pienoiskuva|pysty=1.25|Antiikin Kyproksen kartta. Kypros (, ) oli antiikin aikana useiden kansojen asuttamaa aluetta: sen asukkaisiin kuului varhaisempien, esihistoriallisten asukkaiden jälkeläisiä, kuten niin kutsuttuja eteokypriootteja; mykeneläisperäisiä ja myöhempiä kreikkalaisia asuttajia; sekä foinikialaisia siirtokuntalaisia.
Kyproksen vanhat valtakunnat olivat kaupunkikuningaskuntia. Ainakin osa niistä voidaan lukea kreikkalaisiksi poliksiksi eli kaupunkivaltioiksi. Tärkeimpiin kaupunkeihin kuuluivat muun muassa Salamis, Pafos, Kurion ja Amathus. Kyproksen kaupungit tulivat myöhemmin Assyrian, Egyptin ja sitten Persian vallan alle. Aleksanteri Suuri vapautti saaren persialaisvallasta. Diadokkisotien myötä Kypros tuli osaksi Ptolemaiosten kuningaskuntaa. Hellenistisellä kaudella saari kreikkalaistui kauttaaltaan. Rooman valtakunta liitti saaren itseensä vuonna 58 eaa.
Maantiede
Antiikin maantieteen termeillä Kypros sijaitsi Kilikian ja Foinikian välisellä merialueella. Saari tunnettiin useilla nimillä, joita olivat Kyproksen lisäksi Akamantis (), Amathusia (), Aspelia (), Kerastis (), Kolinia (), Kryptos (), Makaria (), Meionis (), Ofiusa () ja Sfekeia (). ”Kyproslaista” tarkoittavia etnonyymejä ja adjektiiveja olivat muun muassa Kyprios (), Kypriakos (), Kyprieus () ja Kypritēs (), latinaksi Cyprius ja Cypriacus.
Kyproksen saari muodostuu lounaisosan pääalueesta sekä koillisosan pitkästä kapeasta niemimaasta, jonka nykyinen nimi on Karpasía. Tätä muotoa verrattiin antiikin aikana taljaan ja gallialaiseen kilpeen. Strabonin mukaan saaren ympärysmitta oli stadioninmittaa. Sen suurin pituus idästä länteen länsipään Akamas-niemeltä koilliskärjen edustan Kleides-saarille arvioitiin stadioninmitaksi.Strabon: Geografia 6; Plinius: Naturalis historia 5.35.
Saaren suurin vuoristo tunnettiin nimellä Olympos (nyk. Tróodos). Vuorilta kaivettiin kuparia, jonka nimi kytkeytyy saaren nimeen, sekä myös kultaa, hopeaa, ja jalokiviä, joista saari antiikin aikana myös tunnettiin. Merkittävimmät kuparikaivokset olivat Tamassoksessa, Amathuksessa, Soloissa ja Kurionissa. Vuorilta saatiin myös puuvaroja, jotka olivat merkittäviä muun muassa laivanrakennuksessa. Kypros tunnettiin myös viinistään, oliiviöljystään ja hunajastaan. Saaren keskiosan tasanko, nykyinen Mesaorían tasanko, oli hyvää viljelyaluetta kuten nykyisinkin.Plinius: Naturalis historia 11.14, 12.60, 34.20, 37.15–17, 37.22, 37.54.
Rannikko pienoiskuva|Amathuksen arkeologista aluetta. pienoiskuva|Kurionin raunioita.
Kyproksen länsipään niemi tunnettiin nimellä Akamas (). Sen pohjoisrannikolla sijaitsi Marionin () kaupunki. Etelämpänä rannikolla sijaitsi Drepanon () ja tämän jälkeen Pafoksen () kaupunki. Pafoksenlahden länsipuolinen niemi tunnettiin nimellä Zefyrion ( eli ). Etelämpänä sijaitsivat niemet Arsinoe () ja Frurion (). Tämän jälkeen hieman sisämaassa sijaitsivat Hierokepia () ja Palaipafos (). Seuraaviksi tulivat Boosura (), Treta () ja Kurion (). Kurionin kohdalla ollut niemi eli nykyinen Akrotírin niemen kärki tunnettiin nimellä Kurias (). Alueelle laski Lykos-joki ().
Seuraava kaupunki itään oli Amathus (). Sen lähellä sijaitsi pieni Palaian () kaupunki. Edelleen itään sijaitsi Kitionin () kaupunki, ja sen länsipuolella sijaitsi Tetios-joki () ja itäpuolella Dades-niemi (). Seuraavat niemet itään olivat Thronoi () ja saaren kaakkoiskulman Pedalion () eli nykyinen Kávo Gkréko. Itärannikolla niemestä pohjoiseen sijaitsi Leukolla (). Edelleen pohjoiseen sijaitsivat Ammokhostos () ja hieman pohjoisempana Salamis (). Niiden kohdalla mereen laski Pediaios-joki (. Edelleen pohjoisempana itärannikolla sijaitsivat Elaia () ja Urania (). Karpasian kaupunki () sijaitsi siitä nykyisen nimensä saaneella Karpasían niemellä. Niemen kärki tunnettiin nimellä Deinareton (), ja sen kärjessä sijaitsivat Kleides-saaret ().
Kyproksen pohjois- ja koillisrannikko tunnettiin nimellä Akhaijien (Kreikkalaisten) rannikko (), koska Teukroksen johtamien kreikkalaisten asuttajien uskottiin rantautuneen sinne. Rannikolla sijaitsivat idästä länteen kaupungit Afrodision (), Makaria (), Keryneia () ja Lapethos (). Saaren pohjoiskärki tunnettiin Krommyonin niemenä (). Rannikolla siitä etelään sijaitsivat Melabron (), Soloi () ja Limenia (). Krommyonin ja Akamaksen välinen niemi tunnettiin nimellä Kallinusa ().
Saaren sisäosissa sijaitsivat kaupungit Aipeia (), Tamassos (), Tremithus (), Leukosia () ja Khytroi ().
Kaupungit
Kyproksen kuningaskunnat eivät olleet aivan samanlaisia kaupunkivaltioita eli poliksia kuin vastineet muualla kreikkalaisilla alueilla. Niitä pidetään usein kaupunkikuningaskuntina, mutta niiden hallussa ollut maa-alue oli suhteellisen suuri verrattuna useimpiin poliksiin, kaikissa tapauksissa yli 500 neliökilometriä. Niiden alaisuuteen hallitsemillaan alueilla kuului kaupunkikeskuksen lisäksi pienempiä kaupunkeja sekä kyliä.
Kaikki Kyproksen kaupunkivaltiot, riippumatta siitä olivatko ne alkuperältään kreikkalaisia tai foinikialaisia, olivat monarkioita joissa oli kruununperimys, aina siihen saakka kun kuningaskunnat lakkautettiin hellenistisen kauden koittaessa 300-luvun lopulla eaa. Myös hallintonsa puolesta kaupungit erosivat näin useimmista poliksista.
Polikset
Kyproksen polikset eli kreikkalaiset kaupunkivaltiot olivat:
Amathus Idalion Karpasia Keryneia Kurion Lapethos Marion Pafos Salamis Soloi
Muita kaupunkeja
Kyproksen muita kaupunkeja olivat muun muassa:
Afrodision Aipeia Ammokhostos Arsinoe Drepanon Golgoi Khytroi (Khytros) Kition Knidos Ledrai Leukosia Limenia Makaria Melabron Neapolis Palaia Pergamon Tamassos Thronoi Tremithus Urania
Historia Yleiskuva
Kyproksen esi- ja varhaishistoria voidaan jakaa aikakausiin seuraavasti (varhaisemmat ajoitukset ovat summittaisia ja pyöristettyjä):
Kausi Ajoitus (noin) Paleoliittinen kausi vuoteen 7000 eaa. Neoliittinen kausi Neoliittinen I(akeraaminen neoliittinen) 7000–4500 eaa. Neoliittinen II(keraaminen neoliittinen) 4500–3800 eaa. Kalkoliittinen 3800–2500 eaa. Pronssikausi Varhaiskyprioottinen (EC) I–III 2500–1900 eaa. Keskikyprioottinen (MC) I–III 1900–1600 eaa. Myöhäiskyprioottinen (LC) I–III 1600–1050 eaa. Geometrinen kausi Kyprogeometrinen (CG) I 1050–950 eaa. Kyprogeometrinen (CG) II 950–850 eaa. Kyprogeometrinen (CG) III 850–700 eaa. Arkaainen kausi Kyproarkaainen (CA) I 700–600 eaa. Kyproarkaainen (CA) II 600–475 eaa. Klassinen kausi Kyproklassinen (CC) I 475–400 eaa. Kyproklassinen (CC) II 400–323 eaa. Hellenistinen kausi 323–58 eaa. Roomalainen kausi 58 eaa.–395 jaa.
Tausta: Esihistoria ja mytologia
Kypros asutettiin viimeistään neoliittisen kauden alussa 7000-luvulla eaa. Varhaisimpia tunnettuja asutuksia on Choirokoitía (usein Khirokitia), joka edustaa akeraamista eli esikeraamista vaihetta. Kypros on ilmeisesti ollut autiona noin 6000–4500 eaa. Se asutettiin uudelleen myöhemmällä neoliittisella kaudella, jolloin tunnettiin jo sekä maanviljelys että keramiikan valmistus. Saari siirtyi kalkoliittiselle kaudelle 3000-luvun eaa. alkupuolella.
pienoiskuva|Löytöjä Égkomin pronssikautisesta asutuksesta, n. 1900–1625 eaa. Kyproksen varhaisimmat kuparikaivokset perustettiin noin 3400–2300 eaa., ja saari tuli tunnetuksi kuparin viennistä koko itäisen Välimeren alueella. Varsinaisen pronssikauden alku ajoitetaan noin vuoteen 2500 eaa. Keskisellä pronssikaudella noin 1900–1600 eaa. Kyproksella oli laajat kauppayhteydet itäisen Välimeren alueella, muun muassa Syyriaan ja Egyptiin. Saarelle alkoi syntyä ensimmäisiä kaupunkimaisia asutuksia. Myöhäisellä pronssikaudella noin 1600–1050 eaa. saaren merkittäviä kaupunkeja olivat Kition ja Égkomin (Enkomi) nimellä nykyisen kylän mukaan tunnettu asutus, jonka oletetaan olleen Alasian valtakunnan keskus. Samalla ajalla saarella oli kauppayhteydet myös minolaisen ja mykeneläisen kulttuurin kanssa. Kyproksella kehittyi oma kirjoitusjärjestelmä, joka tunnetaan kyproslais-minolaisena kirjoituksena. Se muistutti jossakin määrin lineaari-A- ja lineaari-B-kirjoitusta ja toisaalta myös nuolenpääkirjoitusta. Sitä käyttänyt saaren pronssikautinen alkuperäisväestö tunnetaan eteokypriootteina. Heidän kieltään, niin kutsuttua eteokypriootin kieltä, ei tunneta.
pienoiskuva|Palaipafoksen Afroditen pyhäkön raunioita. Pyhäkkö on syntynyt mykeneläisellä kaudella, rauniot ovat roomalaiselta kaudelta. Mykeneläisiä kreikkalaisia tai näiden jälkeläisiä muutti Kyprokselle noin 1200–1000-luvuilla eaa., oletettavasti pakoon niin kutsuttua doorilaisvalloitusta ja muita levottomuuksia Manner-Kreikassa. Muuttajat toivat mukanaan muinaiskreikan arkadokyproslaisen murteen. Kypros siirtyi rautakaudelle muun Välimeren alueen tavoin noin 1000 eaa. Tästä huolimatta myös Kyproksen tuottamalle kuparille oli edelleen suuri kysyntä.
Kreikkalaiset perustivat Kyprokselle useita kaupunkivaltiomaisia kuningaskuntia. Alkuperäiset seitsemän kuningaskuntaa olivat Kurion, Lapethos, Marion, Pafos (Palaipafos), Salamis, Soloi ja Tamassos. Ilmeisesti noin 1000-luvulla eaa. Kyproksella kehittyi oma kirjoitusjärjestelmä, niin kutsuttu kyproslainen kirjoitus, jota käytettiin saarella aina klassisen kauden lopulle saakka kreikkalaisen kirjaimiston sijasta. Se perustui saaren varhaisempaan kyproslais-minolaiseen kirjoitukseen, ei kreikkalaisen kirjaimiston tavoin foinikialaiseen kirjaimistoon.
Foinikialaiset saapuivat Kyprokselle 800-luvulla eaa. Nämä ottivat ensimmäiseksi siirtokunnakseen saarella jo aiemmin olemassa olleen Kitionin. Se nousi merkittäväksi Afrodite-Astarten kulttikeskukseksi. Toinen foinikialainen kaupunki Amathus kehittyi 800-luvulla eaa. Antiikin kyproslainen kulttuuri muotoutui näin saaren varhaisimpien kyprioottisten ainesten, (mykeneläisten) kreikkalaisten ainesten ja foinikialaisten ainesten yhteensulautumisen kautta.
Kreikkalaisessa mytologiassa Kyprosta pidettiin rakkaudenjumalatar Afroditen synnynpaikkana tai oikeammin paikkana, jossa meressä vaahdosta syntynyt Afrodite nousi maihin. Tämän vuoksi jumalatar tunnettiin myös epiteetillä Kypris. Kyproksen Afroditessa yhdistyi ilmeisesti idästä tullut seemiläinen vaikutus (Astarte/Ishtar) sekä saaren varhaisempi hedelmällisyydenjumalattaren kultti.
pienoiskuva|vasen|Antiikin Kyproksen vanhat kuningaskunnat. Arkaainen kausi
Arkaaisen kauden alkupuolella noin 708 eaa. Kypros päätyi Assyrian vallan alle. Saaren kuningaskunnat säilyttivät monin tavoin itsenäisyyden ja joutuivat lähinnä maksamaan veroa Assyrialle. Assyrialaisissa lähteissä saari esiintyy nimellä Jadnana. Assyrian valtaa kesti noin vuoteen 663 eaa. saakka. 500-luvulla eaa. faarao Ahmose II:n (Amasis II) aikana Kypros tuli Egyptin vallan alle ja maksoi tämän jälkeen veronsa sille.Herodotos: Historiateos 2.182. Herodotos viittaa siihen, että saarelle olisi asutettu etiopialaisia, todennäköisesti egyptiläisvallan aikana.Herodotos: Historiateos 7.90. Egyptin jouduttua Persian vallan alle Kambyseen aikana vuonna 526/525 eaa. myös Kypros päätyi persialaisten valtaan. Nyt Kyproksen kuningaskunnat joutuivat maksamaan veroa persialaisille ja osallistumaan laivoillaan Persian laivastoon. Dareioksen aikana Kypros oli osa Persian viidettä satraappikuntaa Foinikian ja Palestiinan ohella.Herodotos: Historiateos 3.19, 3.91.
pienoiskuva|vasen|Kyproslaista kirjoitusta sisältävä pronssitaulu Idalionista, n. 478–470 eaa.