Karkeakarvainen steierinajokoira () eli peintingerinajokoira ()Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas, s. 138. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.Adlercreutz, C.-J. Koirarotujen maailma, s. 399. Karisto, Hämeenlinna: 2003. ISBN951-23-4418-1. on itävaltalainen koirarotu.
Ulkonäkö Kallo on hieman pyöristynyt, otsapenger selkeä. Silmät ovat ruskeat. Korvat ovat riippuvat, eivät kooltaan kovin suuret. Kuono on suora ja kirsu musta. Purenta on aina leikkaava. Rintakehä on leveä ja syvä, selkä leveä ja suora. Häntä on sirpinmuotoinen. Karvapeite on karkea, kova ja säänkestävä, ja muodostaa kuonoon "viikset". Värityksen sävy vaihtelee hiekasta (fawn) punaiseen. Urosten säkäkorkeus on 47–53 cm ja narttujen 45–51 cm.Coarse-haired Styrian Hound: Breed Standard. Federation Cynologique Internationale. Haettu 2.2.2019.
Luonne ja käyttäytyminen Steierinajokoira on uskollinen ja aktiivinen ja sillä on voimakas metsästysvietti. Se on työssään tarmokas ja määrätietoinen.
Alkuperä Carl Peintinger jalosti rodun 1870-luvulla Steiermarkin osavaltiossa. Hän risteytti aluksi karkeakarvaisen istrianajokoira-uroksen ja hannoverinvihikoira-narttu Hela 1:n keskenään. Sen jälkeen jalostukseen uskotaan käytetyn myös itävallanajokoiraa, kun taas toiset lähteet painottavat etelä- ja kaakkoiseurooppalaisten ajokoirien vaikutusta perimään. Alun alkaen rotu metsästi yksinomaan Steiermarkin vuoristoissa ja nykyisin se on kaikkein yleisin Itävallan eteläosassa. Se hyväksyttiin kotimaassaan virallisesti vuonna 1889 ja FCI:ssä vuonna 1954.
Lähteet
Luokka:FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koirat Luokka:SKL 6 Ajavat koirat Luokka:Ajokoirat Luokka:Itävaltalaiset koirarodut