Gustav Ernst von Stackelberg (, 5. kesäkuuta 1766 Tallinna, Viron kuvernementti – 18. huhtikuuta 1850 Pariisi) oli baltiansaksalainen kreivi, joka toimi Venäjän keisarikunnan diplomaattina. Hän oli suurlähettiläs Otto Magnus von Stackelbergin poika.
Venäjän asevoimien varamiehenä hän taisteli Venäjän-Ruotsin sodassa kuningas Kustaa III:ta vastaan. Stackelberg lähti Venäjän armeijasta ja hänestä tuli diplomaatti Venäjän hoviin, jossa hän toimi aluksi Katariina Suuren kamarijunkkarina
Vuodesta 1794 Stackelberg oli Venäjän suurlähettiläs Sardinian kuningaskunnassa, Sveitsistä 1799, Batavian tasavallassa 1802, Preussissa 1807 ja Itävallassa 1810.
Napoleonin sotien jälkeen Stackelberg työskenteli diplomaattina ja Venäjän suurlähettiläänä Wienin kongressissa ja oli keskeisessä asemassa useimpien Varsovan herttuakunnan osien liittämisessä Venäjän valtakuntaan osana Puolan kuningaskuntaa.
Pitkän uran jälkeen diplomaatti Stackelberg sai Venäjän korkeimman kunniamerkin, Pyhän Andreaksen ritarikunnan merkin ja vietti loppuelämänsä Pariisissa, jossa hän kuoli vuonna 1850.
Luokka:Venäläiset diplomaatit Luokka:Vuonna 1766 syntyneet Luokka:Vuonna 1850 kuolleet Luokka:Suurlähettiläät Luokka:Baltiansaksalaiset