Näyttöön perustuva lainvalvonta on politiikanteon ja poliisilaitosten taktisen päätöksenteon lähestymistapa. Se rinnastuu näyttöön perustuvaan lääketieteeseen, näyttöön perustuvaan johtamiseen ja näyttöön perustuvaan politiikkaan.
Näyttöön perustuvaa lainvalvontaa kannattavat korostavat tilastollisen analyysin, empiirisen tutkimuksen ja parhaassa tapauksessa myös satunnaistettuja vertailukokeita. Se ei hylkää poliisin päätöksenteon perinteisiä käytäntöjä, vaan pyrkii edistämään poliisin resursseihin kohdistuvia tieteellisiä kokeita, kohdentamista ja seurantaa, erityisesti budjettileikkausten ja suuremman julkisen tarkastelun aikana.
Alkuperä Aiempina vuosikymmeninä oli tehty kokeita, joiden pyrkimyksenä oli löytää parempia lainvalvonnan menetelmiä. Lawrence Sherman hahmotteli ensimmäisen ”näyttöön perustuvan lainvalvonnan” määritelmän vuonna 1998.
Vuonna 1970 perustettu Police Foundation toteutti vuosina 1971–72 yhteistyössä Kansasin poliisilaitoksen kanssa merkittävän tutkimuksen koskien auto partioita. 1980-luvun alussa Sherman työskenteli Richard Berkin ja Police Foundationin kanssa Minneapolisin perheväkivaltatutkimuksen parissa. Tutkimus osoitti, että perheväkivallasta epäiltyjen pidättäminen vähensi rikoksenuusimista.Sherman, Lawrence; Richard Berk (1984). "The Specific Deterrent Effects of Arrest for Spouse Assault: A Field Experiment". American Sociological Review 49(2): 261-272. Tutkimuksella oli ”lähes ennennäkemätön vaikutus poliisin vakiintuneiden käytäntöjen muuttamisessa.” Myöhemmin Sherman työskenteli kriminologi David Weisburdin kanssa vuoden 1995 tutkimuksessa, joka osoitti, että poliisin ennaltaehkäisevän työn resurssien kohdistaminen niihin alueisiin, joilla esiintyy erityisen paljon rikollisuutta, on tehokasta.Sherman, Lawrence; David Weisburd (1995). "General Deterrent Effects of Police Patrol in Crime ‘Hot Spots’: A Randomized Study". Justice Quarterly 12 (4): 625–648.
Vuoden 1998 Police Foundationin luennollaan ”Ideoita Amerikan lainvalvontatyöhön” Sherman esitteli ”näyttöön perustuvan lainvalvonnan” käsitteen. Hänen ydinajatuksensa oli, että poliisin työtä tehostaa huomattavasti, mikäli valvotuissa kenttätutkimuksissa toimiviksi osoitetut taktiikat asetetaan etusijalle. Myöhemmin Angel Cabrera kuvasi Shermania näyttöön perustuvan lainvalvonnan ”isäksi”.
Helmikuussa 2000 Sherman oli mukana perustamassa Campbell Collaborationin Rikos ja oikeus -ryhmää, jonka tavoitteena on yhdistää lainvalvontatoimia koskeva tutkimusnäyttö muihin rikostenestämiskäytäntöihin. Vuonna 2013 Sherman perusti Cambridge Centre for Evidence-Based Policingin, joka tarjoaa jäsenilleen koulutus- ja tutkimuskonsultointia. Vuonna 2017 hän käynnisti sen jäsenlehti Cambridge Journal of Evidence-Based Policingin. Lehti julkaisee poliisien johtamaa soveltavaa tutkimusta, ja monet sen artikkeleista perustuvat Shermanin ja hänen Cambridgen kollegojensa Heather Strangin ja Sir Denis O’Connorin ohjaamiin gradutöihin, joiden tekijät olivat uransa keskivaiheilla olevaa poliisijohtoa, jotka olivat Cambridge Police Executive Programmen osa-aikaisia opiskelijoita.
Ensimmäinen ammattimainen näyttöön perustuvan lainvalvonnan seura perustettiin Cambridgen Yliopistossa vuonna 2010, ja sen pääosin Ison-Britannian poliiseista koostuva jäsenistö kattaa noin 2 000 henkeä. Vuonna 2013 poliisit ja Queenslandin yliopisto perustivat Australian-New Zealand Society of Evidence-Based Policingin, jolla silläkin on jo yli 2000 jäsentä. Vuonna 2015 sekä Kanada että Yhdysvallat perustivat omat haaransa. Poliisiäätiö tarjosi tukeaan American Society of Evidence-Based Policingin perustamiseen samoin kuin oli aikoinaan tehnyt Police Executive Research Forum (PERF):in ja National Organization of Black Law Enforcement Executives (NOBLE):n kanssa.
Laajuus Todistusaineistolla voidaan tukea lainvalvontaa monin tavoin:
Käytäntöjä määriteltäessä voidaan huomioida koko väestön kattavia prioriteetteja. Tiedetään esimerkiksi, että voimakeinoin pakottamisen vähäisyys on yhteydessä onnellisempaan väestöön. Tämä voi auttaa päätöksenteossa koskien voimankäyttöä tai toimia, jotka nimellisesti ylläpitävät lakeja mutta käytännössä lisäävät yhteisöjen väkivaltaisuutta. Lainvalvontaa koskevia päätöksiä voidaan tehdä rikosten läpivirtausvaikutusten perusteella. Vuodelta 2011 olevan meta-analyysin perusteella huumemarkkinoiden häiriöt, esimerkiksi laittomien materiaalien takavarikoinnit tai järjestäytyneen rikollisuuden toimijoiden pidätykset, lisäävät väkivaltaa ja oheisrikollisuutta. Tämä kyseenalaistaa tietyt huumevalvonnan strategiat. Laitonta kauppaa koskevassa tutkimuksessa todettiin, että rikollisjärjestöön kuulumisella ei ollut merkitystä resurssien kulkuun kilpailevien väkivaltaisten ryhmien välillä. Kun huomion kohteena on vaikutukset yhteisöihin, tämä kyseenalaistaa jengeihin kuulumisen kieltämisen. Tällainen todistusaineiston soveltaminen johtaa toisinaan lainvalvontapäätöksiin, jotka ovat ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa. Jengien jäseniä ei esimerkiksi kielletä liittymästä Yhdysvaltain armeijaan.
Koulutus Poliisi voi myös jakaa ennaltaehkäisevästi tietoa rikollisuuden seurauksista. Tiedetään esimerkiksi, että väkivaltaisia menetelmiä hyödyntävien poliittisten ryhmittymien on epätodennäköisempää saada hallintojen tukea, mikä puhuu sen puolesta, että terrorismi on kansalaistoimintaa tehottomampaa. Pankkiryöstöt tuottavat tyypillisesti vain noin 15 000 Ison-Britannian puntaa per henkilö.
Tuomiot Näytöllä voidaan ohjata myös tuomioita. Rangaistuksen varmuus, ja siten tuomioiden johdonmukaisuus, ehkäisevät rikollisuutta paljon tehokkaammin kuin rangaistuksen välittömyys tai ankaruus.
Yhdistynyt kuningaskunta Vuonna 2008 Sherman toi näyttöön perustuvan lainvalvonnan Cambridgen yliopiston Poliisijohdon ohjelman ytimeen. Kyseessä oli poliisijohdolle ympäri maailman tarjottu osa-aikainen kurssi, jossa opetettiin soveltavaa kriminologiaa. Samana vuonna National Policing Improvement Agency (NPIA) rahoitti ensimmäisen näyttöön perustuvaa lainvalvontaa käsittelevän kansainvälisen konferenssin. Osallistujia tuli niin Aasiasta, Australiasta, Euroopasta kuin Yhdysvalloistakin. Konferenssia on sittemmin järjestetty joka heinäkuu. Vuonna 2017 järjestettyyn konferenssiin osallistui yli 300 poliisia ja tutkijaa kuudesta maanosasta.
Vuonna 2010 ryhmä Ison-Britannian poliiseja perusti Society of Evidence Based Policing -seuran, ja valitsi Shermanin sekä Sir Peter Fahyn, Suur-Manchesterin poliisipäällikön, kunniapuheenjohtajikseen. Vuonna 2015 seuralla oli yli 2 800 jäsentä. Seuran kahdesti vuodessa järjestettävät kokoontumiset ovat keränneet yli 200 osallistujaa, ja saaneet myös mediahuomiota.
Vuonna 2012 Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriö perusti College of Policing -instituutin, joka otti hoitaakseen monia aiemmin lakkautetun National Police Improvement Agencyn vastuualueita. Yksi instituutin viidestä strategisesta tavoitteesta on ”tunnistaa, kehittää ja edistää näyttöön perustuvia hyviä käytäntöjä”. Instituutti on sitoutunut tunnistamaan ja tiedottamaan poliiseja siitä, ”mikä toimii”. Vuonna 2013 Ison-Britannian suurin poliisilaitos, Suur-Lontoon poliisitoimi sitoutui ”rikollisuuden torjuntaan toimivaksi osoitetuilla keinoilla”.
Mikä toimii -keskuksen rikollisuuden vähentämisen työkalupakki