pienoiskuva|Näkymä Diplomatstaden-alueen yli Tukholmassa Djurgårdsbrunnsvikenin vieressä, 2009 pienoiskuva|Suunnitelma Diplomaten-korttelia, Ambassadören-korttelia ja Legationssekreteraren-korttelia varten, 1934 Diplomatstaden on Östermalmin kaupunginosassa Tukholman keskustassa sijaitseva alue, jota luonnehtivat 1910- ja 1920-luvulta peräisin olevat, kaksitoista palatsia muistuttavaa villaa tai kaupunkivillaa, Englantilainen kirkko ja lukuisia uudempia lähetystörakennuksia.
Alueen villakortteleille annettiin nimet Ambassadören ja Diplomaten,Asemakaava vuodelta 1934, mutta niissä asui aluksi pääasiassa varakkaita yksityishenkilöitä. Myöhemmin tulivat aluetta kuitenkin hallitsemaan suurlähetystöt ja residenssitBrittiläisen residenssin lisäksi tulivat diplomaatit käyttämään vielä paria villaa 1930-luvulla, ja 1960-luvun lopusta alkaen suurlähetystöt käyttivät puolta villoista.. 1950-luvulla alkoi modernimpien suurlähetystöjen rakentaminen Dag Hammarskjöldin tien pohjoispuolelle.
Diplomatstaden on luokiteltu erityiseksi kulttuurikohteeksi, jota valtio suojelee lain nojalla,Tukholman kaupunki 1997. ja alueen huviloita myydään Ruotsin korkeimmista hinnoista.Bünsowin villa 115 miljoonaa kruunua, 2007, ja Villa Geber 70 miljoonaa kruunua, 2001, molemmat maan siihen asti kalleimmat.
Rajaus pienoiskuva|Diplomatstadenin sijainti, kartta vuodelta 1915 Diplomatstaden tarkoitti alun perin vain villa-aluetta Nobelgatanin yhteydessä, ja se rajautui lännessä Nobel-puistoon, Dag Hammarskjöldin tiehen pohjoisessa ja Djurgårdsbrunnsvikeniin etelässä. Suurlähetystörakennusten noustua Dag Hammarskjöldin tien pohjoispuolelle ja Gärdesgatanin ja Skarpögatanin välille 1950- ja 1960-luvuilla, niiden lasketaan joskus kuuluvan myös Diplomatstadeniin.Eva von Zweigbergk, Se på stan i Stockholm, sid. 84, Bonniers 1960Matkakäsikirja Vad skall jag se i Stockholm, sid. 113, Svenska Turistföreningen (Ruotsin turistiyhdistys) 1958 Entinen Stockhomiana-asiantuntija Martin Stugart antaa vaikutelman, että Diplomatstaden käsittää villakorttelit, jotka piirsi Per Olof Hallman, mutta myös että suurlähetystöt Dag Hammarskjöldin tien pohjoispuolella voidaan katsoa kuuluvaksi Diplomatstadeniin (Stugart 2004, Dagens Nyheter). Sen käsityksen jakaa myös muun muassa Christian Bratt (2004) ja Suomen suurlähetystö (2005). Informaatiotaulu (2004) antaa vaikutelman hieman laajemmasta määritelmästä, jossa myös Berwaldhallen ja Garnisonen mainitaan.
On olemassa myös kaupunkialueiden virallinen jako ns. perusalueisiin. Tämän mukaan Diplomatstaden käsittää villa- ja suurlähetystökorttelin lisäksi myös Nobel-puiston, Berwaldhallenin ja Ruotsin radion ja Ruotsin television rakennukset Oxenstiernsgatanilla. Tämä artikkeli kuvaa klassisia villakortteleita ja uudempia suurlähetystökortteleita.
Historiikki Nykyisen Diplomatstadenin alueella oli 1400-luvun alussa kuninkaan navetta Vädlan kylän maalla.Fogelström ym. 1986, luku Östermalm, sivu 262. Toiminta lopetettiin 1670-luvulla, ja rakennukseen muutti ruuti- ja ampumatarpeiden valmistuslaboratorio. Laboratoriossa sattuneessa räjähdyksessä 1716 koko rakennus hajosi, minkä jälkeen uusi laboratorio rakennettiin nykyisen Ruotsin radion alueelle. Joitakin vanhoja rakennuksia on edelleen olemassa, kuten Törnerin villa, ja katujen nimiä, kuten Laboratoriegatan ja Kruthusplan, joka kulkee villakorttelien läpi, muistuttavat aikaisemmasta toiminnasta.Fogelström ym. 1986, luku Östermalm, sivut 271–272. Englantilaisen kirkon pohjoispuolisella alueella on myös nyt suljettu Artilleri-hautausmaa, joka on vuodesta 1997 luokiteltu muinaismuistoksi.
Villakorttelit pienoiskuva|Britannian residenssi pienoiskuva|Villa Josephson pienoiskuva|Villa Bonnier pienoiskuva|Bünsowin villa pienoiskuva|Villa Geber, jossa on kivenhakkaajan tervehdys sokkelissa. Dag Hammarskjöldin tiestä etelään sijaitsee kaksitoista ns. yläluokan villaa, jotka ovat puoliympyrän muodostelmassa Englantilaisen kirkon ympärillä ja joista useimmilla on näkymät Djurgårdsbrunnsvikenin vetten yli. Kiinteistöjä hallitsevat nykyään suurlähetystöt ja residenssit, ja ne kuuluvat nykyään kaikkein keskeisimmällä paikalla sijaitseviin villoihin Tukholmassa. Kaksi alueen villoista on tähän asti kalleimpia ruotsalaisia yksityisvilloja kautta aikojen: Bünsowin villa, joka myytiin 115 miljoonalla kruunulla vuonna 2007, ja Villa Geber, joka myytiin 70 miljoonalla kruunulla vuonna 2001.Katso "Bünsowska villan" (Bünsowin villa) (115 miljoonaa kruunua, 2007) ja Villa Geber (70 miljoonaa kruunua, 2001), molemmat siihen asti kalleimmat.
Kaupungin asemakaava Vuonna 1911 arkkitehti Ferdinand Boberg oli saanut valmiiksi piirustukset monumentaaliseen Nobelpalatsiin nykyisen Nobelparkenin alueelle, mutta suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. Nimet Nobelparken (Nobel-puisto) ja Nobelgatan (Nobelkatu) muistuttavat tästä. Pian alkoi työ kaupungin asemakaavan kanssa, johon oli tarkoitus tulla asuinrakennuksia entisen Metsäinstituutin ympärillä olevalle seudulle.
Jo vuonna 1911 alkoi kaupungin asemakaavan suunnittelu. Kuninkaallisen majesteetin (Gustaf V) lausunnossa rakennuslautakunnalle 13. lokakuuta 1913 mainittiin joitakin perusperiaatteita, joita olisi sovellettava uuteen kaupunginosaan seuraavasti:
Kirjeestä käy selväksi myös, että korttelin kutsumiselle nimellä Diplomaten on jo varhain ollut "diplomaattinen" yhteys, ja uskotaan, että alueen tarkoituksena oli, että ulkomaiset edustustot asettuisivat sinne.Bratt, 2004. Tästä huolimatta yksityishenkilöt rakennuttivat yksitoista villaa kahdestatoista, ja kului monta vuotta ennen kuin alue sai selkeämmän sidoksen diplomatiaan. Nimitys Diplomatstaden syntyi kuitenkin aikaisin, ja se on mainittu kirjoituksissa jo vuonna 1919.Nordisk familjebok: Tengbom, Ivar.
Vuodesta 1913 alkaen Tukholman osoitekalenteri näyttää ensimmäistä kertaa osoitteen "Laboratoriegatan" korttelissa "Diplomaten 1-4". Omistajaksi ilmoitetaan Kuninkaallinen majesteetti ja Kruunu. Tukholman kartta vuodelta 1915 esittelee osittain rakennettua "Diplomaten"-korttelia. Vuodesta 1915 on myös kortteli "Ambassadören 1-6" otettu mukaan osoitekalenteriin, ja jopa tässä Kruunu on määritelty tonttien omistajaksi. Alun alkaen yksinkertainen tonttijako neljään sekä kuuteen tonttiin kussakin korttelissa muuttui vuonna 1924.Stockholms adresskalender för 1924, kortteli Ambassadören nr 4 jaetaan nr 7:ään ja nr 8:aan (nr 4 poistuu), nr 6 vaihtuu nr 9:ksi.
Diplomatstadenin asemakaavan piirsi Tukholman kaupungin asemakaavapäällikkö Per Olof Hallman vuosien 1911 ja 1914 välillä.Hultin 2002. Asemakaavassa määriteltiin pääpiirteissään, mitä rakennusmateriaaleja sai käyttää, ja millainen rakennusten ulkoisen muodon tuli olla. Julkisivumateriaalin piti pääosin koostua punaisesta tiilestä, joka antoi villoille suhteellisen yhtenäisen luonteen. Jotkin rakennukset eroavat vahvasti tästä määräyksestä: Englannin ministerin villassa on vaalea, lähes valkoinen silorappaus ja Tillbergin villassa on vanharoosaVanharoosa on värisävy, jossa on kalpea, harmahtava roosan sävy. sävy. Talojen lopullinen muoto riippui suuressa määrin siitä, minkä muotoisia tontit olivat.
Tontti korttelissa Legationssekreteraren (Villa Åkerlund) tuli nykyiseen muotoonsa 1920-luvun alussa ja poikkeaa täysin siitä Hallmanin asemakaavasta, jossa hän järjesti villakorttelit viuhkan muotoon Englantilaisen kirkon ympärille. Kortteli, joka rajoittuu Nobel-puistoon, näyttää olevan erityisesti piirretty rakennusta varten ja näyttää, niin sanotusti, päälleliimatulta Nobelgatanin lounaispuolelle.Katso kaupunginasemakaava vuodelta 1930. Alun perin tontilla oli kuitenkin puolisuunnikasta muistuttava muoto, kuten alueen muillakin tonteilla. Katso asemakaavaa vuodelta 1911. Legationssekreteraren-korttelin osoite Nobelgatan 2 mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1923 Tukholman osoitekalenterissa ja oli silloin nimeltään "Legationssekreteraren n:o 1".
Rakennuttajat Huolimatta nimestä Diplomatstaden varakkaat yksityishenkilöt tulivat rakennuttamaan kaikki huvilat paitsi Britannian residenssin. Heillä oli korkeat yksityisyyden vaatimukset, suurten edustustilojen tarve ja kattava henkilökunta.Alueen informaatiotaulu (2004). Useita aikansa suuryrittäjiä oli edustettuina, muun muassa Berndt August Hjorth (Bahco), Carl Wikström (masoniitti) ja Erik Åkerlund (Åhlén & Åkerlunds förlag, Åkerlund & Rausing), huomattavia lakimiehiä ja poliitikkoja, kuten Ernst Trygger (pääministeri) ja Knut Tillberg (tuomari, liikemies). Lisäksi omistajien joukossa oli monia, jotka kuuluivat sen ajan varakkaimpiin perheisiin Ruotsissa: Bonde (poliitikko, aatelinen), Bonnier (kustannusala), Bünsow (puuala), Gumælius (poliitikko, kustannusala) ja Josephson (liikemiehet).
Ennen kuin huvilat rakennettiin, useilla kiinteistöillä oli muita omistajia, ja houkuttelevilla tonteilla käytiin 1920-luvun alussa vilkasta kauppaa. Tontin Ambassadören numero 9 omisti kreivitär Lewenhaupt, ennen kuin se myytiin B. A. Hjorthille. Robert Bünsow omisti muun muassa tontit Ambassadören numerot 4 ja 5, joista numero 5 pysyi hänen hallussaan ja numero 4 myytiin edelleen Carl Wickströmille, joka sitten jakoi tonttinsa ja luovutti toisen puoliskon sisarelleen Margit Bondelle ja hänen miehelleen. Tontit Ambassadören numero 2 ja 3 omistivat K. Hulth ja S. Hulth. Yhdellekään niistä ei rakennettu, vaan numero 2 myytiin edelleen John Josephsonille ja numero 3 Åke Bonnierille. Diplomaten numero 7 omisti pankinjohtaja N. Persson, joka myöhemmin myi kiinteistön Gumæliukselle. Myös Legationssekreteraren numero 3:lla oli eri omistaja (koroillaeläjä K. Bergsten), ennen kuin Erik Åkerlund hankki tontin.Tiedot omistajasuhteista julkaisusta Stockholms adresskalender 1920–1924.
Jo vuonna 1924 luovutettiin Tillbergin villa Electroluxin toimitusjohtaja Axel Wenner-Grenille, joka teki talon tunnetuksi monista suurista juhlistaan ja nimestään "Wennergrenin palatsi". Pikku hiljaa suurin osa kiinteistöistä myytiin yksityishenkilöille, suurlähetystöille ja muille laitoksille. Ainoat yksityiset omistajat ovat tänään "pyöräkuningas" Salvatore Grimaldi (Villa Geber) ja filippiiniläinen Clarence Tan (Bünsowin villa). Yksikään yksityisesti rakennetuista villoista ei ole nykyään alkuperäisen omistajaperheen hallussa.
1930-luvulla heräsi useampien ulkomaisten valtioiden mielenkiinto sijoittaa lähetystötoimintansa Diplomatstadeniin. Ensimmäisten joukossa oli USA, joka vuodesta 1935 vuokrasi Villa Åkerlundin lähettiläälleen Laurence Steinhardtille. 1960-luvun lopusta alkaen järjestettiin puolet kiinteistöistä diplomaattista toimintaa varten. Nykyään ulkomaisten valtioiden suurlähetystöt omistavat useimmat villat ja käyttävät niitä suurlähetystöinä ja henkilökuntansa asuntoina.
Arkkitehdit Villoja rakensivat 1910- ja 1920-luvulla jotkin aikakauden tunnetuimmista arkkitehdeista kuten Ragnar Östberg, Ivar Tengbom, Cyrillus Johansson, Erik Josephson ja Carl Westman. Alue, jonne Diplomatstadenin villojen piti nousta, oli katsomojen paikka Tukholman olympialaisten purjehdus- ja soutukilpailujen aikana vuonna 1912. Niin pian kuin ne oli purettu, aloitettiin villojen rakentaminen.Puhelinkeskustelu Christian Brattin kanssa (16.10.2008). Ensimmäinen talo, joka rakennettiin alueelle oli Ragnar Östbergin suunnittelema Villa Geber vuodelta 1913. Britannian residenssin piirsi vuonna 1913 brittiläinen arkkitehti Sir Richard Allison,Rakennuslupapiirustukset on allekirjoitettu ”R. Allison – A.R.I.B.A – H.M. OFFICE OF WORKS LONDON – 1.7.13” ja se on edelleen Ison-Britannian suurlähetystön käytössä. Samana vuonna Englantilainen kirkko siirrettiin Wallingatanilta Norrmalmilta alueelle arkkitehti Adolf Emil Melanderin johdolla. Yksi viimeisistä villoista oli Villa Bonnier vuonna 1927, ja se oli myös Ragnar Östbergin Åke Bonnierille suunnittelema. Vuonna 1932 valmistui Villa Åkerlund tontille Nobelgatanista länteen, joka ei alun perin sisältynyt Per Olof Hallmanin suunnitelmaan.
Ajan henki