Erik Gustaf Boström (11. helmikuuta 1842 – 21. helmikuuta 1907) oli ruotsalainen poliitikko. Hän toimi maansa pääministerinä kaksi kertaa, ja lisäksi ulkoministerinä, valtiovarainministerinä ja kansanedustajana.
Boström opiskeli Uppsalan yliopistossa, mutta vanhempiensa kuoleman jälkeen palasi hoitamaan suvun sääntöperintötilaa. Lähiseudun maanviljelijät kunnioittivat häntä ja äänestivät Boströmin valtiopäiväedustajakseen vuonna 1876. Tuohon aikaan keskustalainen maaseudun puolue oli voimissaan, mutta sen veropolitiikasta oli kiistoja. Boströmillä sanottiin olevan talonpoikaisjärkeä, kammo byrokratiaa kohtaan ja kyky ymmärtää maanviljelijöiden huolia. Puolue hajosi 1883, ja Boström liittyi niin kutsuttuun Uuteen keskustaan.
Vuonna 1891 Boströmistä tuli pääministeri. Tuohon aikaan Ruotsin politiikassa kiisteltiin vapaakaupan ja protektionismin välillä, ja Boström kannatti protektionismia. Boströmin erityisenä tavoitteena oli sotavoimien vahvistaminen. Hän sai valtiopäivät luopumaan vanhasta ruotujaosta ja siirtymään lähemmäksi yleistä asevelvollisuutta.
Toisella pääministerikaudellaan Boström yritti turhaan laajentaa äänioikeutta kaikille 25 vuotta täyttäneille miehille. Hän ei myöskään onnistunut säilyttämään Ruotsi-Norjan personaaliunionia. Norjalaiset kokivat, että heidän maataan kohdeltiin siirtomaana eikä tasaveroisena valtioliittokumppanina.
Lähteet
Luokka:Ruotsin pääministerit Luokka:Ruotsin ulkoministerit Luokka:Ruotsin valtiovarainministerit Luokka:Vuonna 1842 syntyneet Luokka:Vuonna 1907 kuolleet