pienoiskuva|180px|Esimerkki: Iota adscriptumin käyttö majuskelikirjoituksessa. pienoiskuva|180px|Esimerkki: Iota adscriptumin käyttö ison alkukirjaimen jälkeen, yhdessä myöhemmin sanassa esiintyvän iota subscriptumin kanssa. Iota adscriptum (< lat., ”viereen kirjoitettu ioota”) on nimitys muinaiskreikassa esiintyvälle ääntymättömälle mutta normaalisti näyviin merkitylle iootalle, joka esiintyy diftongissa pitkän vokaalin (ā), (ē) tai (ō) jälkeen, toisin sanoen diftongeissa (āi), (ēi) tai (ōi).
Pitkää vokaalia seuraava ioota kirjoitetaan aina iota adscriptumina silloin kun:
Teksti on kirjoitettu majuskelilla eli isoilla kirjaimilla. Esimerkiksi: = , ’temppelissä’. Iootaa edeltävä pitkä vokaali on sanan aloittava iso alkukirjain. Esimerkiksi: , ’Haades’. Pitkä vokaali ja ioota kuuluvat eri tavuihin. Esimerkiksi , ’varhain’, ’aamulla’.
Muissa tapauksissa pitkää vokaalia seuraava ioota kirjoitetaan iota subscriptumina. Translitteraatiossa ioota jätetään yleensä pois kummassakin tapauksessa.
Iota adscriptumin (samoin kuin iota subscriptumin) merkitseminen kehittyi kreikan ortografiaan bysanttilaisella kaudella 1000-luvulla.
Lähteet
Luokka:Polytoninen ortografia