Lapinjärvi () on Suomen kunta, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Kunnan väkiluku on ja sen pinta-ala on km², josta km² on maata ja loput km² sisävesialueita. Kunta on kaksikielinen: prosenttia sen asukkaista puhuu äidinkielenään suomea ja prosenttia ruotsia. Lapinjärven naapurikunnat ovat Iitti, Kouvola, Loviisa, Myrskylä ja Orimattila. Aikaisempia naapurikuntia ovat Orimattilaan liitetty Artjärvi, Kouvolaan liitetty Elimäki sekä Loviisaan liitetyt Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää.
Lapinjärvi tunnetaan erityisesti vaihtelevista maisemistaan. Alueen keskiosassa avuutuu Etelä-Pohjanmaata muistuttava peltotasanko, kun taas pohjoispuolelle jää kumpuilevia töyrymaita ja etelään suuria kivisiä metsiä.
Lapinjärven keskeisin maaliikenneyhteys on valtatie 6 Loviisan Pernajan Koskenkylästä Kouvolan Elimäen Korian suuntaan. Avoimia langattomia lähiverkkoja on kunnalla kirjastossa, Varuboden-Oslalla ja hotelli Hanhella.
Nimen etymologia Lapinjärvi (Lappträsk) on tarkoittanut alkujaan järveä, jonka ympärille kunta on muodostunut. On arveltu,Harling-Kranck s. 61–62 että järven nimi on ollut aikaisemmin Lappvesi, mutta nimi on Itä-Uudellamaalla yleisen käytännön mukaan muuttunut muotoon Lappträsk. Nimeä Lappträsk on todennäköisesti käytetty alun perin nykyisen Ingermaninkylän alueesta, jossa sijaitsi kappeli, mutta Lapinjärven tultua itsenäiseksi seurakunnaksi 1575 nimitys siirtyi tarkoittamaan aluetta, johon liitettiin kyliä Pyhtäästä ja Pernajasta. Alkuliite lapp on hyvin yleinen Lapinjärvellä ja osoittaa lappalainen-nimityksen vaikutuksen nimistöihin. Lapinjärvellä sijaitsee muun muassa Lappängarna (niittyalue Vasarankylässä) ja Pukarolla sijaitseva kallio Lappberget.
Historia Lapinjärven historiasta kertoo kaksi kirjaa: Mikael Korhosen ja Christer Kuvajan Lapinjärven historia Kaksi kieltä – yksi kunta (1995) sekä ruotsinkielinen Anders Allardtin Lappträsk socken (1920), johon kirjoittaja teki vielä korjauksia ja lisäyksiä julkaisussa Lappträsk socken: tillägg och rättelser (1921).
Esihistorialliselta ajalta 1700-luvulle Lapinjärven alueen asutus alkoi kehittyä jo kivikaudelta lähtien: Vasarankylän ja Lindkosken alueelta on löytynyt kummastakin seitsemän kivikautista asuinpaikkaa, ja muita asuinpaikkoja on yhteensä kuusi.Vikkula s. 27 Tämän jälkeen seuraavat merkit asutuksesta sijoittuvat 1200–1300-luvuille, mutta ei ole täyttä varmuutta, onko Lapinjärvi ollut näiden välisen ajan asumatonta aluetta.Vikkula s. 57
Toisen ristiretken jälkeen itäistä Uuttamaata asuttivat ruotsalaiset uudisasukkaat, mutta ei ole tarkkaa tietoa, milloin heitä saapui Lapinjärven seudulle. On kuitenkin varmaa, että he saapuivat ennen 1300-luvun alkua.Kuvaja s. 97 Lapinjärven alueella oleskeli tuolloin metsästäjäväestöä. Uudisasukkaat asettuivat jokien varsille Lapinjärven lounais- ja eteläosiin eli nykyisten Lapinkylän, Heikinkylän ja Ingermaninkylän alueille. Myöhemmin uudisasukkaat siirtyivät pitkin Taasianjokea pohjoiseen Lindkosken, Vasarankylän ja Pukaron alueille. Lapinjärven pohjoisosia eli nykyiset Porlammin ja Kimonkylän alueita asuttivat todennäköisesti hämäläiset. Kirkonkylän alueella oli jo asutusta, kun kappeli siirrettiin sinne 1400-luvulla. Arvioidaan, että Lapinjärvellä oli 1300-luvun alussa parikymmentä tilaa, mutta vuonna 1544 tiloja oli 124, mikä johtui muun muassa tilojen jakamisesta ja uusien perustamisesta kylien takamaille.Kuvaja s. 98–100
Lapinjärven kappeliseurakunnan syntymisen ajankohta on hieman hämärän peitossa: ensimmäinen maininta kappelista Ingermaninkylässä on vuodelta 1414. Sieltä kappeli on myöhemmin siirretty 1550-luvulla kirkonkylään. Vuonna 1573 lapinjärveläiset anoivat kuningas Juhana III:lta omaa kirkkoherraa. Anomus tuotti tulosta, ja 15. syyskuuta 1575 Juhana III määräsi Lapinjärven itsenäiseksi seurakunnaksi. Samalla siihen yhdistettiin kyliä Pernajasta ja Pyhtäästä. Ensimmäiset rajat Lapinjärven kylien ja muiden pitäjien välille piirrettiin jo 1400-luvulla, mutta ensimmäinen koko Lapinjärvestä piirretty kartta on 1700-luvun puolivälistä.Kuvaja s. 106
1700-luvulta eteenpäin pienoiskuva|Lapinjärven väestömäärän kehitys. 1700-luvulla asutus Lapinjärvellä oli painottunut Porlammille (32 tilaa), Kimonkylään (17 tilaa) ja Pukarolle (15 tilaa). Myöhemmin 1800-luvulla Porlammi oli edelleen Lapinjärven suurin kylä (vuonna 1865 tiloja oli 61), mutta Heikinkylä (52 tilaa) ja Lindkoski (51 tilaa) olivat ohittaneet Pukaron ja Kimonkylän. Koko Lapinjärven tilojen lukumäärä oli vuodesta 1730 vuoteen 1865 noussut 206 tilalla (vuonna 1865 tiloja oli 340), ja määrä oli suurimmillaan vuonna 1825, jolloin Lapinjärvellä oli 375 tilaa.Kuvaja s. 168 Kasvun selittää lisääntyvät ratsutilat, jotka olivat halukkaita pilkkomaan tilojaan. Tällä selittyy muun muassa Lindkosken tilojen 354 prosentin lukumäärän kasvu (1730–1825). Tilojen määrän väheneminen 1800-luvun keskivaiheilla taas selittyy tilojen yhdistymisillä.
Suurin osa tiloista oli 1700-luvulla kruununtiloja, mutta kehitys 1700- ja 1800-lukujen taiteessa johti siihen, että tämän jälkeen suurin osa tiloista oli perintötiloja.
Ruotsi-Suomen väestötilastoja alettiin pitää 1749. Tilastojen laatiminen oli pappien tehtävä.Kuvaja s. 138 Lapinjärvellä syntyneiden ja kuolleiden tilastot ovat säilyneet aina vuodesta 1691, mutta ne eivät ole tarkkoja, sillä isonvihan aikana (1700–1721) osa lapinjärveläisistä pakeni Ruotsiin.
Koko maata koskevat ilmiöt koettelivat myös Lapinjärveä: vuoden 1697 katovuosi, isoviha, pikkuviha, punatautiepidemia 1800-luvun puolivälissä sekä 1860-luvun nälkävuodet.Kuvaja s. 143
Artjärvi erotettiin Lapinjärvestä 1865. Lapinjärven väestö kasvoi tasaisesti 1870-luvulta aina vuoteen 1925, ylittäen 5 000 asukkaan rajan 1898 (5048 asukasta). Kasvun piikki saavutettiin vuonna 1949, jolloin kunnassa oli 5420 asukasta.Korhonen s. 415 2011 Artjärvi liittyi Orimattilan kaupunkiin ja lakkasi olemasta itsenäinen kunta.
Toinen maailmansota
Talvi- ja jatkosodan aikana Lapinjärvelle pudotettiin ja putosi kaksi neuvostoliittolaista pommikonetta. 11. maaliskuuta 1940 Olli Puhakka, joka oli lennolla italialaisen vapaaehtoisen Diego Manzocchinin kanssa, pudotti Lahden suunnasta palanneen DB-3 -lentokoneen, joka putosi maahan Kimonkylässä.
Rutumiin pakkolaskeutui 10. elokuuta 1941 neuvostoliittolainen Petljakov Pe-8, joka oli palaamassa Berliinin pommituslennolta. Tapaukseen liittyvä muistolaatta kiinnitettiin 1985.
Sotien jälkeinen aika
Lapinjärven asukasluku on pienentynyt 1950-luvulta lähtien tasaisesti nykyiseen alle 3 000 asukkaaseen. Lapinjärvi on ollut pitkään muuttotappiokunta: 1960- ja 1970-luvuilla lapinjärveläisiä muutti paljon Helsingin seudulle ja Ruotsiin.Korhonen s. 423 Vuonna 2008 muuttovoitto oli kuusi ihmistä.
Vuonna 2007 Lapinjärvi kieltäytyi muodostamasta kuntaliitosta Loviisan, Liljendalin, Ruotsinpyhtään ja Pernajan kanssa. Lapinjärven kunnanvaltuusto teki kielteisen päätöksen kuntaliitokselle äänin 12-9.
Maantiede Lapinjärven pinta-ala on 339,36 km2, josta vesistöjä on 9,48 km2. Sen alueella sijaitsee muutamia järviä ja jokia.
Lapinjärven alueella on merkitystä maailman maantieteen tutkimuksessa: Porlammilla Pyhäjärven rannalla, Tornikallion laella sijaitsee Struven ketjuun kuuluva mittauspiste Porlom II. Ketju kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Samalla kalliolla sijaitsi myös Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980-luvun puoliväliin asti.
Vesistöt pienoiskuva|200px|oikea|Lapinjärvi. Lapinjärvellä on vain yksi kokonaan kunnan alueella sijaitseva järvi, Lapinjärvi, joka sijaitsee melko keskellä kuntaa ja rajoittuu Ingermaninkylään, Kirkonkylään, ja Vasarankylään. Järven pinta-ala on noin 530 ha ja sen rantaviiva 11,5 km. Kunnan alueella sijaitsee myös osa Pyhäjärveä, joka on Suomen keskisyvyydeltään toiseksi syvin järvi. Suurin osa siitä sijaitsee entiseen Artjärven kunnan (nykyisin Orimattilaa) alueella. Lapinjärven kaakkoisosassa Lapinkylässä sijaitsee Särkijärvi, joka ulottuu myös Ruotsinpyhtään puolelle. Jokia Lapinjärven alueella on kolme: Koskenkylänjoki, Rutuminjoki (myös Lapinjärvenjoki tai Loviisanjoki) sekä Taasianjoki, jonka vesistöalue on 27 000 hehtaaria.Rosas (Lapinjärven historia) s. 538
Luonto Lapinjärvellä on Natura 2000-hankkeeseen kuuluva luonnonsuojelualue Ilveskallion vanha metsä Ingermaninkylässä. 21 hehtaarin laajuinen Ilveskallio on merkittävä kohde, koska se on useiden uhanalaisten kovakuoriaislajien esiintymisalue ja siellä esiintyy Uudellamaalla harvinaista pikkutervakkoa. Lapinjärvellä on Ilveskallion lisäksi useita kallioita erityisesti Lapinjärven pohjoispuolella Ingermaninkylässä ja Vasarankylässä.
Lapinjärven korkein kohta on Pyhäjärven rannalla oleva 99 metrin korkuinen Saukonkallio.Allardt s.3 Lapinjärvellä on soita Ingermaninkylän ja Vasaranykylän alueella, kunnan itäosissa, ja myös etelässä Harsbölessä on suurehko suoalue. 1990-luvun alussa oli Lapinjärven maa-alasta metsää noin puolet.Korhonen s.498
Ingemanninkylässä on geenireservimetsä, tunnukseltaan GR3, missä kasvaa kuusia.
Aluerakenne Kylät Numero kylännimen jäljessä tarkoittaa kylän sijaintia Lapinjärven kartalla. pienoiskuva|200px|oikea|Lapinjärven kylät.
Lapinjärven kunnan kylät nimi nimi ruotsiksi karttanumero kiinteistörekisteritunnus pinta-ala muuta Harsböle Harsböle 12 Heikinkylä Hindersby 8 Ingermaninkylä Ingermansby 5 Kimonkylä Kimböle 1 Kirkonkylä Kapellby 7 Lapinkylä Labby 11 Lindkoski Lindkoski 6 Pekinkylä Bäckby 10 Porlammi Porlom 2 Pukaro Pockar 3 Rutumi Rudom 9 Vasarankylä Norrby 4 Lapinjärven kylät on varsin erikokoisia, sillä pienimmissä kylissä Harsbölessä (49), Rutumissa (67) ja Lapinkylässä (68) on reilusti alle 100 asukasta, kun taas Kirkonkylän alueella asuu 784 asukasta ja Porlammilla 568 asukasta.
Taajamat Vuoden 2022 lopussa Lapinjärvellä oli 2 518 asukasta, joista 696 asui taajamassa, 1 794 haja-asutusalueilla ja 28:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Lapinjärven taajama-aste on 28,0 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Lapinjärven kirkonkylä. Vuoden 2023 lopussa Lapinjärvellä oli 2449 asukasta.
Väestö Väestörakenne Lapinjärvi on asukasluvultaan Suomen 237. suurin kunta. Lapinjärven asukasluku oli vuoden 2023 lopussa 2 449 asukasta, mikä on 0,1 prosenttia Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Lapinjärven väkiluku on ollut laskeva 1990-luvulta lähtien. Lapinjärven väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 81,9 prosenttia, mikä on noin 29,8 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Lapinjärven väestöstä on 16,2 prosenttia. Työikäisiä Lapinjärvellä on 63,4 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 17,4 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Lapinjärvellä oli vuonna 2021 yhteensä 170 eli 6,6 prosenttia kaupungin asukkaista.
Väestö on keskittynyt kunnan ainoaan taajamaan Kirkonkylään ja Porlammille, joka oli aiemmin tilastollinen taajama. Muita suurempia asutuskeskuksia ovat Pukaro, Heikinkylä, Lindkoski ja Ingermaninkylä, joissa on yli 200 asukasta. Lapinjärven taajama-aste vuoden 2008 alussa oli 27,2 %.
Asuminen
Lapinjärven suosituin asumismuoto on omakotitalo, jossa asuu valtaosa kunnan asuntokunnista (80,3 % vuonna 2024). Toiseksi suosituin asumismuoto on rivitalo, jossa asuu noin 18,5 prosenttia asuntokunnista. Kerrostaloissa asuu noin 1,2 prosenttia asuntokunnista.
Yksinasuvien osuus Lapinjärven asuntokunnista on 43,6 prosenttia eli noin 520 asuntokuntaa. Kahdestaan asuvien osuus 33,9 prosenttia eli noin 400 asuntokuntaa. Kolmen asukkaan asuntokuntia on 11,4 prosenttia eli noin 135, 4–6 asukkaan asuntokuntia 10,8 prosenttia eli noin 130 ja seitsemän tai useamman asukkaan asuntokuntia 0,3 prosenttia eli noin 5.
Kielisuhteet pienoiskuva|Lapinjärven kielisuhteiden kehitys 1700-luvulta lähtien.