Suomen 15. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–3. heinäkuuta 1933.
Eduskuntavaalit rauhoittivat Suomen sisäpoliittista tilannetta vuosikymmenen alun kuohunnan jälkeen. Lapuan liike oli lakkautettu vuonna 1932 ensin sisäministeriön ja sitten oikeuden päätöksellä, mutta sen seuraajaksi perustettiin saman vuoden aikana Isänmaallinen kansanliike (IKL), joka lähti eduskuntavaaleihin vaaliliitossa kokoomuksen kanssa. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 93. Helsinki: Otava, 1987.
Vaalivoittajia olivat sosialidemokraatit, jotka saivat 12 lisäpaikkaa. Sen sijaan porvaripuolueet menestyivät varsin kehnosti. Kokoomuksen ja IKL:n vaaliliitto sai kymmenen eduskuntapaikkaa vähemmän kuin kokoomus oli saanut yksinään vuoden 1930 vaaleissa. IKL:n järjestyessä heti vaalien jälkeen omaksi 14 hengen eduskuntaryhmäkseen kokoomus menetti tosiasiassa peräti 24 paikkaa. IKL vei ääniä ilmeisesti myös maalaisliitolta, joka koki kuuden paikan tappion. Porvaripuolueiden piirissä vaalitappion jälkipyykki johti siihen, että kokoomus teki uuden puheenjohtajansa valtioneuvos J. K. Paasikiven johdolla pesäeron äärioikeistoon ja maalaisliitto alkoi entistä selkeämmin asemoida itseään poliittiseen keskustaan. IKL oli seuraavien runsaan kymmenen vuoden ajan eduskunnassa alituisessa käsirysyssä muiden puolueiden kanssa, kunnes se lakkautettiin syyskuussa 1944 Moskovan välirauhansopimuksen tulkinnan nojalla.Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 450. Jyväskylä: Gummerus, 1987.Sakari Virkkunen: Käännekohtia itsenäisen Suomen historiassa. Suomen Kuvalehti 37B/12.9.1986, s. 9. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1986.
Eduskuntavaalien tulos osoitti, että suomalainen demokratia oli selviytynyt – vaikkakin horjuen – sitä koetelleesta kriisistä. Oikeistoradikalismin nousu taittui, mikä oli Euroopan oloissa harvinaista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneistä eurooppalaisista valtioista vain Suomi, Irlanti ja Tšekkoslovakia sekä muodollisesti Unkari säilyivät demokratioina samalla kun muut nuoret valtiot joutuivat toinen toisensa jälkeen eriasteisten totalitaaristen hallitusten valtaan.
Kansanedustajat Uusia kansanedustajia olivat muun muassa SDP:n Gunnar Andersson, Alpo Lumme, Onni Peltonen, Edvard Pesonen ja Arvi Turkka, maalaisliiton Väinö Kaasalainen, kokoomuksen Toivo Horelli, K. F. Lehtonen ja Edwin Linkomies, RKP:n Johan Otto Söderhjelm ja Ebba Östenson, IKL:n Reino Ala-Kulju, Vilho Annala, Iisakki Nikkola, Leonard Pietari Tapaninen ja Veikko Wainio, pienviljelijöiden Eino Rytinki, sekä kansanpuolueen Yrjö Hautala.
Eduskunnan jättivät muun muassa kokoomuksen Edvard Kilpeläinen, Väinö Malmivaara, Niilo Solja ja Antti Tulenheimo, sekä edistyksen Kaarlo Juho Ståhlberg. Eduskuntaan palasivat niin ikään SDP:n Hilda Herrala ja Heikki Kääriäinen, maalaisliiton Tilda Löthman-Koponen ja Toivo Ikonen, RKP:n Rafael Colliander sekä IKL:n Kaarlo Kares. Eduskunnasta putosivat muun muassa SDP:n Kalle Hakala ja Miina Sillanpää, maalaisliiton Antti Junes, Erkki Pullinen ja August Raatikainen, sekä kokoomuksen Emanuel Kolkki.
Parlamentarismista poiketen istunut Kivimäen hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi vaalien jälkeen.
Tulokset Äänestysaktiivisuus62,2 %Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)−3,7keski|180pxSuurimmat puolueet kunnittainhttps://www.doria.fi/handle/10024/67205
!rowspan=2 style="background:#e3e3e3" colspan=2|Puolue !rowspan=2 style="background:#e3e3e3" colspan=2|Edustajat !style="background:#e3e3e3" colspan=4|Äänet |- !style="background:#e3e3e3" colspan=2|Osuus !style="background:#e3e3e3" colspan=2|Lukumäärä |- align=right | style="background: "| |align=left|Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | align=center | 78 | align=center | +12 | 37,33 % | +3,2 | 413 551 | +27 525 |- align=right | style="background: "| |align=left|Maalaisliitto | align=center | 53 | align=center | −6 | 22,54 % | −4,7 | 249 758 | −58 522 |- align=right | style="background: "| |align=left|Kansallinen Kokoomuspuoluea | align=center | 18 | align=center | −24 |rowspan=2| 16,93 % |rowspan=2| −1,1b |rowspan=2| 187 527 |rowspan=2| −16 431b |- align=right | style="background: "| |align=left|Isänmaallinen kansanliike a | align=center | 14 | align=center | – |- align=right | style="background: "| |align=left|Ruotsalainen kansanpuolue | align=center | 21 | align=center | +1 | 10,42 % | +0,4 | 115 433 | +2 115 |- align=right | style="background: "| |align=left|Kansallinen Edistyspuolue | align=center | 11 | align=center | – | 7,41 % | +1,6 | 82 129 | +16 299 |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=forestgreen align="center" | |align=left|Suomen pienviljelijäin puolue | align=center | 3 | align=center | +2 | 3,39 % | +1,5 | 37 544 | +16 661 |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=#28a428 align="center" | |align=left|Kansanpuolue | align=center | 2 | align=center | – | 0,85 % | – | 9 390 | – |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=lightblue align="center" | | colspan=0,5 valign="top" align=left|Suomen Kansan Järjestöc
| 0,25 % | – | 2 733 | – |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=red align="center" | |align=left|Lista ”Työkansan puolesta”
| 0,24 % | – | 2 667 | – |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=mediumblue align="center" | |align=left|Aitosuomalaisten, raittiusväen y.m. vaaliliitto
| 0,13 % | – | 1 476 | – |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=darkred align="center" | |align=left|Suomen Kansallissosialistinen Liitto
| 0,13 % | – | 1 406 | – |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=crimson align="center" | |align=left|Työväen, talonpoikain ja henkisentyöntekijäin vaaliliitto
| 0,07 % | – | 787 | – |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=black align="center" | |align=left|Pulamiesten vaaliliitto
| 0,06 % | – | 645 | – |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=skyblue align="center" | | align=left|Suomalaisen Työn Puolued
| 0,05 % | – |537 | – |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=turquoise align="center" | |align=left|Vähävaraisten ja Kansanpuolueen vaaliliitto
| 0,03 % | – | 370 | – |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=darkviolet align="center" | |align=left|Lista ”V.F. Johanson ja M. Saarikoski”
| 0,01 % | – | 145 | – |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=silver align="center" | |align=left|Kansallistaloudellinen vaaliliitto
| 0,01 % | – | 101 | – |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=darkturquoise align="center" | |align=left|Vaaliliitto F (Läheniemeläiset)
| 0,01 % | – | 96 | – |- align=right |style="width: 10px" bgcolor=grey align="center" | |align=left|Muut
| 0,14 % | | 1 528 | −390 |- bgcolor="efefef" align=right |style="width: 10px" bgcolor=grey align="center" | |align=left|Yhteensä | align=center | 200 | | 100 % | | 1 107 823 | −22 205 |- bgcolor="e3e3e3" align=left | colspan=8 |a Vapaa Työväenliitto mukana vaaliliitossa kuudessa vaalipiirissäb Verrattuna Kansallisen Kokoomuspuolueen tulokseenc SKJ (2 103 ääntä, Uusimaa); Lista ”Jaakko Seise” (630, Viipuri it.)d STP/Kansanpuolue (311, Turku pohj.); STP (226, Uusimaa) |- bgcolor="e3e3e3" align=left | colspan=7 |Lähde: Tilastokeskus 2004; Alle 1% äänistä saaneiden listojen äänimäärät vain painetussa versiossaSuomen virallinen tilasto 29 A, XVI; vaaliliittojen koostumuksista Ekberg 1991 ja Lackman 1985Matti Lackman: Taistelu talonpojasta. Suomen Kommunistisen Puolueen suhde talonpoikaiskysymykseen ja talonpoikaisliikkeisiin 1918-1939 (Pohjoinen 1985), s. 209–252.
Lähteet
Luokka:Eduskuntavaalit Luokka:Vuoden 1933 vaalit