thumb|Kuva 1700-luvun Osmanien valtakunnasta esittää musiikin esittäjiä ja kuulijoita. Soittimet ovat tamburiini ja ektar, yksikielinen Intiasta tullut soitin. Islamilainen musiikki tarkoittaa muslimien uskonnollisissa tilaisuuksissa esitettyä musiikkia tai muslimimaailmassa esitettyä musiikkia yleensä. Islamilainen maailma ulottuu Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään, Afrikan sarveen, Iraniin, sekä Keski- ja Etelä-Aasiaan ja käsittää noin 2 miljardia muslimia.Muslim Population by Country 2025 World Population Review. 2025. Viitattu 12.6.2025. (englanniksi)
Vaikka islam on suhtautunut kielteisesti kaikkeen musiikkiin, tietyntyyppinen laulu ja soitto on toisinaan käytössä muslimien uskonnollisissa rituaaleissa. Perinteisesti se on rajoittunut lauluun ja tamburiinin käyttöön. Arabialainen käsite tällaiselle musiikille on nashid.
Keskiajan islamilaisessa maailmassa eliitti pystyi ottamaan erivapauksia uskonoppineiden kieltämiin maallisiin iloihin. Esimerkiksi Córdoban hallitsijahovissa al-Andalusissa kuultiin musiikkia. Sen esittäjät olivat kristittyjä orjia, yleensä naisia, eivät muslimeita. Tunnetuin esiintyjä oli Persiasta 800-luvun alussa saapunut aikansa kohuttu muotimaailman kuuluisuus Ziryāb, tarinan mukaan vapautettu orja.
Hadith -perinne Koraanissa musiikkia ei kielletä, mutta 800-luvulta alkaen koottu laaja islamilainen perimätieto sisältää haditheja, joissa kielto esiintyy. Arvovaltaisimmissa hadith -kokoelmissa on toistakymmentä kertomusta Muhammedin suhtautumisesta asiaan. Useimmat ovat kielteisiä: soittimet ovat Saatanan instrumentteja, niiden kuulijat muutetaan sioiksi ja apinoiksi, ja maa nielee heidät. Muutamassa hadithissa suhtautuminen on myönteisempää. Eräässä tarinassa Abu Bakr yllättää Muhammedin kuuntelemassa musiikkia ja huomauttaa musiikin olevan Saatanasta. Muhammed vastaa sopuisasti: jokaisella kansalla on juhlansa, ja tämä on meidän juhlamme.
Uskonoppineiden lausuntoja musiikista Keskiajalta peräisin oleva šariakäsikirja Reliance of the Traveller, joka edustaa shafi'i -koulukunnan käsityksiä, tuomitsee jyrkästi musiikin. Käsikirja kertoo, että ylösnousemuksen päivänä Jumala valaa lyijyä niiden korviin, jotka ovat kuunnelleet laulajattaria. Soittimista mandoliini, luuttu, symbaali, huilu ja jousisoittimet ovat kiellettyjä. Tamburiinia saa käyttää häissä, ympärileikkauksissa ja vastaavissa juhlissa, mutta pitkärumpu kuba on laiton soitin. Laulaminen on sallittua häissä ilman säestystä.
Salafistit suhtautuvat jyrkän kielteisesti lauluun, soittoon ja tanssiin. Heidän näkemyksiään löytyy liikkeen ylläpitämiltä internetsivuilta, joilla uskonoppineet antavat fatwoja myös musiikista.
Ajatollah Khomeini ilmaisi arvovaltaisen islamilaisen kannan musiikkiin ottaessaan vastaan Radio Iranin johtajat Qomissa. Hän kehotti heitä taistelemaan musiikkia vastaan ”kaikin voimin”. Khomeini lausui:Musiikki turmelee nuortemme mielet. Musiikin ja oopiumin välillä ei ole eroa. Molemmat aiheuttavat veltostumista eri tavoin. Jos haluatte maanne olevan itsenäinen, kieltäkää musiikki. Musiikki on maan ja nuorison pettämistä.Taheri 1986, s. 259Tapaamisessa yliopisto-opiskelijoiden kanssa imaami totesi, että musiikin tuominen Iraniin oli ”ulkomaalaisten juoni”, jonka tarkoitus oli ”johtaa nuorisomme harhaan”. Lähteet
Viitteet
Luokka:Islamilainen kulttuuri Luokka:Uskonnollinen musiikki Luokka:Islamilainen taide