Lea Lampila (24. helmikuuta 1924 Viipuri – 18. kesäkuuta 2006 Asperö, Ruotsi) oli ruotsinsuomalainen muistelmakirjailija, joka asui viimeksi Bohusin läänissä, Asperön saarella.
Lampilan perhe lähti Neuvostoliittoon työnhakuun vuonna 1931 hänen ollessaan 7-vuotias. Hänen isänsä Sulo kuoli yrittäessään paeta, äiti Helmi joutui vankileirille ja Lea sijoitettiin lastenkotiin. Koulusta päästyään hän onnistui löytämään vankileiriltä päässeen äitinsä, mutta kesällä 1947 Lea Lampila sai itse 10 vuoden leirituomion päästen vapaaksi kuuden vuoden jälkeen 1953. Hän loikkasi Neuvostoliitosta Ruotsiin vuonna 1967 ja sai poliittisen turvapaikan ja Ruotsin kansalaisuuden. Hän kirjoitti 1990-luvulla kaksi omaelämäkerrallista kirjaa Toivon tähti ja Stalinin lapset.
Teoksia Toivon tähti : loikkariperheen tarina. WSOY 1991 Stalinin lapset. WSOY 1995 Mukana myös kokoomateoksessa 122 ruotsinsuomalaista kynäniekkaa : esittely 122:sta ruotsinsuomalaisesta kynäniekasta ja heidän tuotannostaan ; toimittanut Anneli Tikkanen-Ròzsa. Ruotsinsuomalaisten kirjoittajien yhdistys, Nykvarn 1995
Lähteet
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Ruotsinsuomalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1924 syntyneet Luokka:Vuonna 2006 kuolleet