Sortavalan seminaari oli vuosina 1880–1944 Sortavalassa toiminut opettajainvalmistuslaitos, joka koulutti opettajia erityisesti Karjalaan. Se jatkoi Itä-Suomen seminaarina, josta opettajakoulutus siirtyi Joensuun korkeakouluun, sittemmin Joensuun yliopistoon. Nykyisin sen koulutusperinteitä jatkaa Itä-Suomen yliopisto. Sortavalan seminaari oli vaikutusalueensa sivistystyön keskus.
Seminaarin perustaminen ja vuodet 1880–1917 alt=Sortavalan seminaarirakennuksia|pienoiskuva|Sortavalan seminaarirakennuksia. Karjalan Kirjakauppa- ja Kustannusliike, tuottaja 1900–1929. Museovirasto-Musketti Vuosien 1877–1878 valtiopäivillä säädyt päättivät perustaa suomenkielisen opettajaseminaarin Sortavalaan. Taustalla oli halu torjua Laatokan Karjalan venäläistäminen.Sortavalan seminaari 1880–1940: muistojulkaisu, toimittanut Iivo Härkönen, K. H. Pankakoski ja Väinö Seppä. Helsinki: Valistus, 1940, s. 19–20.Ajat muuttuvat: Sortavalan seminaarin perustamisen 100-vuotisjuhlakirja / toimituskunta: Urho Somerkivi, päätoim., Antti Henttonen, toimitussihteeri et al.; julk.: Kymölän kilta ry. Hki: Kymölän kilta, 1980, s. 11 Raja-Karjalan kansakoululaitos oli vasta kehittymässä, ja seminaarin yhtenä tavoitteena olikin kouluttaa suomenkielisiä opettajia ortodoksiväestön tarpeisiin.Kemppinen, Iivar: Sortavalan seminaarin historia Helsinki: Kymölän kilta, 1969, s. 118 Nähtiin myös tärkeäksi parantaa Pietarin suomalaisten koulutusmahdollisuuksia.Laine, Antti. Itäinen yhteys: Sortavalan seminaari – Joensuun yliopisto kulttuurin vaalijana ja välittäjänä, s. 53, 56 Julkaisussa Saimaalta Kolille: Karjalan tutkimuslaitos 1971–1991. Joensuu: Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, 1991. s. 49–66 951-708-004-2. Edellytykset seminaarin perustamiselle tarjosivat valtioneuvos Herman Hallonblad ja hänen puolisonsa Elisabeth o.s. Siitoinen. He lahjoittivat seminaarin sijoituspaikaksi Kymölän tilan, johon kuului Siitoisen kansakoulu peltoineen ja metsineen, ja alkupääomaksi 200 000 kultamarkkaa. Kaksoisseminaaria (erilliset osastot mies- ja naisopiskelijoille), jossa oli myös sisäoppilaitosIsosaari, Jussi. Seminaarista yhteiskuntaan: Sortavalan seminaarista vuosina 1884–1940 valmistuneet kansakoulunopettajat maamme kulttuuri-, yhteiskunta- ja talouselämän vaikuttajina. Hki: Kymölän kilta, 1989, s. 11 kutsuttiin tuolloin Kymölän seminaariksi. Avajaisissa 20. lokakuuta 1880 oli läsnä mm. vihkiäispuheen pitänyt ylitarkastaja Uno Cygnaeus,Sortavalan seminaari 1880–1940, s. 11–18 joka oli voimakkaasti puolustanut kansankielisen oppilaitoksen perustamista, tosin SavonlinnaanSortavalan seminaari 1880–1940, s. 20–21 Sortavalan seminaari 1880–1930, toim. Aimo Lahti. Helsinki: Valistus, 1930, s. 18
Sortavalan seminaari vakiintui oppilaitoksen nimeksi vuodesta 1881 Karl Oskar Hynénin johtajakaudella. Ensimmäiseksi johtajaksi nimitettiin kokenut koulumies pastori FM Claes Molander ja johtajattareksi Augusta Emilia Bergman, joka oli valmistunut Jyväskylän seminaarista ja toiminut useita vuosia Viipurin kansakouluissa.Sortavalan seminaari 1880–1940, s. 30 Miesluokalla aloitti 27 ja naisluokalla 30 oppilasta. Ensimmäisenä suomen kielen opettajana aloitti Jenny Ingman vuonna 1882, josta myöhemmin tuli Sortavalan diakonissalaitoksen johtaja.Sortavalan seminaari 1880–1930, s. 51 Harjoituskoulut opetusharjoittelua varten erikseen pojille ja tytöille aloittivat toimintansa syksyllä 1882.Sortavalan seminaari 1880–1940, s. 37 Seminaarin yhteyteen perustettiin vuonna 1883 lastenseimi ja lastentarha naisoppilaiden pätevöittämiseksi lastenhoidon opetukseen. Seimi toimi vuoteen 1893 ja tarha vuoteen 1900, jonka jälkeen niistä muodostettiin harjoituskoulujen kaksi alinta luokkaa.Kemppinen, s. 215 Seminaarin kirjasto alkoi kartuttaa kirjakokoelmaansa Jyväskylän seminaarilta saamansa arvokkaan lahjoituskokoelman pohjalta.Sortavalan seminaari 1880–1940, s. 41
Seminaarin laaja puutarha, puisto ja suuri maatila metsineen tarjosivat mahdollisuuden käytännönläheiseen puutarhaopetukseen.Sortavalan seminaari 1880–1940, s. 41–42. Sortavalan seminaarin puutarha toimi esikuvana ja opinto- ja tutustumiskohteena koko Laatokan Karjalalle. Puutarhaopetus laajeni myöhemmin maatalousopetukseksi.Kemppinen, s. 131 Toisella sortokaudella seminaaria yritettiin lakkauttaa, ja vuonna 1907 johtajaksi valittu Aadolf Oskar Relander karkotettiin Siperiaan syksyllä 1916, mistä hän pääsi palaamaan vasta keväällä Venäjän vallankumouksen jälkeen.Kemppinen, s. 170Erotetuksi joutui poliittisesti vaarallisena pidetyn ainekirjoitusaiheen vuoksi myös suomen kielen opettaja Natalia Piispanen, joka palasi työhönsä vuonna 1905 suurlakon jälkeen.Hämynen & Itkonen, s 170
Vuodet 1917–1945 alt=Luonnontieteilijä K. H. Hällström (myöh. Pankakoski), joka toimi Sortavalan seminaarin luonnonhistorian ja maantiedon lehtorina ja viimeisenä rehtorina saniaisten (struthiopteris) keskellä|pienoiskuva|Luonnontieteilijä K. H. Hällström (myöh. Pankakoski), joka toimi Sortavalan seminaarin luonnonhistorian ja maantiedon lehtorina ja viimeisenä rehtorina saniaisten (struthiopteris) keskellä. Museovirasto-Musketti alt=Sortavalan seminaarin soittajat ja Iltakuoro. Museovirasto-Musketti|pienoiskuva|Sortavalan seminaarin soittajat ja Iltakuoro. Museovirasto-Musketti Vuonna 1918 puolustuslaitos otti seminaarin tilat käyttöönsä, ja opiskelijat sijoitettiin Kajaanin, Rauman, Jyväskylän, Heinolan ja Raahen seminaareihin syksyyn 1920 saakka, jolloin toiminta pääsi jälleen käyntiin.Nurmi, Veli: Suomen kansakoulunopettajaseminaarien historia Helsinki: Opetusalan ammattijärjestö OAJ, 1995 s. 186
Suomen itsenäistyminen tarjosi henkiset ja taloudelliset edellytykset seminaarin kehittymiselle pulavuosistakin huolimatta.Isosaari, s. 16 Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki velvoitti seminaarit valmistamaan enemmän opettajia kuin aikaisemmin.Martti Kuikka: Vuosien 1917–18 murroksen vaikutus opettajankoulutukseen ja opettajakuvaan s. 6 Suomen kasvatushistoriallinen seura Sortavalassakin lisättiin laajemman pohjakoulutuksensa tai työkokemuksensa takia lyhyemmässä ajassa valmistuvien niin sanottujen hospitanttienKemppinen, s. 122 kouluttamista useiden vuosien ajaksi.Kemppinen, s. 222–223 Oppivelvollisuuslain tultua voimaan vuonna 1921 seminaarissa oli 11 luokkaa.Kemppinen s. 168 Vuoden 1922 seminaarikomitean mietintö antoi eväitä vakaan hallinnollisen ja pedagogisen järjestelmän luomiseen. Rehtori Kaarlo Saarialho, joka tämän tehtävän pääosin suoritti, johti myöhemmin seminaareja kouluhallituksesta käsin.Sortavalan seminaari 1880–1940, s. 88
Uusi suuri kivirakennus oli juuri valmistumaisillaan,Sortavalan seminaari 1880–1940, s. 89 kun syksyllä 1939 seminaarin työ keskeytyi rakennusten joutuessa jälleen puolustusvoimien haltuun. Talvisodan pommituksissa osa seminaarin rakennuksista tuhoutui ja opiskelijat jouduttiin sijoittamaan sisämaan seminaareihin. Toiminta aloitettiin uudelleen syksyllä 1942, mutta kesällä 1944 seminaari evakuoitiin lopullisesti Sortavalasta Raumalle. Nimi muutettiin vuonna 1945 Itä-Suomen seminaariksi.
Sortavalan seminaari ehti yli 60 toimintavuotensa aikana vuodesta 1880 alkaen kouluttaa lähes 3 000 opettajaa.Henttonen, Antti. Sortavalan seminaari oli Karjalan korkeakoulu Julkaisussa Koulu kansakuntaa rakentamassa / kirjoittajat: Pauli Arola et al.. Helsinki: Suomen kouluhistoriallinen seura, 2005, s. 86–100 s. 99
Opetusohjelma Sortavalan seminaarin, kuten muidenkin opettajaseminaarien opetussuunnitelman lähtökohtana olivat kansakoulun oppiaineet, joihin kuului runsaasti taito- ja taideaineita.Nurmi, Veli: Maamme seminaarien varsinaisen opettajakoulutuksen synty ja kehittyminen viime vuosisadalla. 2, Didaktinen osa, Väitöskirja Jyväskylä: Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu: 1964, s. 8Kemppinen, s. 107–108, 213Sortavalan seminaari 1880–1940, s. 65 Niiden lisäksi alusta lähtien opetettiin myös kasvatusaineita, kuten kasvatus- ja opetusoppia sekä sielutiedettä.Kemppinen, s. 107–108, 213. Opetusohjelmassa niin seminaarissa kuin harjoituskouluissa seurattiin koti- ja ulkomaista pedagogista kehitystä.Kemppinen, s. 52, 173–174, 180–181Nurmi 2. 1964, s. 7 Kaiken kaikkiaan seminaarin antaman opettajakoulutuksen on katsottu olleen ajankohtaan nähden korkeatasoista ja monipuolistaIsosaari, s. 23 ja antaneen vankan pohjan paitsi viranhoitoon myös paikkakunnan kulttuuri- ja sivistyselämän kehittämiseen.Isosaari, s. 64Kuikka, s. 9 http://www.kasvhistseura.fi/dokumentit/1212150532_kuikka.pdf.pdf Pahimpana heikkoutena pidettiin vieraiden kielten puuttumista, johon historialliset syyt olivat johtaneet.Kemppinen, s. 167–168Nurmi 1995, s. 163
Alkuvaiheessa seminaariopetusta ohjasivat Cygnaeuksen saksalaisesta ja sveitsiläisestä opettajakoulutuksesta omaksutut pedagogiset periaatteet, jotka korostivat havainnollisuutta,Kemppinen s. 69–70 tekemällä oppimista,Nurmi, Veli:Maamme seminaarien varsinaisen opettajakoulutuksen synty ja kehittyminen viime vuosisadalla. 1 Väitöskirja Jyväskylä: Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu: 1964, s. 71 uskontokasvatusta, joka sisälsi eettisen, sosiaalisen sekä kansalaiskasvatuksen,Kemppinen, s. 72–73Isosaari, s. 19Nurmi 1. 1964, s. 67 ja opettajaihannetta, johon kuului kutsumustietoisuus ja esikuvana toimiminen.Nurmi 1., s. 68, 69Kemppinen, s. 71–72 Harjoituskoulut opettajaharjoittelua varten olivat olennainen osa Cygneauksen seminaariohjelmaaNurmi 1., s. 44, 48, 50–51 ja niitä kutsuttiin aluksi mallikouluiksi.Sortavalan seminaari 1880–1930, s. 158Sortavalan seminaari 1880–1940, s. 214 Harjoituskouluihin omaksuttiin 1900-luvun alussa Mikael Soinisen Suomen oloihin muokkaama herbart-zilleriläinen pedagogiikka.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomeen rantautuneet uudet pedagogiset virtaukset, kuten sosiaalipedagogiikka, lapsikeskeisyys ja toiminnallisuuden periaate asettuivat vähitellen herbartilaisuuden rinnalle.Nurmi 1995, s. 164, 189Halila, Aimo: Jyväskylän seminaarin historia, WSOY, 1963, s. 184Kemppinen s. 162 Erityisesti Sortavalan seminaaria aina lakkautusuhan alle saakka rasittanut toinen sortokausi hidasti opetusohjelman uudistuksia,Kemppinen, s. 65–66, 160–161, 164, 166 mutta Suomen itsenäistyminen ja seminaarien muuttuminen jo vuonna 1916 viisivuotisiksi loi niille edellytykset.Kemppinen, s. 166–167 Uutta viisivuotisen seminaarin opetussuunnitelmaa alettiin toteuttaa jo syksyllä 1917.Nurmi 1995 s. 161–162