pienoiskuva|270px|Strofylián metsää Kotýchin ja Strofylián kosteikkojen kansallispuistossa Peloponnesoksella. Kreikan luonto on lajistoltaan koko Euroopan monimuotoisinta heti Pyreneiden niemimaan luonnon jälkeen. Tämä on seurausta Kreikan sijainnista Euroopan, Aasian ja Afrikan risteyskohdassa. Tässä luonnolla viitataan elävään luontoon eli kasvistoon ja eläimistöön. Eloton luonto, kuten kallioperä, maaperä, pinnanmuodot, vesistöt ja ilmasto, käsitellään Kreikan maantieteen yhteydessä.
Kreikan lajiston monimuotoisuuteen vaikuttaa sijainnin lisäksi sen alueiden monipuolisuus ja ilmaston vaihtelevuus. Maassa on manner- ja vuoristoilmastoisia ylänkö- ja vuoristoalueita, laajoja välimerenilmastoisia rannikko-, saaristo- ja merialueita, suuria jokisuistoja, järvi- ja laguunialueita ja muita kosteikkoja sekä lähes aavikkoa muistuttavia alueita. Olosuhteet voivat vaihdella huomattavastikin suhteellisen pienellä alueella. Kreikassa elää suuri määrä endeemisiä eli kotoperäisiä, toisin sanoen yksinomaan Kreikassa eläviä kasvi- ja eläinlajeja. Maassa on lukuisia luonnonsuojelualueita luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.
Lajisto Kasvisto
pienoiskuva|Oliivipuita Archángeloksessa Ródoksella. pienoiskuva|Punahirviä Párnitha-vuorella. Kreikassa kasvaa noin kasvilajia, ja niistä noin 750 on endeemisiä eli kasvaa yksinomaan Kreikassa. Näin suuri endeemisyyden määrä () on poikkeuksellista koko Euroopassa.Gibbons 2003, s. 21–23.
Kreikan pinta-alasta noin on metsien peittämää. Suurimmat metsät ovat maan pohjoisosissa. Suurin osa metsistä on mäntykasveja, tammia, poppeleita ja plataanipuita. Vuoriston metsät ovat pääsiassa mäntykasvistoa, kun taas muut lajit kasvavat alarinteillä ja alavammilla alueilla. Yksi tyypillisimpiä maastoja Kreikassa on koko Välimeren alueelle tyypillinen macchia (frýgana) eli pensaikko- ja matalien puiden maasto, jonka kasvit kestävät hyvin kuivuutta ja kuumuutta.
Tunnusomaisin puulaji Kreikalle on viljeltyihin hyötykasveihin kuuluva oliivipuu. Vuonna 2003 oliivin viljelyala maassa oli . Muita merkittäviä hyötylajeja ovat hedelmäpuut, kuten appelsiinipuu, sitruunapuu, omenapuu, viikunapuu, päärynäpuu, persikkapuu sekä pähkinäpuut. Noin pinta-alasta on maanviljelysmaata ja noin laidunmaata.
Eläimistö
Kreikassa elää 116 nisäkäslajia, joista 57 on uhanalaisia ja kolme endeemisiä. Kreikalle tunnusominaisimpia lajeja ovat kotieläimet, kuten vuohet ja lampaat. Lintulajeja on havaittu 422, ja niistä noin 70 % on muuttolintuja. Kreikan vesistöt, kuten järvet ja laguunit, ovat merkittäviä muuttolintujen pesimis- ja levähdysalueita. Perhoslajeja on havaittu 232, joista 11 endeemisiä, ja matelijoita ja sammakkoeläimiä 68. Uhanalaisiin lajeihin maassa kuuluvat muun muassa karhu, susi ja eräät käärmeet.
Luonnonsuojelualueet
Luonnonsuojelu on Kreikassa ollut jäljessä moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Tilanne on kehittynyt EU:n laajuisten suojeluohjelmien ansiosta.Gibbons 2003, s. 23–26. Nykyisin Kreikassa on kymmenen kansallismetsää, kaksi merikansallispuistoa sekä 15 muuta kansallispuistoa. Maassa on myös viisi geopuistoa, 443 Natura 2000 -aluetta sekä 10 Ramsarin sopimuksella suojeltua kosteikkoaluetta.
Kansallispuistot
pienoiskuva|Kri-kri eli kreetalainen villivuohi Samarián rotkossa Kreetalla. pienoiskuva|Flamingoja Évroksen suiston kansallispuistossa Keski-Makedoniassa.
Kreikan tärkeimmät kansallispuistot ovat kansallismetsät, jotka ovat:
Aínoksen kansallismetsä Oítin kansallismetsä Ólympoksen kansallismetsä Parnassóksen kansallismetsä Párnithan kansallismetsä Píndoksen kansallismetsä Préspajärvien kansallismetsä Samarián rotkon kansallismetsä Soúnion kansallimetsä Víkoksen–Aóoksen kansallismetsä
Geopuistot pienoiskuva|Lesboksen kivettynyttä metsää Lesboksella.
Kreikassa on viisi geopuistoa, jotka ovat osa Euroopan geopuistojen verkostoa (European Geoparks Network, EGN):
Chelmóksen–Vouraïkóksen geopuisto, Peloponnesos Psiloreítiksen geopuisto, Kreeta Lesboksen geopuisto, Lesbos, Pohjoisen Egean saaret Siteían geopuisto, Kreeta Víkoksen–Aóoksen geopuisto, Epeiros
Natura-alueet
Kreikassa on 443 Natura 2000 -aluetta, jotka on suojeltu osana EU:n laajuista suojeluohjelmaa. Näistä 241 on luontodirektiivin mukaisia suojelualueita (SCI) ja 202 lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita (SPA).
Ramsar-alueet pienoiskuva|Kerkíni-järven kosteikkoja Keski-Makedoniassa.
Kreikassa on kymmenen Ramsar-aluetta, joiden yhteispinta-ala on hehtaaria. Ne kaikki ovat osa jotain kansallispuistoa:
Amvrakikóslahti (Amvrakikóslahden kosteikkojen kansallispuisto), Keski-Kreikka Áxios-, Loudías ja Aliákmonas-jokien suisto (Axióksen suiston kansallispuisto), Makedonia Évros-joen suisto (Évroksen suiston kansallispuisto), Länsi-Traakia Kerkíni-tekojärvi (Kerkíni-järven kansallispuisto), Makedonia Kotýchin laguuni (Kotýchin ja Strofylián kosteikkojen kansallispuisto), Peloponnesos Mesolóngin–Aitolikón laguunit (Mesolóngin–Aitolikón laguunien kansallispuisto), Keski-Kreikka Mikrí Préspa -järvi (Préspajärvien kansallispuisto), Makedonia Néstos-joen suisto ja sen laguunit (Itä-Makedonian ja Traakian kansallispuisto), Makedonia/Länsi-Traakia Vistonída- ja Ismarída-järvet ja Pórto Lágoksen laguuni (Itä-Makedonian ja Traakian kansallispuisto), Makedonia/Länsi-Traakia Vólvi- ja Koróneia-järvet (Koróneia- ja Vólvi-järvien ja Makedonian Témpin kansallispuisto), Makedonia
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
*