Ilmari Arvola (8. huhtikuuta 1880 Paavola – 27. joulukuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, joka teki monikymmenvuotisen elämäntyön Pellervo-lehdessä.Vainajia, Aamulehti, 28.12.1939, nro 351, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 26.12.2024Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat, 28.12.1939, nro 349, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 26.12.2024Kuolleita, Helsingin Sanomat, 28.12.1939, nro 349, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 26.12.2024Toimittaja Ilmari Arvola, Maaseudun Tulevaisuus, 28.12.1939, nro 145, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 26.12.2024
Arvola syntyi maanviljelijäperheeseen, mutta ei jatkanut vanhempiensa ammattia, vaan valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1902. Hän työskenteli valmistuttuaan opettajana Alatornion Ylivojakkalassa ja Hyrynsalmella, kunnes hänestä tuli Pellervo-Seuran konsulentti 1906 ja Pellervo-lehden toimittaja 1908. Arvola työskenteli lehden toimitussihteerinä yhtämittaisesti yli 30 vuotta, jona aikana lehden lukijakunta nousi useisiin satoihin tuhansiin. Lempinimen Luterus Arvola oli saanut jo Pellervo-Seuran konsulenttina, julkaistuaan kirjasen Osuuskassojen kymmenet käskyt.
Suomen sisällissodan aikana Arvola osallistui Länkipohjan, Oriveden ja Lempäälän taisteluihin sekä Tampereen valtaukseen, jossa hän haavoittui. Hän julkaisi kirjoituksia Pellervo-Seuran julkaisuissa sekä teoksen Keskisuomalaiset sotapolulla ja kuvauksen Pohjois-Hämeen pataljoonan valheista sisällissodassa Länkipohjasta Tampereelle.
Arvola kuoli sydänkohtaukseen 59-vuotiaana joulukuun lopulla 1939 Helsingissä.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset toimittajat Luokka:Suomalaiset osuustoimintaliikkeen vaikuttajat Luokka:Suomalaiset opettajat Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Vuonna 1880 syntyneet Luokka:Vuonna 1939 kuolleet