pienoiskuva|Yli puolet Suomen matkoista kuljetaan henkilöautolla. Kuvassa Valtatie 1 Lohjalla. Suomen liikenteen erityspiirteisiin vaikuttavia olosuhteita ovat Suomen harva asutus, pitkähköt välimatkat ja ilmasto, kun talvisin vesireitit jäätyvät ja maa saa lumipeitteen.

Vuorokaudessa suomalaiset liikkuvat keskimäärin 35 kilometriä, joka koostuu 2,4 eri matkasta (2024). Näistä matkoista kuljetaan 58 % henkilöautolla, 30 % jalan, joukkoliikenteellä 10 % ja polkupyörällä 9 %. Vuosien 2019–2021 koronapandemia vähensi liikkumista, eikä matkustaminen palannut sitä edeltävälle tasolle vielä vuonna 2024, vaikka etätyön osuus kääntyi laskuun.

Suomalaisten kulkutapavalinnoissa ei ole tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia. Suomen joukkoliikenteen matkustajamäärät ovat pääosin palautuneet koronapandemiaa edeltäneelle tasolle, vaikka markkinalähtöisen pitkän matkan linja-autoliikenteen vuoroja on karsittu rajusti. Vuodesta 2000 vuoteen 2024 henkilöautojen määrä on kasvanut merkittävästi, noin 2,1 miljoonasta 2,8 miljoonaan eli 30 %. Ulkomaankaupasta 96 % kulkee meriteitse, vaikka ulkomaan tuonti ja vienti Saimaan kanavan kautta on loppunut. Venäjän hyökkäyssodan ja koronapandemian myötä Suomi menetti kilpailuedun Euroopan ja Aasian välisten lentojen solmupisteenä.

Vuonna 2023 noin kahdella kolmesta yli 15-vuotiaasta suomalaisesta oli ajokortti. Ajokortin hankkivien nuorten osuus on vähentynyt ajan myötä, mutta vanhenevat kuljettajat pitävät korttinsa aiempaa pidempään.

Tieliikenne Tieverkko

pienoiskuva|upright|Suomen päätieverkko vuonna 2018. Moottoritiet on merkitty karttaan vihreällä, muut valtatiet punaisella ja kantatiet keltaisella värillä.

Suomen kaikkien teiden yhteispituus vuonna 2025 oli noin 454 000 kilometriä, josta yksityis- ja metsäautoteiden osuus on noin 350 000 kilometriä, maanteitä 78 000 ja kaupunkien katuja 26 000 kilometriä. Päällystettyjä teitä on noin 65 % teistä.

Tieverkon kunnossapito talviaikaan vaatii lumen auraamista ja liukkauden torjuntaa. Sen tavoitetaso on määritelty hoitoluokkien avulla: korkeimman hoitoluokan tiet pyritään pitämään talvellakin paljaina, mutta vähän liikennöidyille, alhaisen hoitoluokan teille annetaan muodostua pysyvä polanne eli tiivis lumipeite. Kelirikko aiheuttaa ongelmia sorateillä keväisin.

Ajoneuvot

Vuonna 2024 Suomessa oli liikennekäytössä 2,8 miljoonaa henkilöautoa, joista noin 65 %:ssa käyttövoimana oli bensiini, 24 % diesel, 6 % lataushybridi ja 4 % täyssähkö. Sähköistyminen etenee rivakasti, uusista henkilöautoista yli kolmannes on täyssähköautoja ja yli viidennes ladattavia hybridejä. Suomessa juuri ladattavien hybridiautojen osuus ensirekisteröinneistä on poikkeuksellisen suuri EU:n keskiarvoon verrattuna.

Henkilöautojen keski-ikä on yli 13 vuotta, selvästi Euroopan ja varsinkin Pohjoismaiden lukemien yläpuolella. Tyypillisesti autot viedään romutettaviksi 23 vuoden ikäisinä.

Suomen ostetuimmat henkilöautomerkit vuonna 2023 olivat Toyota, Škoda ja Volkswagen.

Erityisesti vuoden 2016 jälkeen tieliikenteessä ovat lisääntyneet erilaiset uudet kevyet ja sähköiset liikkumisvälineet, kuten potkulaudat, sähköpotkulaudat ja kaupunkipyörät.

Liikennemäärät pienoiskuva|Maanteiden liikennesuorite vuosina 1982–2014. Miljoonaa autokilometriä vuodessa. Suomen maanteillä ajettiin vuonna 2014 autolla yhteensä 36 926 miljoonaa kilometriä. Suurin osa matkasta ajettiin tieosuuksilla, joilla nopeusrajoitus on 100 km/h. Vilkkaimmilla tieosuuksilla eli Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilla kulki keskimäärin yli 30 000 autoa vuorokaudessa. Vuoden 2015 toisella neljänneksellä kuorma-autoilla kuljetettiin tavaroita 63 miljoonaa tonnia.

Vuonna 2024 tehdyistä matkoista kuljettiin jalan 20 % ja polkupyörällä 9 %. Kilometreistä jalankulun sekä pyöräliikenteen osuus oli yhteensä 4 %. Vuosina 2010–2011 tehdyn laajemman liikennetutkimuksen mukaan suomalaiset tekivät vuorokaudessa keskimäärin 0,9 jalankulun ja pyöräilyn matkaa, joiden pituus oli 1,8 km. Valtio omistaa Suomessa tuhansia kilometrejä pyöräteitä, mutta valtaosa pyörämatkoista tehdään kuitenkin kuntien katuverkolla. Tilastoja on kuntatasolla, mutta ei valtakunnallisia koosteita.

Linja-autoliikenne

Linja-autoliikenteen kaukoliikenne jakautuu Suomessa harvemmin asuttuja alueita palveleviin vakiovuoroihin sekä suurempien kaupunkien välillä kulkeviin pikavuoroihin. Yhdessä nämä kattavat lähes koko maan.

Erityisesti pitkän matkan linja-autoliikenteessä vuorojen määrää on jouduttu karsimaan huomattavasti. ELY-keskukset ovat pyrkineet turvaamaan tarvittavia yhteyksiä.

Jalankulku ja pyöräily pienoiskuva|Talvipyöräilyä Helsingissä vuonna 2010. Suomessa tavoitteena on lisätä voimakkaasti jalankulun ja pyöräilyn määrää ja parantaa niiden asemaa liikennejärjestelmässä. Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia valmistui vuonna 2011 ja toimenpideohjelma 2012. Sen mukaan kävelyä ja pyöräilyä edistetään lisäämällä turvallisuutta, vaikuttamalla asenteisiin, parantamalla väylien laatua ja luomalla palveluverkkoa. Koska matkan pituus vaikuttaa olennaisesti kulkutavan valintaan, kävelyä ja pyöräilyä voidaan edistää kaavoittamalla kaupunkeja siten, että palvelut ovat saavutettavissa myös jalan ja pyörällä. Pyörämatkailua on pyritty edistämään luomalla valtakunnallisten pyöräilyreittien verkosto, joka kulkee kauniilla maaseutureiteillä historiallisesti merkittävien kohteiden ja tärkeimpien kaupunkien kautta.

Helsingissä pyörämatkojen osuus arkiliikenteessä oli vuonna 2022 noin yhdeksän prosenttia kaikista matkoista. Helsingin tavoitteena on nostaa pyöräilyn osuus 20 prosenttiin kaikista matkoista vuoteen 2030 mennessä. Vaikka pyöräilyn suosio on kasvanut 2000-luvulla, sen osuus on paljon pienempi kuin esimerkiksi Kööpenhaminassa, jossa tehtiin jo 2011 pyörällä noin 35 prosenttia kaikista työ- ja koulumatkoista. Vuonna 2016 valmistuneessa Helsingin pyöräväylien suunnitteluohjeessa pyöräilyä käsitellään ajoneuvoliikenteenä eikä enää yhdessä jalankulun kanssa niin sanottuna kevyenä liikenteenä.

Pyöräliikenteen osuus tehdyistä matkoista on Oulun seudulla selvästi Suomen suurin, lähes 20 prosenttia. Kaupunki on panostanut pyörätieverkkoon ja sen kunnossapitoon 1970-luvulta alkaen, ja saanut esimerkiksi työmatkapyöräilyn lisääntymään ympäri vuoden.

Raideliikenne

pienoiskuva|upright|Suomen rataverkko 2010.

Rataverkko

Vuonna 2021 Väyläviraston hallinnoiman rataverkon pituus oli 5 918 kilometriä, josta 5 645 km oli liikennöitävissä. Valtaosa radoista, 5 226 kilometriä, oli yksiraiteisia. Raideleveys on Suomessa 1 524 millimetriä, kun suurimmassa osassa Eurooppaa se on 1 435 mm. Henkilöjunien suurin sallittu nopeus on 220 kilometriä tunnissa ja tavarajunien 120 kilometriä tunnissa. Tasoristeyksiä, joissa tie tai jalankulun ja pyöräilyn väylä kulkee radan poikki, on noin 2 400.

Raideliikenteen kalusto Valtion junayhtiö VR ajaa sekä nopeita Pendolino-vuoroja, InterCity-vuoroja että taajamajunia. Kaukoliikenteen yleisin junatyyppi on InterCity, joka on korvannut perinteiset pikajunat. VR:llä on käytössä 155 sähköveturia. Niistä vanhimmat on rakennettu 1970-luvulla Neuvostoliitossa, ja ne korvataan moderneilla Siemensin valmistamilla vetureilla vuosina 2017–2026. Kaikkiaan VR:llä on dieselvetureita käytössä kolmea tyyppiä: 1960-luvun Dv12, 1970-luvun alun Dr14 ja 2020-luvun Dr19. Dr19-vetureita käytetään Pohjois-Suomessa ja Joensuun radalla, kun taas Dr14:t liikkuvat lähinnä ratapihoilla. Lisäksi muiden liikennöitsijöiden käytössä ovat Dr16-, Dr18-, Dr20- ja Dr21-veturiluokat.

Pääkaupunkiseudulla on paikallisliikenteessä myös lähijunia, raitiovaunuja ja metro. Lisäksi Tampereen seudulla on liikennöinyt lähijunia vuodesta 2019, ja Tampereen raitioliikenne käynnistyi vuonna 2021.

Raideliikenteen liikennemäärät Vuonna 2024 Suomen kaukojunaliikenteessä tehtiin yli 15 miljoonaa matkaa. Vilkkain rataosuus on Helsinki–Tampere. Matkustajaliikenteen määrä on kasvanut 1990-luvulta alkaen, ja korkeimmillaan se oli vuonna 2019 ennen koronaviruspandemiaa. Rahtiliikenteen tonnien ja tonnikilometrien määrä oli huipuossaan vuosina 2002–2007.

Vuonna 2019 Suomen tavaraliikenteestä 28 prosenttia kulki raiteilla. Merkittävimmät tavaralajit liittyvät metsäteollisuuteen, ja siinä tapahtuneet muutokset heijastuvat rahtimääriin. Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja siitä seuranneita pakotteita Venäjän transitoliikenteellä oli myös merkittävä rooli rautatiekuljetuksissa ja niiden vaihtelussa.

Vesiliikenne Vesiväylät ja satamat

pienoiskuva|Rauman satama. Suomi ylläpitää 16 200 kilometriä vesiväyliä, joista kauppamerenkulun väyliä on 3 900 kilometriä.

Hamina-Kotkan satama on Suomen suurin yleissatama, kun taas Helsingin Satama on vilkkain matkustajasatama ja lisäksi merkittävä rahtisatama. Tonnimäärällä mitaten Suomen viisi suurinta satamaa ovat HaminaKotka, Helsinki, Rauma, Kilpilahti ja Naantali.

23 satamaa pidetään jäänmurtajien avulla talvellakin kulkukelpoisina. Pohjanlahden satamat tarvitsevat jäänmurtajia noin puolen vuoden ajan, kun Suomenlahden satamissa niitä tarvitaan kolme kuukautta. Valtionyhtiö Arctia Shipping operoi Itämerellä yhdeksällä aluksella: viidellä perinteisellä jäänmurtajalla: Voima, Sisu, Urho, Kontio ja Otso monitoimimurtajilla Fennica ja Nordica, satamajäänmurtaja Ahto sekä LNG-jäänmurtaja Polaris.

Saimaan kanava kulkee Lappeenrannasta Viipuriin ja Suomenlahteen. Vuonna 2013 Saimaan kanavan kuljetusten kokonaismäärä oli 2,8 miljoonaa tonnia. Lappeenrannasta eteenpäin laivaliikenne jatkuu Saimaan syväväyliä pitkin muihin Itä-Suomen kaupunkeihin. Syväväyläverkosto ulottuu Kuopioon ja Joensuuhun asti. Saimaan järvialueen väylästöön kuuluu kolmenlaisia julkisia väyliä: 814 km syväväyliä (4,2 m) 1560 km pääväyliä (yli 2,4 m) ja 1203 km sisuväyliä (alle 2,3 m). Siltojen alituskorkeus on Suomessa yleensä enintään 18 metriä, mutta syväväylän laivat edellyttävät 24 metriä. Siksi sisämaan kanneltaan korkeimmat sillat löytyvät Saimaan syväväylän varrelta.

Vesiliikenteen alukset pienoiskuva|Jäänmurtajat Sisu ja Urho. Vuonna 2016 Suomessa oli 554 000 vesikulkuneuvoa, joista yli puolet oli pieniä moottoriveneitä (enintään 20 hv moottori) ja 3 % purjeveneitä. Syyskuussa 2015 alusrekisterissä oli 699 yli 15 metriä pitkää alusta. Niistä 80 oli rekisteröity Ahvenanmaalle. Aluksista 213 oli matkustaja-aluksia, 48 ro-ro-matkustaja-aluksia ja kymmenen säiliöaluksia. Kauppalaivaston koko on alkanut kasvaa vuodesta 2010 oltuaan sitä ennen monta vuotta lähes samalla tasolla. Kasvuun rohkaisivat uudistunut tonnistovero ja ammattiliittojen tekemät myönnytykset, joiden ansiosta varustamot haluavat taas rekisteröidä alukset Suomen lipun alle.

Laivayhteydet ovat hyviä Viroon, Ruotsiin ja Saksaan. Autolautat Helsingin ja Tukholman välillä ovat maailman suurimpia säännöllisessä liikenteessä olevia lauttoja. Merkittävimpiä liikennöitsijöitä ovat olleet Silja ja Viking Line sekä virolainen Tallink. Vuonna 2006 Tallink osti Siljan.

Kaupallinen sisävesiliikenne rajoittuu lähinnä järville kesäaikaan. Vuonna 2013 oli sisävesillä kaupallisia matkustaja-aluksia 68, joista yli puolet Saimaalla. Rahdinkuljetusta ja hinausta harjoitti noin 20 alusta.

Suomen merialueiden ja järvien saarten asutusta varten pidetään yllä maantielauttoja, yhteysaluksia ja losseja. Lauttapaikoista suurin osa sijaitsee Turun saaristossa ja Itä-Suomen järvialueilla. Saaristomerellä on kymmenen ELY-keskusken järjestämää yhteysalusreittiä, Suomenlahdella kaksi. Lisäksi on yksityisiä lossiyhteyksiä ja kuljetuksia Sipoon, Loviisan, Inkoon ja Raaseporin saaristoissa sekä Saariston Rengasteillä. Joillakin yhteysalusreittien osilla pidetään talvisin yllä jääteitä.

Vesiliikenteen liikennemäärät Ulkomaan meriliikenteessä tehtiin vuonna 2024 yhteensä 13,5 miljoonaa merimatkaa, joista valtaosa suuntautui Ruotsiin ja Viroon. Meriliikenteen osuus ulkomaankaupassa on noin 96 %, vaikka ulkomaan tuonti ja vienti Saimaan kanavan kautta on loppunut.