Pons Aemilius (lat.; ) oli antiikin aikainen silta Roomassa Italiassa. Sen rauniot tunnetaan nykyisin nimellä Ponte Rotto (”Rikkinäinen silta”). Silta oli kuusikaarinen holvisilta, joka ylitti Tiberin Tiberin saaren (Isola Tiberina) eteläpuolella. Siitä on nykyisin jäljellä vain yksi kaari joen keskellä nykyisen Ponte Palatinon vieressä.

Historia Antiikki

Ensimmäinen silta rakennettiin paikalle noin vuonna 241 eaa. Se oli tehty puusta ja tuhoutui tulvassa 100-luvun eaa. alussa, jonka jälkeen se päätettiin rakentaa uudestaan. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 179 eaa., ja silta valmistui vuonna 142 eaa.

pienoiskuva|vasen|Pons Aemilius (alimmaisena) antiikin Rooman kaupungin pienoismallissa. Antiikin aikaisten lähteiden mukaan silta rakennettiin kahdessa vaiheessa. Liviuksen mukaan kensori Marcus Fulvius Nobilior solmi vuonna 179 eaa., todennäköisesti yhdessä kollegansa Marcus Aemilius Lepiduksen kanssa, sopimuksen ”Tiberin sillan pilareiden” (pilas pontis in Tiberi) pystyttämisestä, ja kensorit Scipio Aemilianus Africanus ja Lucius Mummius Achaicus rakensivat vuonna 142 eaa. kaaret (fornices) näille pilareille.Livius: Rooman synty 40.51.4 (lat.) (engl. käännös). Tämä tieto yhdistetään nykyään yleisesti Pons Aemiliukseen.

Plutarkhos sanoo, että silta olisi rakennettu ”Aemiliuksen toimiessa kvestorina”.Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Numa Pompilius 9: . Tämä tulkitaan joko virheeksi tai tukemaan hypoteesia, jonka mukaan vuonna 142 eaa. rakennetut kaaret olisivat olleet puuta ja kivikaaret olisi lisännyt myöhemmin joku Aemilius kvestorikaudellaan. Sillan ylemmät osat olivat varmuudella puiset ainakin vuoteen 142 eaa. asti.

Valmis silta oli ensimmäinen Tiberin yli rakennettu kivisilta. Sen nimi Pons Aemilius tunnetaan useista eri lähteistä.CIL i² s. 217, 240, 244; Notitia urbis Romae, appendix (engl. käännös); Polemius Silvius: Laterculus 545; Historia Augusta, Elagabalus 17. Julius Obsequensin lausunto koskien vuotta 156 eaa. viittaa siihen, että silta tunnettiin myös nimellä Pons maximus,Julius Obsequens: Prodigiorum liber 16: ”pontis maximi tectum cum columnis in Tiberim deiectum” (”Pons maximuksen päällys, joka on kaatunut Tiberiin pylväineen"); Theodor Mommsen on tosin ehdottanut kohdan korjaamista muotoon ”pontificis”. mahdollisesti sen pituuden vuoksi.

Silta sijaitsi joen mutkassa ja saaren vieressä, minkä vuoksi pyörrevirtaukset olivat sen kohdalla voimakkaammat ja veden virtausnopeus suurempi. Niinpä silta kului jatkuvasti. Keisari Augustuksen katsotaan kunnostuttaneen siltaa joskus vuoden 12 eaa. jälkeen. Tämä perustuu piirtokirjoitukseen, joka oli Fornix Augustiin kuuluneessa marmoriarkussa, joka oli jäljellä Forum boariumilla Pons Aemiliuksen edessä vielä 1300-luvulla.CIL VI 878; Anonimo Magliabechiano = Anonimo Gaddiano 155: ”arcus marmoreus in platea pontis S. Mariae” (”marmoriarkku S. Marian sillan kadulla”). Piirtokirjoitus viittasi Augustuksen teettämiin kunnostustöihin, ja on mahdollista, että nämä työt koskivat myös siltaa, joskin jotkut tutkijat ovat kyseenalaistaneet tämän. Keisarikaudella Pons Aemiliuksen arvellaan olleen Rooman silloista vilkkaimmin käytetty.

Myöhempi historia pienoiskuva|Ponte Rotton rauniot vuonna 1745, Claude Joseph Vernet’n maalaus. Maalauksessa näkyy sillan tuolloin vielä olemassa ollut länsipää, vasemmanpuoleisena nykyisin jäljellä oleva kaari. pienoiskuva|Sillan jäljellä oleva osa nykyisin.

Keskiajalla silta tunnettiin myös nimillä Pons Sanctae Mariae eli ”Neitsyt Marian silta” ja Pons major. Ensin mainittu nimi oli peräisin siitä, että sillan lähellä sijaitsi Santa Maria Egiziacan kirkoksi muutettu Portunuksen temppeli. 600-luvulla Aethicus viittaa siltaan ilmauksella ”Lepiduksen (Lepidi) silta, jota kansa nyt virheellisesti kutsuu kiviseksi (lapideus) sillaksi”.Aethicus Ister: Cosmographia 28 (ed. Riese 83): ”pontem Lepidi qui nunc abusive a plebe lapideus dicitur”. Ilmaisu Lepidi viitannee Aemiliukseen ja lapideus siihen, että siltaa pidettiin ensimmäisenä kivisiltana.

Vuoden 1144 jälkeen silta tunnettiin nimellä Pons senatorum eli ”Senaattorien silta”, oletettavasti senaatin kunnostettua sen.Mirabilia urbis Romae II. Kunnostustöistä huolimatta sillan kuluminen jatkui voimakkaana, ja se romahti 1200-luvulla, jonka jälkeen se rakennettiin uudelleen.

1400-luvulla tulvat vaurioittivat siltaa ja siitä tuli epävakaa. Vuonna 1552 aloitettiin suuret korjaustyöt, joissa yksi sillan pilareista rakennettiin kokonaan uudelleen. Siitä huolimatta silta vaurioitui jälleen osittain tulvassa vuonna 1557. Paavi Gregorius XIII päätti kunnostuttaa sen uudelleen vuoden 1575 riemuvuotta varten. Pons Aemiliusta pitkin kulkevien vesiputkien ansiosta Trasteveren alueelle saatiin juokseva vesi 1500-luvun lopulla.

Jouluaattona 1598 Roomaa koetteli historian pahin tulva, jossa vesi nousi viisi metriä katutason yläpuolelle. Sen seurauksena Pons Aemiliuksen koko itäinen puolisko tuhoutui, ja jäljelle jäi vain länsipään kolme kaarta. Tämän jälkeen sitä ei enää kunnostettu. Sillantynkää käytettiin kalastuslaiturina, kunnes vuonna 1853 paavi Pius IX rakennutti rautaisen jalkankulkusillan romahtaneen itäisen osan paikalle. Vanhan kivisillan rakenteet eivät kuitenkaan kestäneet rautaista jatketta, ja silta oli suljettava turvallisuussyistä vuonna 1887. Sen tilalle rakennettiin uusi Ponte Palatino. Se tuli niin lähelle vanhaa siltaa, että Pons Aemiliuksen länsipää oli purettava tilan tekemiseksi. Sillan keskimmäinen kaari jätettiin paikoilleen keskelle jokea luultavasti kustannussyistä.

Rakennelma

Pons Aemilius sijaitsi lähellä varhaisinta Tiberin ylittänyttä siltaa Pons subliciusta, heti Tiberin saaren eli Isola Tiberinan alapuolella. Silta ylitti joen Forum boariumilta Transtiberimiin.CIL i² s. 325; Ovidius: Fastii 6.477–478; Servius: Kommentaari Aeneikseen (Ad Aeneid) 8.646. Sillassa oli kuusi kaarta ja sen pituus oli noin 150 metriä, mikä teki siitä antiikin Rooman kaupungin pisimmän sillan.

Sillan säilyneen kaaren arvellaan olevan peräisin Augustuksen aikaisesta rakennusvaiheesta. Varhaisempi vuoden 142 eaa. silta yhdistetään silta-arkkujen jäänteisiin, jotka sijaitsevat Ponte Rotton pohjoispuolella. Tuolloinen silta on ylittänyt joen hieman eri kulmassa.

On esitetty, että Aqua Appia -akvedukti olisi ylittänyt Tiberin Pons Aemiliusta pitkin, viimeistään sitten kun Augustus kunnostutti sen ja jatkoi sitä lisäosuudella. Via Aurelia ja Via Campana erkaantuivat toisistaan heti sillan länsipuolella. Via Aurelia jatkui sillalta Janiculus-kukkulalle viaduktina.

Lähteet

Aiheesta muualla

Aemilius Luokka:Holvisillat Luokka:Kivisillat