainen (24. toukokuuta 1891 Leppävirta – 14. lokakuuta 1938) oli neuvostoliitonsuomalainen kirjailija.
Viipurin Talikkalassa kasvanut Rautiainen työskenteli merimiehenä ja julkaisi jo 1920-luvun alussa runoja ja kertomuksia amerikansuomalaisissa lehdissä. Hän laati myös näytelmiä työväennäyttämöille. Rautiainen saapui Yhdysvalloista Neuvosto-Karjalaan vuonna 1931.Ylikangas, s. 158–159.
Rautiainen julkaisi joukon kertomuksia, kuvauksia ja romaaneja, joista varsinkin Mereltä leipää hakemassa sai hyviä arvosteluja. Hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton ehdokasjäseneksi vuonna 1936. Teokset havaittiin kuitenkin pian poliittisesti virheellisiksi, ja Suomessa vuonna 1933 käynyt Rautiainen erotettiin kirjailijaliitosta kesällä 1937Ylikangas, s. 387.. Julkaisematta jäivät ainakin vuonna 1935 valmistunut romaani Keltainen merimies ja näytelmä Klim SobolevYlikangas, s. 243, 416.. Rautiainen vangittiin Stalinin vainoissaYlikangas, s. 421.. Hänet tuomittiin kuolemaan vakoilusta ja teloitettiin Ukrainassa.
Rautiainen oli ammatiltaan peltiseppä. Hänen puolisonsa oli Elisabeth Kosonen (kuollut 1919).
Teoksia Runoja teoksessa Murrosajan lauluja: kokoelma työväen runoja. Astoria: Amerikan suomalaiset sosialistiset kustannusliikkeet, 1924, s. 187–208. Antin ja Petrin matka salolle. Leningrad: Kirja, 1933. Neuvostomaata rakentamassa: Amerikan suomalaiset siirtolaiset sosialistisessa rakennustyössä Karjalassa. Petroskoi: Kirja, 1933. Nuorta verta. Leningrad: Kirja, 1933. Mereltä leipää hakemassa: kertomuksia mailta ja meriltä. Petroskoi: Kirja, 1934.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Amerikansuomalaiset henkilöt Luokka:Neuvostoliitonsuomalaiset henkilöt Luokka:Stalinin vainoissa kuolleet Luokka:Venäjän suomenkieliset kirjailijat Luokka:Vuonna 1902 syntyneet Luokka:Vuonna 1938 kuolleet