Luumäki

pienoiskuva|Luumäen vuonna 1845 valmistunut kirkko. Luumäki on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa. Kunnassa asuu ihmistä, ja sen pinta-ala on  km², josta  km² on vesistöjä. Väestötiheys on asukasta/km².

Luumäen naapurikunnat ovat Hamina, Kouvola, Lappeenranta, Lemi, Miehikkälä ja Savitaipale. Entisiä naapurikuntia ovat Kouvolaan liitetyt Anjalankoski ja Valkeala, Lappeenrantaan liitetyt Lappee ja Ylämaa sekä Haminaan liitetty Vehkalahti. Vuoteen 1975 saakka naapurikuntiin kuului myös Sippola.

Kunnan keskustaajama on Taavetti (Marttilan kylä), josta matkaa lähimpään kaupunkiin, Lappeenrantaan, on noin 37 kilometriä. Kouvolaan ja Haminaan on kumpaankin matkaa 50 kilometriä. Taavetti, Luumäen kuntakeskus, on rakentunut Venäjän keisarinna Katariina II:n vuonna 1773 perustaman Taavetin linnoituksen ympärille. Luumäki tunnetaan paitsi mökkikuntana ja P. E. Svinhufvudin kotipitäjänä, myös jaloberyllistä, jota kunnan alueelta on löytynyt.Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet, Helsinki, Otava

Taavetissa sijaitsee myös Luumäen vesitorni, yläkoulu ja Taavetin lukio.

Historia

Myöhäiselle kivikaudelle ajoittuvat löydökset osoittavat Luumäen alueella olleen tuolloin asutusta jo laajalti. Asutus on ehkä jatkunut metallikaudelle, jolta ajalta on kaivauksissa löydetty jonkin verran esineitä. Siitepölyanalyysien mukaan vakituinen maanviljely pitäjän keskiosassa on alkanut 600-luvun puolivälissä, sitä edeltää useiden satojen vuosien tyhjä jakso, ainakin Salpausselän eteläpuolella.

Luumäki erotettiin omaksi pitäjäkseen Lappeesta vuonna 1642. Luumäen seurakunnan ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti heti pitäjän itsenäistyttyä. Se tuhoutui isonvihan aikana. Vuonna 1731 valmistunut toinen kirkko vahingoittui pikkuvihan aikana ja oli 1800-luvulle tultaessa käynyt pieneksi ja huonokuntoiseksi. Kirkko ja 1781 rakennettu kellotapuli paloivat 1839. Seurakunta oli hankkinut uuden kirkon piirustukset jo ennen toisen kirkon paloa, mutta sen rakentaminen pääsi alkuun vasta toisen kirkon palon jälkeen sijaintipaikasta syntyneen riitelyn takia. Rakentamispaikaksi oli ehdolla edellisen kirkon paikka ja Taavetti. Uusi kirkko vihittiin käyttöön 1845.Museovirasto - Rakennetut kulttuuriympäristöt - Luumäen kirkko

Taavetin linnoitus Venäjän keisarikunnan armeija rakennutti Luumäelle vuosina 1773–1803 Taavetin linnoituksen suojelemaan Pietarin kaupunkia. Linnoituksen paikaksi valikoitui Marttilan kylä Viipuriin ja Haminaan vievien maanteiden risteyksessä. Linnoituksen tarkoituksena oli estää tai hidastaa Ruotsin kuningaskunnan mahdollista hyökkäystä Turun rauhan rajojen takaa hattujen sodan jälkeen. Taavetin linnoitus oli osa Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmää. Linnoitus nimettiin Katariina II:n käskystä Davidovskaja Krepostiksi eli Davidovin linnoitukseksi Pyhittäjä David Tessalonikalaisen mukaan. Linnoitus poistui käytöstä vuonna 1803, mutta sen ympäristöön muodostuneesta asutuksesta muodostui kuitenkin Taavetti, joka on Luumäen kunnan väkirikkain taajama.

Talvisota

Syksyllä 1939 lähetettiin Luumäen miehille palvelukseenastumismääräyksiä, joissa kokoontuminen oli määrätty Taavettiin Joukolan kentälle, jossa miehet järjestettiin neljään komppaniaan. Komppaniat marssivat rautatieasemalle, josta juna vei sotilaat Kouvolaan ja sieltä rintamalle aina Muolaaseen ja Taipaleenjoelle asti. Osa sotilaista lähti myös Mikkelin kautta rintamalle.Sotamuistoja Luumäeltä, Hannu Ilves, Pentti Pien-Inkeroinen, Viitattu kappaleeseen; Luumäen miesten lähtö talvisotaan, Lauri Säkäjärvi, s.14, Omakustanne: H. Ilves, 2000,

Talvisota alkoi, ja jo sen toisena päivänä, 1. joulukuuta 1939, Luumäkeä alettiin pommittaa puolilta päivin. Hälytysjärjestelmien kerrotaan olleen tuolloin hyvin alkeellisia. Linnalan valleilla olleesta lottien ilmavalvontatornista ilmoitettiin asemalle, kun viholliskoneet alkoivat lähestyä. Asemalla oli rautalangalla roikkumassa kiskonpätkä, jota alettiin kilkuttaa, jonka jälkeen pommeja alkoi pudota ja kaikki etsivät suojaa. Ensimmäinen pommitus ei vielä tuottanut suurta tuhoa, sillä pommit osuivat metsiin ja pelloille. Jatkossa huomattiin, että pommitusten kohteina olivat usein rautatieasemat ja seisakkeet.

Pommitusten jatkuessa kaupankäynti loppui ja keskusta tyhjeni päiväsajaksi. Iltaisin toimintaa kuitenkin oli. Ainoastaan kahvi loppui kunnassa talvisodan aikana. Sodan loppupuolella pommitukset keskittyivät suurimmaksi osaksi Taavettiin ja myös osumia tuli. Ikkunat piti peittää, ettei niistä näkyisi valoa. Osuuskauppa paloi, eikä ilmatorjuntaa ollut Taavetissa ainakaan jatkosodan alkuun saakka. Molempien sotien aikana Taavetissa oli runsas rautatieliikenne.Sotamuistoja Luumäeltä, Hannu Ilves, Pentti Pien-Inkeroinen, Viitattu kappaleeseen; Ensimmäinen pommitus, Väinö Kuutvuori, s. 10, Omakustanne: H. Ilves, 2000,

Luumäkeläisiä kaatui talvisodassa joulukuussa neljä ja tammikuussa kolme miestä. Helmikuussa suurhyökkäyksessä kuoli 33 ja maaliskuun 13. päivän aikana 27 miestä. Tappiot yhteensä olivat siis 67.Sotamuistoja Luumäeltä, Hannu Ilves, Pentti Pien-Inkeroinen, Viitattu kappaleeseen; Luumäkeläisten tappiot, Eero Hermunen, s. 23, Omakustanne: H. Ilves, 2000,

Aluerakenne Taajamat Vuoden 2017 lopussa Luumäellä oli 4 747 asukasta, joista 2 911 asui taajamissa, 1 800 haja-asutusalueilla ja 36:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Luumäen taajama-aste on 61,8 %. Luumäen taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:

# Taajama Väkiluku(31.12.2017) 1 Taavetti 2 126 2 Luumäen asemanseutu (Jurvala) 785

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

Kylät Anjala, Antikkala, Askola, Ellola (Ellonen), Haimila, Heikkilä, Heimala, Hermunen, Hietamies, Himottula (Taina), Hirvikallio, Huomola, Huopainen, Husula, Hyyrylä, Iihola, Inkilä, Junttola, Jurvala, Juurikkala (Juurikas), Kaitjärvi, Kannuskoski, Kelvelä, Keskinen, Kiurula, Kiviniemi, Kokkola, Kolppola, Kontula, Koskela, Kähölä, Laapas, Lakkala (Lakka), Laukkala (Laukas), Lensula, Luotola, Marttila (Taavetti), Mentula, Metsola, Multiala, Munne (Munteenkylä), Niemi, Nokkala, Nuppola, Nurmiainen, Näppi, Okkola, Orkola, Parola, Pitkäpää, Pukkila (Pukki), Pätärilä, Rantala, Saareks, Saarits, Saksala, Salmi, Sarkalahti, Sarvilahti, Siiropää, Sirkjärvi, Suoanttila, Suoknuuti, Suonpohja, Sydänmaanlakka, Taina, Tapavainola, Taukaniemi, Toikkala, Uro, Vainonen, Venäläinen, Viuhkola

Väestö Väestönkehitys Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Talous ja elinkeinot Valtatie 6:n ja Haminantien risteyksessä sijaitsee kasvava alue puualan yrityksille. Luumäen suurimpien työllistäjien joukkoon voidaan lukea kunnan itsensä ohella muiden muassa Luumäen pellettitehdas Deletec Oy, Ansarin kasvihuoneet, Lujabetoni Oy, Etelä-Karjalan Osuuskauppa ja Evonik. Lisäksi Luumäki on maakaasuverkoston vaikutusalueella. Kunnan alueella on joillakin suoalueilla myös turvetuotantoa.

Liikenne ja infrastruktuuri Kuntaa halkoo itä-länsisuunnassa valtatie 6, joka kunnan alueella kulkee pääosin Salpausselän harjua pitkin ja jonka pohjoispuolelle jää Kivijärvi. Valtatien eteläpuolta kulkee rautatie. Luumäen rautatieasema on risteysasema, jossa Riihimäki–Pietari-rata ja pääosin 1960-luvulla rakennettu nykyinen Karjalan rata erkanevat toisistaan. Luumäelle myös päättyy valtatie 26 Haminasta.

Kulttuuri Vuonna 1986 perustettu Luumäen elävän musiikin yhdistys Luumu ry järjestää kevyen musiikin konsertteja ja muusikoille harjoitusmahdollisuuksia. Luumäellä pidetään vuosittain heinäkuussa jazz-tapahtuma Vallijamit. Ensimmäiset Vallijamit järjestettiin vuonna 2002. Entinen Valtion Virastotalo remontoitiin uudeksi kirjastoksi vuoden 2013 aikana. Luumäen kunnankirjasto liittyi kesällä 2018 osaksi Heili-kirjastokimppaa.

Perinteet Luumäellä on omat käsityö- ja ruokaperinteensä. Luumäen lapaset ovat mustavalkoiset ja niiden vartta koristaa mustavalkoinen vinoneliöruudutus. Luumäen kuvatäkkejä eli värillisillä langoilla päälle kirjailtuja peittoja on toistakymmentä erilaista mallia, ja niistä kuuluisin lienee Pätärin kuvatäkki, joka on Pätärin suvun malli. Luumäen kansallispuku esiteltiin ensimmäisen kerran 1954.

Ruokakulttuuri Ruokaperinteeseen kuuluu kovaohranen, happamaton ohraleipä, joka on erityinen pyhäruoka ja muinoin myös kirkkoeväs. Perinteiseen lauantai-illan ateriaan kuului ohrainen hapanrieska, uunipiimä (kotitekoinen rahka) maidon kera, karjalanpaisti tai -lohko, uuniperunat sekä munavoi eli uunissa paistettu munakas. Luumäkeläinen piirakka oli perinteisimmillään suuren lautasen kokoinen, ohraiseen (hapan)rieskataikinaan tehty vatruska, jonka päällisenä tavallisesti oli potatvoita eli perunasosetta tai puuroa tai marjoja."Etelä-Karjalan perinnäistä ruokakulttuuria", Marja-Liisa Suomalainen, Viitattu kappaleeseen Leivät, rieskat ja piirakat, s.15-22, Etelä-Karjalan museon julkaisut nro 4| Julkaisija = Kymen läänin maatalouskeskus, Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus, Lappeenrannan kaupungin museo- ja kuvataidelautakunta, Etelä-Karjalan museo, 1978, Luumäen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla kovaohranen eli ohrarieska'', uunimunavoi ja puolukkaröpsö.

Nähtävyydet Kannuskoski, kylä ja koskenpartaalla toimineet myllyt ja sahat P. E. Svinhufvudin Kotkaniemi Taavetin linnoitus 1988 valmistunut kunnantalo linnoituksessa Kotiseutumuseo Luumäen kirkko, C. L. Engelin piirustusten mukaan 1845 valmistunut kirkko Salpalinja (korsuja, tulvituspato ja kallioon louhittu Lusikkovuoren luola) JR 200:n muistomerkki Suomen oikeustaistelun muistomerkki Suomen sisällissodan viimeisen taistelun muistomerkki Taavetin kahakassa surmansa saaneen jääkärin Lauri Pelkosen muistomerkki Itsenäisyydentie

Uskonto Luumäellä toimii evankelis-luterilainen Luumäen seurakunta.

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Luumäellä toimii Luumäen helluntaiseurakunta Saalem.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Luumäen alueella toimii Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta.

Luumäki kuuluu roomalaiskatolisen Pyhän Ursulan seurakunnan alueeseen. Kyseinen seurakunta on osa katolisen kirkon Helsingin hiippakuntaa.

Liikunta ja urheilu Luumäkeläisiä urheiluseuroja ovat Luumäen Pojat Ry (LuPo), jonka lajeihin kuuluvat jalkapallo, jääkiekko, hiihto, yleisurheilu, pesäpallo ja lentopallo. Suunnistuksella on oma erikoisseuransa, Luumäen Rasti. Luumäellä on myös salibandyjoukkue, LuFT-StU.

Nykyisin Yhdysvalloissa Orange County SC -joukkuetta edustava keskikenttäpelaaja Mikko Kuningas on kotoisin Luumäeltä.

Esimerkiksi luumäkeläiset Jesse Ruotsi ja Roope Elimäki ovat pelanneet jääkiekon SM-liigassa.

Luumäellä syntyneitä tai vaikuttaneita

Ulla Appelsin (s. 1967 Luumäki), toimittaja Paavo Hirvikallio (1911 Luumäki – 2009 Helsinki), poliittisen historian tutkija Seija Hirvikallio (s. 1956 Luumäki), arkkitehti Ville Itälä (s. 1959 Luumäki), poliitikko Esa Kirkkopelto (s. 1965 Luumäki). teatteriohjaaja Erkki Kivelä (1918 Luumäki – 1984 Helsinki), kauppaneuvos Osmo Kontula (s. 1951 Luumäki), professori Manu Kontula (1873 Luumäki – 1931 Kuusankoski), kansanedustaja Lahja Linko (1890 Luumäki – 1966), oopperalaulaja Vihtori Niemi (1870 Luumäki – 1910 Kristiinankaupunki), näytelmäkirjailija ja lehtimies Juhani Petäjä (1888 Luumäki - 1952 Vaasa), opettaja ja kirjailija Laura Pyrrö (1978 Luumäki), oopperalaulaja

Ilkka Remes (s. 1962 Luumäki), kirjailija Sulo Saarits (1911 Luumäki – 1990 Luumäki), laulaja, musiikkineuvos Kari Salmi (s. 1960 Luumäki), kenraali Kerttu Salmi (1901 Luumäki – 1977 Espoo), näyttelijä ja teatteriohjaaja Matti Sarvilahti (1864 Luumäki − 1936 Helsinki), sukeltaja Salla Savolainen (s. 1962 Luumäki), kuvittaja ja lastenkirjailija Aukusti Sihvola (1895 Sippola – 1947 Luumäki), olympiamitalisti Taavetti Suo-Anttila (1832 – 1878 Luumäki), valtiopäivämies Eljas Suoknuuti (1899 Luumäki – 1970 Miehikkälä), kestävyysjuoksija Arttu Suuntala  (1920 Luumäki – 1999 Turku), laulaja ja näyttelijä