Sapfon säkeistö (sapfinen säkeistö, Sapfon stroofi) on antiikin kreikkalaisesta metriikasta peräisin oleva lyyrinen runosäkeistö. Se koostuu neljästä säkeestä: kolmesta sapphicuksesta ja yhdestä adoneuksesta. Säkeistö on saanut nimensä runoilijatar Sapfosta, joka käytti sitä tunnetuimmissa runoissaan.
Kaava
Säkeistön kaava on ( = lyhyt tavu, = pitkä tavu, = anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):
(sapphicus) (sapphicus) (sapphicus) (adoneus)
Esimerkkejä
Sapfo, alku hymnistä Afroditelle:Sapfo: ”Hymni Afroditelle” 1–8. Teoksessa
Poikilothron āthanat' Afrodīta, pai Dios, doloploke, lissomai se mē m' asaisi mēt' oniaisi damna, potnia, thȳmon.
alla tyid᾽ elth᾽, aipota katerōta tas emas aydōs aioisa pēlgi eklyes patros de domon lipoisa khrȳsion ēlthes
Afrodite, Zeun tytär, juonimieli, kirjohuntu, oi ikinuori, pyydän, ettet ilkkuin mieltäni murra murhein, valtias ylhä.
Tänne saavu, jos sinä hennon äänen kuulit kaukaa, mieltäni aina noutain, kultavaunuin matkasit maahan, jättäin taattosi linnan.
Horatius, Oodit, alku oodista ”Lyyralle”:Horatius: Oodit I.32.1–12. Teoksessa
Poscimur. si quid vacui sub umbra lusimus tecum, quod et hunc in annum vivat et pluris, age dic Latinum, barbite, carmen,
Lesbio primum modulate civi, qui ferox bello tamen, inter arma sive iactatam religarat udo litore navim,
Liberum et Musas Veneremque et illi semper haerentem puerum canebat et Lycum nigris oculis nigroque crine decorum.Q. Horatius Flaccus (Horace): Carmina 1.32.
Kansa vaatii taas. – Iloks iltahetken kerta soimaan jos ikilaulu syntyi, niin sa kanssain taas runo roomalainen luo, jalo lyyra.
Kansalainen maan ihanan ja uljaan Lesboksen sua niin sulokielin soitti. Konsa surmatyö sodan kauhukauden vain levon salli,
öistä rakkauden ylistäin hän lauloi, unten Lycustaan ihanaista palvoi, tuota kaunoisaa, joll' on tukka tumma, yön syvät silmät.
Lähteet
Luokka:Kreikkalainen metriikka Luokka:Runomitat