Maria Luisa (esp. María Luisa; saks. Maria Ludovika; engl. Marie Louise); (24. marraskuuta 1745 Reggia di Portici, Campania – 15. toukokuuta 1792 Wien, Itävallan keisarikunta) oli Napolin ja Sisilian prinsessa, Espanjan prinsessa eli infanta, josta tuli keisari Leopold II:n puolisona vuodesta 1765 lähtien Toscanan suurherttuatar sekä vuodesta 1790 lähtien Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinnapuoliso, Saksan, Unkarin ja Böömin kuningatar.
Suku ja nuoruus Maria Luisa oli Espanjan Bourbon-sukuisen kuninkaan Kaarle III:n ja Saksin prinsessa Maria Amalian tytär. Hän oli vanhempiensa viidenneksi vanhin tytär ja toinen eloonjäänyt lapsi. Hänen isästään oli tullut Napolin ja Sisilian kuningas vuonna 1735, espanjalaisten miehitettyä alueen Puolan perimyssodan aikana. Kun hänen isästään tuli Espanjan kuningas Kaarle III vuonna 1759 tämän velipuolen Ferdinand VI:n kuoltua, hänestä tuli Espanjan infanta eli prinsessa Maria Luisa, ja hän muutti perheensä mukana Espanjaan. vasen|pienoiskuva|257x257px|Maria Luisa 3-vuotiaana, Giuseppe Bonito 1748.
Avioliitto Jo varhain sovittiin, että hänet naitettaisiin Habsburg-sukuun. Alkujaan sulhaseksi valittiin Leopoldin vanhempi veli Karl Josef, mutta koska tämä kuoli 14-vuotiaaana isorokkoon vuonna 1761, sulhanen vaihtui nuorempaan veljeen. Häitä vietettiin Innsbruckissa vuonna 1765.
Maria Luisan oli alun perin tarkoitus avioitua tulevan keisari Joosef II:n kanssa, mutta suunnitelma kariutui Ranskan kuningas Ludvig XV:n vastustukseen; kuningas halusi Joosefin avioituvan sen sijaan lapsenlapsensa, Boubon-Parman prinsessa Isabellan kanssa.
pienoiskuva|Espanjan infanta María Luisa, Anton Raphael Mengs 1764/1765. Maria Luisa solmi 16. helmikuuta 1764 Madridissa sijaisen välityksellä avioliiton 18-vuotiaan Leopoldin kanssa, joka oli keisarinna Maria Teresian ja Toscanan suurherttua Frans II:n kolmanneksi vanhin poika sekä suurherttuakunnan kruununperillinen. Ennen avioliittoa hänen oli isänsä tahdosta luovuttava oikeuksistaan Espanjan valtaistuimeen. Sijaisen välityksellä solmitun avioliiton jälkeen hän matkusti Itävaltaan Barcelonan, Genovan ja Bolzanon kautta. Matka kesti yli vuoden. Hän avioitui 5. elokuuta 1765 Leopoldin kanssa henkilökohtaisesti Pyhän Jaakobin kirkossa Innsbruckissa.
Vain muutamaa päivää myöhemmin keisari Fransin kuolema teki Maria Luisan aviomiehestä uuden Toscanan suurherttuan, ja vastavihitty pari muutti Firenzeen, jossa he asuivat seuraavat kaksikymmentäviisi vuotta. Nuoripari saapui Firenzeen 13. syyskuuta 1765 ja asettui asumaan Palazzo Pittiin.
Avioliittohetkellä Maria Luisan kuvailtiin olevan sinisilmäinen kaunotar, jolla oli eloisaa viehätysvoimaa; häntä pidettiin vaatimattomana ja mutkattomana sekä luonteeltaan anteliaana ja ystävällisenä. Hänen luonnollisen lämpimän ystävällisen luonteensa sanottiin olevan vastakohta Leopoldin jokseenkin kylmälle luonteelle.
Heille syntyi 16 lasta 21 vuoden aikana. Toistuvat raskaudet ja synnytykset vanhensivat Maria Luisaa nopeasti. Hänen kerrotaan hyväksyneen miehensä suhteet ja jopa ystävystyneen tämän läheisimmän rakastajattaren kanssa. Tiukan katolisen kasvatuksen myötä Maria Luisa oli oppinut kestämään raskauden ja avioliiton vaivat valittamatta roolissa, jota hän toteutti koko avioliittonsa ajan. Maria Luisan ja Leopoldin välistä suhdetta on kuvailtu onnelliseksi, ja Maria Luisan roolia siinä tukevaksi ja uskolliseksi vaimoksi. Hän hyväksyi puolisonsa uskottomuuden valittamatta; tämän tunnetuimpia rakastajattaria olivat lady Anna Gore Cowper sekä balettitanssija Livia Raimondi, jonka kanssa Leopold sai pojan, Luigi von Grünin (1788–1814), ja jolle hän lahjoitti oman palatsin Firenzen Piazza San Marcolta.
Toscanan suurherttuatar Toscanan suurherttuattarena Maria Luisa saavutti arvostusta jo ensimmäisenä vuotenaan Firenzessä vuoden 1765 nälänhädän aikana tarjoamalla ruokaa ja lääkinnällistä apua köyhille ja hädänalaisille. Häntä pidettiin tuolloin ihanteellisena ”naisellisen hyveen esikuvana”. Häntä ei koskaan kruunattu suurherttuattareksi, vaikka hän olikin läsnä Leopoldin kruunajaisissa heinäkuussa 1768. Hän saattoi kälyään Itävallan arkkiherttuatar Maria Karolinaa tämän mennessä naimisiin veljensä, Napolin kuningas Ferdinand IV:n kanssa; pariskunta viipyi paikalla kesän 1768 ajan.
Vuonna 1770 hän seurasi Leopoldia tämän Wienin-vierailulla. Kumpikaan heistä ei pitänyt muodollisista tilaisuuksista; he osallistuivat harvoin edustustehtäviin eivätkä juuri ylläpitäneet seremoniallista hovielämää. Leopold keskittyi politiikkaan ja omiin harrastuksiinsa, kun taas Maria Luisa vetäytyi lähes täysin pois ylhäisöpiireistä ja omistautui kokonaan lastensa kasvattamiselle. Maria Luisa ja hänen puolisonsa tarjosivat lapsilleen hyvin vapaan kasvatuksen kaukana hovin muodollisuuksista ja veivät heitä toisinaan matkoille maaseudulle ja rannikolle. Hän pysyi suurelta osin tuntemattomana paikalliselle aatelistolle ja rajoitti yksityisen sosiaalisen elämänsä hyvin suppeaan ystäväpiiriin.
Keisarinna pienoiskuva|Keisarinna Maria Luisa, Josef Mathias Grassi, 1790. Leopoldin lapsettoman veljen Joosef II:n kuoltua vuonna 1790, tämä peri Habsburgien Keski-Euroopan valtakunnan ja hänet valittiin pian sen jälkeen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi. Uusi keisari otti nimekseen Leopold II ja muutti perheineen Wieniin, jossa Maria Luisa omaksui keisarinnan roolin; hän oli toiseksi viimeinen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna ja viimeinen, joka kantoi arvonimeä miehensä kuolemaan saakka.
Leopold kuoli vain vajaat kaksi vuotta myöhemmin keuhkokuumeeseen 44-vuotiaana 1. maaliskuuta 1792. Maria Luisa seurasi miestään hautaan 46-vuotiaana alle kolmen kuukauden päästä 15. toukokuuta 1792.
Perintö Maria Luisa ei ehtinyt nähdä vanhimman poikansa Frans II:n valintaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan viimeiseksi keisariksi. Hänet haudattiin puolisonsa viereen Wienin Kapusiinikirkon Keisarilliseen kryptaan. Hänen sydämensä sisältävä uurna sijaitsee Wienin Augustinerkirche-kirkon Loretto-kappelissa ja hänen sisäelimensä herttuoiden kryptassa. Maria Luisa on yksi niistä 41 henkilöstä, joille järjestettiin niin kutsutut ”jaetut hautajaiset”, jolloin ruumis jaettiin Habsburgien kolmeen perinteiseen hautapaikkaan Wienissä: Keisarillinen krypta, Sydänkrypta ja Herttuoiden krypta.
Böömin säädyt tilasivat Mozartilta oopperan La clemenza di Tito osaksi juhlallisuuksia, joilla juhlistettiin Maria Luisan ja hänen puolisonsa Leopoldin kruunaamista Böömin kuninkaaksi ja kuningattareksi Prahassa 6. syyskuuta 1791. Musiikkipiireissä Maria Luisa tunnetaan väitetystä Mozartin oopperan halventamisesta; hänen kerrotaan kutsuneen teosta ilmaisulla ”una porcheria tedesca” (ital. ”saksalaista roskaa”). Väitettä tästä lausahduksesta ei kuitenkaan esiintynyt missään ennen vuotta 1871, jolloin julkaistiin Alfred Meissnerin teos "Rococo-Bilder: nach Aufzeichnungen meines Grossvaters – kokoelma kertomuksia Prahan kulttuuri- ja poliittisesta elämästä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa."
Lapset pienoiskuva|Pyhä Rooman keisari Leopold II ja hänen perheensä, Wenceslaus Werlin, 1773. Kuvassa ovat heidän kuusi vanhinta lastaan. Maria Luisalle ja Leopoldille syntyi kaikkiaan 16 lasta, joista poikkeuksellisesti vain kaksi kuoli jo lapsina: pienoiskuva|Toscanan suurherttua Pietro Leopoldo (vuodesta 1790 keisari Leopold II) ja puoliso Maria Ludovica sekä kahdeksan heidän kuudestatoista lapsestaan kuvattuina Palazzo Pittin sisäpihalla Firenzessä. Johann Zoffany, 1776.
Maria Teresia (14. tammikuuta 1767 – 7. marraskuuta 1827), avioitui Saksin kuningas Antonin kanssa; sai jälkeläisiä. Frans II (12. helmikuuta 1768 – 2. maaliskuuta 1835), Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari ja Itävallan keisari; avioitui 1) Württembergin herttuatar Elisabetin kanssa (sai jälkeläisiä); avioitui 2) Napolin ja Sisilian prinsessa Maria Teresian kanssa (sai jälkeläisiä); avioitui 3) Itävalta-Esten prinsessa Maria Ludovikan kanssa (ei jälkeläisiä); avioitui 4) Baijerin prinsessa Karoline Augustan kanssa (ei jälkeläisiä). Toscanan suurherttua Ferdinand III (6. toukokuuta 1769 – 18. kesäkuuta 1824), avioitui 1) Napolin ja Sisilian prinsessa Luisan kanssa (sai jälkeläisiä); avioitui 2) Saksin prinsessa Maria Ferdinandan kanssa (ei jälkeläisiä). Maria Anna (22. huhtikuuta 1770 – 1. lokakuuta 1809), Prahan jalosukuisten naisten Theresian-instituutin ruhtinatar-abbedissa, kuoli naimattomana. pienoiskuva|Toscanan suurherttua Leopold ja Espanjan infanta Maria Luisa neljäntoista lapsensa kanssa, noin 1784–1785.Kaarle (5. syyskuuta 1771 – 30. huhtikuuta 1847), avioitui Nassau-Weilburgin prinsessa Henrietan kanssa; sai jälkeläisiä. Alexander Leopold (14. elokuuta 1772 – 12. heinäkuuta 1795), kuoli tapaturmaisesti 22-vuotiaana ilotulitusonnettomuudessa Laxenburgin linnassa lähellä Wieniä, palvelijoittensa kanssa. Naimaton, ei jälkeläisiä. Albrecht Johann Joseph (19. syyskuuta 1773 – 22. heinäkuuta 1774), kuoli alle vuoden ikäisenä. Maximilian (23. joulukuuta 1774 – 10. maaliskuuta 1778), kuoli alle 4-vuotiaana. Josef (9. maaliskuuta 1776 – 13. tammikuuta 1847), avioitui 1) Venäjän suuriruhtinatar Aleksandra Pavlovnan kanssa (sai jälkeläisiä); avioitui 2) Anhalt-Bernburg-Schaumburg-Hoymin prinsessa Herminen kanssa (sai jälkeläisiä); avioitui 3) Württembergin herttuatar Maria Dorothean kanssa (sai jälkeläisiä). Maria Klementina (24. huhtikuuta 1777 – 15. marraskuuta 1801), avioitui Molempain Sisiliain kuninkaan Frans I:n kanssa; sai jälkeläisiä. Heidän tyttärensä Carolina (1798–1870), Berryn herttuatar, oli Ranskan prinssi Charles Ferdinandin puoliso. Anton Victor (31. elokuuta 1779 – 2. huhtikuuta 1835), Lombardia–Venetsian varakuningas, Saksalaisen ritarikunnan suurmestari, kuoli naimattomana. Maria Amalia (15. lokakuuta 1780 – 25. joulukuuta 1798), kuoli 18-vuotiaana, naimaton, ei jälkeläisiä. Johann (20. tammikuuta 1782 – 11. toukokuuta 1859), solmi 1827 morganaattisen avioliiton postimestarin tyttären Anna Plochlin kanssa; hänen lapsensa korotettiin Meranin kreiveiksi. Rainer (30. syyskuuta 1783 – 16. tammikuuta 1853), Lombardia–Venetsian varakuningas, avioitui Savoiji-Carignanon prinsessa Elisabethin kanssa; heillä oli kahdeksan lasta. Heidän tyttärensä Adelaide (1822–1855) avioitui 1842 Italian kuningas Viktor Emanuel II:n kanssa. Ludwig (13. joulukuuta 1784 – 21. joulukuuta 1864), kuoli naimattomana. Rudolf (8. tammikuuta 1788 – 24. heinäkuuta 1831), Olomoucin kardinaali-arkkipiispa 1819, säveltäjä, kuoli 43-vuotiaana aivoverenvuotoon, naimaton.
Lähteet
Luokka:Espanjan kuninkaalliset Luokka:Prinsessat Luokka:Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinnat Luokka:Vuonna 1745 syntyneet Luokka:Vuonna 1792 kuolleet